Väestörakenteen muutos haastaa kuntarakenteen sote-ratkaisusta huolimatta

Jo vuosikymmenien ajan on ollut lähes varmaa, että Suomen hyvinvointiyhteiskunnan julkisten palveluiden järjestäminen ja rahoitus tulevat haastetuksi väestörakenteen muutoksen myötä. Poliittiselle päätöksenteolle tämä on ollut ja on iso haaste, sillä liian usein päättäjän on helppo lykätä päätöstä seuraavalle kaudelle.

Ikääntyvä väestö

Väestön ikääntyminen on tiedetty jo pitkään, koska syntyvyys on ollut matalampaa sotien jälkeisten suurten ikäluokkien syntymisen jälkeen. Näiden suurten ikäluokkien eläköidyttyä ja seuraavien suurehkojen ikäluokkien eläköityessä 2020- ja 2030-vuosikymmenten aikana yli 64-vuotiaiden määrä kasvaa yli 280 000 henkilöllä – kasvettuaan kuluneella vuosikymmenellä jo lähes 320 000 henkilöllä. Kunnista yli kahdessa kolmasosassa iäkkäiden määrä kasvaa jatkossakin. Ja valtaosassa niistäkin, joissa määrä laskee, myös työikäisten ja lasten määrä laskee – usein jopa voimakkaammin.

Tiedetyn ikääntymisen jatkoksi viime vuosikymmenellä syntyvyys aleni merkittävästi. Kokonaishedelmällisyysluku laski vuoden 2010 1,87 lapsesta 1,35 lapseen naista kohden vuonna 2019 – joka oli itse asiassa kaikkien aikojen matalin syntyvyys Suomessa. Kuten oli selvää tämä ei voinut jatkua ikuisesti, ja vuonna 2020 syntyvyyden lasku pysähtyi nousten aavistuksen 1,37 lapseen naista kohden. Syntyvyyden lasku näkyykin tuoreimmassa väestöennusteessa siinä, että alle 15-vuotiaiden määrä puolestaan laskee lähes 180 000 lapsella seuraavan 20 vuoden aikana. Kunnista lähes kaikissa kehitys on laskeva.

Julkisten hyvinvointipalveluiden kannalta edellä kuvatut kaksi ryhmää ovat nettokuluttajia. Ts. heidän palvelunsa kustantaa enemmän kuin he tuovat rahoitukseen tarvittavia verotuloja. Toinen ryhmä supistuu, mutta toinen ryhmä kasvaa – nettona kasvu on noin 100 000 henkilöä ja vieläpä korkeampia (sote-)menoja vaativassa iäkkäiden joukossa. Eikä vuoden 2040 lasten määrää enää ehditä syntyvyyden kautta juurikaan vaikuttaa, ellei seuraavan kolmen-neljän vuoden aikana tule valtavaa ”baby boomia”.

Työikäisetkin supistuu

Nettorahoittajia ovat puolestaan iältään väliin jäävät työikäiset työlliset. Työllisyysasteen nousulla voidaan vaikuttaa luonnollisesti rahoitukseen jonkin verran, mutta tästä tuskin on yksin ratkaisuksi, sillä samaan aikaan seuraavan kahden vuosikymmenen aikana työikäisten määrä laskee 100 000 henkilöllä. Tähän ainoana riittävänä ratkaisuna – ilman työllisyysasteen nostoa 80 prosenttiin seuraavan 10 vuoden aikana – on koulutus- ja työperäisen maahanmuuton kasvattaminen. Nykyinen nettomuuttovoitto on 15 000 henkilön tasoa. Viime vuosien kokemusten perusteella tämä ei ole helppo rasti. Oman lisähaasteensa vielä pidemmällä aikavälillä tuo työikäisen väestön kiihtyvä supistuminen 2040-luvulta alkaen syntyvyyden nyt laskettua.

Vaikka haaste onnistuttaisiinkin ratkaisemaan koko maan tasolla, väestökehitys ei ole tasaista maan sisällä. Työikäisten määrän ennakoidaan nousevan vain alle 10 prosentissa kunnista. Varsinkin työikäinen väestö – ja lapset mukanaan – muuttaa muutamille kaupunkiseuduille.

Sote-ratkaisu ratkaisee?

Kuntien kestävyyden sekä kasvavaa kysyntää voimakkaasti kokevien sote-palveluiden turvaamiseksi ollaan jo pitkään yritetty saada sote-ratkaisua, jossa kustannustaakkaa kannettaisiin suoraan laajemman alueen toimesta. Mutta ratkaiseeko tämä kuntien tulevaisuuden nykyisyydellään?

Kaavaillut sote-ratkaisut siirtäisivät lähes kaksi kolmasosaa kuntien menoista laajempien alueiden kannettavaksi. Kuntien keskeisimmäksi tehtäväksi jäisi koulutuksen järjestäminen. Ja tässähän kustannukset ovat tulevaisuudessa laskussa nuorten ikäluokkien pienenemisen myötä!?

Mutta entä kun työikäinen väestökin laskee? Ja entä kun lasten määrä laskee niin rajusti, että siihen kunnan ainoaankaan peruskouluun ei enää riitä oppilaita – menneiden vuosikymmenten kyläkoulujen kehityksen tapaan? Entä toisen asteen koulutuksen organisoiminen? Vapaa sivistystyö ja taiteen opetus ovat tärkeitä palveluita kaiken ikäisille kuntalaisille – onko tarjonta kunnossa?

Kuntavaalit on koulutus- ja elinvoimavaalit

Todellisuus onkin se, että sote-ratkaisusta huolimatta pian kuntavaaleissa valittavat valtuutetut joutuvat ainakin viisaasti toimiessaan katsomaan valtuustokautta hieman pidemmälle tulevaisuuteen ja miettimään usein jopa kuntansa toimintaedellytyksiä. Kuntien ja valtion järjestämillä ja rahoittamilla koulutus- kulttuuri- ja sivistyspalveluilla tulisi kyetä edistämään ihmisten hyvinvointia sekä kuntien, alueiden ja koko maan elinvoimaisuutta.

Löytyypä ratkaisut sitten kuntaliitoksista, kuntien yhteistyön lisäämisestä myös koulutuksessa tai yksityisen järjestämismuodon hyödyntämisestä (yhdessä naapurikuntien kanssa) entistäkin laajemmin (nykyisinkin 45 prosenttia koulutuksen järjestäjistä on jo yksityismuotoisia) koulutuksen järjestämisvastuussa, keskustelua ja päätöksentekoa ei ole syytä viivyttää. Muuten edessä on kunnan alueen näivettyminen ja ennen pitkää ns. pakkoliitos.

Tämän vuoksi on tärkeää keskustella etenkin väestörakenteen muutoksen aiheuttamasta haasteesta ja koulutuksesta seuraavan kolmen viikon aikana ennen 13.6.2021 pidettäviä kunnallisvaaleja. Keskustelun tueksi olemme koonneet tietoa koulutuksen järjestämisestä, rahoituksesta ja väestökehityksestä kuntavaali-sivuillemme.