Kasvatus-, koulutus- ja tutkimusalan johtajuusselvitys 2020: toimintaympäristön muutokset, muutoksen johtaminen ja esimiesten kaipaama tuki

Opetushallitus, Sivistystyönantajat ja Kuntaliitto ovat keränneet johtajilta ja esimiehiltä varhaiskasvatuksessa, kouluissa, oppilaitoksissa, korkeakouluissa ja sivistystoimessa näkemyksiä johtamisesta muuttuvassa toimintaympäristössä. Samalla koottiin näkemyksiä esimiesidentiteetistä, muutoksen johtamisesta, esimiesuran mahdollisuuksista, etätyön johtamisesta ja tukitarpeista johtamisosaamisen kehittämisessä.

Saimme vastaukset 1 600 kasvatus-, koulutus- ja tutkimusalan johtajalta ja esimieheltä. Käytössämme on ainutlaatuinen ja monipuolinen aineisto, josta on varmasti apua esimies- ja johtamisosaamisen kehittämisessä alalla. Olemme julkistaneet tuloksia kolmessa erässä loppuvuoden 2020 aikana.

 

Vastaajien taustatietoja

Vastaajista neljännes oli yliopistoista, viidennes peruskouluista ja lukioista sekä 15 prosenttia sekä varhaiskasvatuksesta että ammatillisesta koulutuksesta. Vajaat 10 prosenttia toimi kuntien sivistystoimessa, ammattikorkeakouluissa sekä vapaassa sivistystyössä ja taiteen perusopetuksessa.

Lähes kaksi kolmasosaa vastanneista oli naisia. Yleissivistävässä sukupuolijakauma on tasainen, kun taas varhaiskasvatuksessa erittäin naisvaltainen. Samoin lähes kaksi kolmasosaa vastanneista oli 50 vuotta täyttäneitä. Valtaosalla vastaajista on useampia johtamiskoulutuksia suoritettuna korkean pohjakoulutuksen lisäksi.

Vastaajista 56 prosenttia on toiminut esimiesasemassa vähintään 10 vuotta. Vähintään 3 vuotta mutta alle 10 vuotta toimineita oli 29 prosenttia vastaajista. Alle 3 vuotta esimiestehtävissä on toiminut 15 prosenttia vastaajista. Kokeneempia esimiehiä löytyy kunnista sekä varhaiskasvatuksesta ja yleissivistävästä koulutuksesta. Nuorempia ja vähemmän kokemusta omaavia on puolestaan korkeakouluissa, joissa toisaalta on myös useampi esimiesporras ja näin paljon esimiestehtäviä.

Neljänneksellä vastaajista on suoria alaisia yli 30 henkilöä. Reilulla neljänneksellä suoria alaisia on 16–30 henkilöä. Vastaajista 17prosentilla alaisia on 11–15 sekä viidenneksellä 6–10 henkilöä. Paljon suoria alaisia on erityisesti varhaiskasvatuksessa ja yleissivistävässä koulutuksessa sekä etenkin keskijohdolla.

 

Toimintaympäristön muutosintensiivisyys sekä tämän aiheuttajat ja vaikutukset

Kolme neljästä varhaiskasvatus-, koulutus- ja tutkimusalan esimiehistä ja johtajista kokee toimintaympäristössä tapahtuneen paljon tai erittäin paljon muutoksissa viime vuosina. Etenkin muutoksia koetaan tapahtuneen ammatillisessa koulutuksessa, mutta myös ammattikoreakouluissa muita enemmän.

Muutoksia on aiheuttanut erityisesti digitalisaatio sekä opetussuunnitelmien ja tutkintojen uudistaminen, mutta myös oman organisaation sisältä on tullut muutostarpeita. Digitalisaatio ja oman organisaation aloitteet korostuvat korkeakouluissa, kun taas tutkintojen uudistaminen ammatillisessa koulutuksessa. Muutoksia ei koeta niinkään aiheutuneen ympäristöasioiden huomioimisesta ja ikäluokkien pienenemisestä. Sivistystoimessa tosin näilläkin nähdään muita suurempaa merkitystä. Kaiken kaikkiaan muutosvoimien vaikutukset koetaan vaikuttavimpana ylimmässä johdossa. Vanhemmilla johtajilla korostuu digitalisaatio, kun taas nuoremmilla työn aika- ja paikkasidonnaisuus sekä sidosryhmät.

Toimintaympäristön muutosten koetaan vaikuttaneen johtamisessa erityisesti viestinnän ja tiedottamisen merkityksen korostumiseen, henkilöstön motivoinnin ja tukemisen korostumiseen sekä työhyvinvointijohtamisen korostumiseen. Työhyvinvoinnin johtaminen korostuu etenkin kunnallisissa järjestäjissä, henkilöstön motivoiminen ja tukeminen varhaiskasvatuksessa sekä viestintä ja tiedottaminen sivistystoimessa ja varhaiskasvatuksessa sekä ylimmässä johdossa. Vähiten muutosten nähdään vaikuttaneen oman substanssiosaamisen merkitykseen johtamisessa. Näin koetaan etenkin yksityisissä koulutuksen järjestäjissä, kun taas sivistystoimessa ja varhaiskasvatuksessa tämän merkitys koetaan muita suuremmaksi. Muista tekijöistä muutosten vaikutukset talouden johtamiseen korostuvat ylimmässä johdossa.

 

Työelämän muutos ja henkilöstön tukeminen muutoksessa

Kasvatus-, koulutus- ja tutkimusalan johtajien ja esimiesten mukaan työelämän muutos on nyt ja tulevaisuudessa etenkin teknologisen kehityksen haltuunottamista, työyhteisön toimintakulttuurin muutosta ja työn tekemisen tapojen muutosta. Työyhteisön toimintakulttuurin muutos korostuu ammatillisessa koulutuksessa, ylimmässä johdossa sekä kunnallisissa järjestäjissä muita enemmän. Työn tekemisen tapojen muutos korostuu esimiestasolla ja ammattikorkeakouluissa, kun taas teknologisen kehityksen haltuunottamista ei koeta samoissa määrin merkittäväksi yliopistoissa. Naisjohtajilla miehiin verrattuna korostuu työhyvinvoinnin johtaminen.

Työelämän muutoksen ei koeta samoissa määrin olevan yrittäjämäisen toiminnan korostumista, työn aika- ja paikkasidonnaisuuden vähenemistä ja vanhojen työtapojen poisoppimista. Näistäkin etenkin kaksi jälkimmäistä arvioidaan kuitenkin suhteellisen merkittäviksi. Työn aika- ja paikkasidonnaisuuden vähenemistä ei koeta samalla tavalla merkittäväksi varhaiskasvatuksessa ja yleissivistävässä koulutuksessa. Vanhojen työtapojen poisoppiminen nähdään muita merkittävämmäksi esimiestasolla sekä ammatillisessa ja ammattikorkeakouluissa. Samoin yrittäjämäisen toiminnan korostuminen nähdään merkittävämmäksi esimiestasolla ja ammatillisessa koulutuksessa.

Johtajien ja esimiesten mukaan henkilöstön tukemisessa työelämän muutoksessa vain jonkin verran on merkitystä formaalilla koulutuksella. Kaikilla muilla annetuilla tukemisen tavoilla nähdäänkin sitten paljon merkitystä. Erityisesti muutoksessa voi tukea osallistamalla, yhteiskehittämällä ja vastuuttamalla. Muita annettuja tukemistapoja olivat tiedottaminen ja keskustelu, vertaistuki, selkeät työn kehittämisen tavoitteet, perusteleminen ja motivointi sekä työn ohessa oppimisen mahdollistaminen. Henkilöstön tukemistavoissa ei ole merkittäviä eroja koulutus- ja järjestäjämuotojen välillä eikä johtaja-aseman mukaan.

 

Johtajien saama ja kaipaaman tuki

Alan johtajat ja esimiehet saavat tukea erityisesti muilta vastaavassa asemassa olevilta sekä henkilöstöltään. Muut vastaavassa asemassa olevat korostuvat naisjohtajilla sekä varhaiskasvatuksessa ja henkilöstö yleissivistävässä koulutuksessa. Myös omalta esimieheltä koetaan saatavan tukea – tosin ei aivan samoissa määrin kunnallisissa kuin yksityisissä. Sen sijaan päättäjiltä tukea ei koeta saatavan samoissa määrin. Jälkimmäinen ryhmä ei kosketa samalla lailla kaikkia johtaja- ja esimiesasemassa olevia toisaalta – päättäjien rooli korostuukin ylimmässä johdossa. Päättäjien rooli tuessa korostuu muita enemmän myös sivistystoimessa ja vapaassa sivistystyössä.

Johtajat ja esimiehet kokevat tarvitsevansa oman osaamisensa kehittämistä erityisesti muutoksen johtamisessa ja kriisijohtamisessa. Nämä korostuvat naisjohtajilla hieman miesjohtajia enemmän. Kriisijohtamisosaaminen korostuu hieman kunnallisissa sekä varhaiskasvatuksessa, vapaassa sivistystyössä ja ammatillisessa koulutuksessa – muutoksen johtaminen ammattikorkeakouluissa ja vanhemmilla johtajilla. Nämä korostuvat myös esimiestasolla ylempiä johtoportaita enemmän. Ylimmässä johdossa sen sijaan korostuu hieman ennakointitaidot.

Samoissa määrin oman osaamisen kehittämistarpeita ei nähdä opetussuunnitelmien ja tutkintojen johtamisessa, pedagogisessa johtamisessa ja asioiden johtamisessa. Nämä eivät kosketa samalla lailla kaikkia esimiehiä, ja osa on toisaalta jokapäiväistä arkea. Varhaiskasvatuksessa, yleissivistävässä ja sivistystoimessa koetaan esimerkiksi muita enemmän tarvetta osaamisen kehittämiseen opetussuunnitelmien ja tutkintojen sekä pedagogisessa johtamisessa.

 

Lisää materiaalia löytyy täältä.

 

Lisätietoja:

Ekonomisti Harri Hietala, Sivista, p. 0500 789906, harri.hietala@sivista.fi

Opetusneuvos Pia Kola-Torvinen, Opetushallitus, p. 029 533 1525, pia.kola-torvinen@oph.fi

Kehittämispäällikkö Irmeli Myllymäki, Kuntaliitto p. 09 771 2053, irmeli.myllymaki@kuntaliitto.fi