Varhaiskasvatuksen työelämävalmiuksia kehitettävä yhteistyössä
Millaisia työelämävalmiuksia varhaiskasvatuksessa tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa? Tämän kysymyksen äärellä oltiin Sivistan, Unifin, Arenen ja Amken järjestämässä yhteisessä tilaisuudessa.
Varhaiskasvatukseen tehdyt muutokset, muuttuva yhteiskunta ja työn murrokseen liittyvät ilmiöt vaikuttavat varhaiskasvatusalalla tarvittavaan osaamiseen. Millaisia työelämävalmiuksia varhaiskasvatuksessa tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa? Sivista kutsui yhdessä Unifin, Arenen ja Amken kanssa alan toimijoita yhteiseen keskusteluun.
Keskustelun pohjana hyödynnettiin Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) 13.3. julkaisemaa arviointiraporttia varhaiskasvatuksen koulutuksista. Arvioinnin kohteena olivat kaikki koulutukset, jotka tuottavat varhaiskasvatuslain mukaisen kelpoisuuden varhaiskasvatuksen opetus-, kasvatus-, hoito- ja johtotehtäviin.
Karvin arviointiasiantuntijat Tuomas Sarkkinen ja Tarja Frisk esittelivät alustuksessaan sekä koulutuskohtaisia että yhteisiä suosituksia kaikille varhaiskasvatuksen koulutusta antaville tahoille.
Keskustelun kantavana teemana oli yhteistyö. Toisaalta puhuttiin kansallisella tasolla tehtävästä yhteistyöstä eli miten ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen toimijat tekevät yhteistyötä keskenään sekä varhaiskasvatuksen järjestäjien ja tuottajien kanssa. Toisaalta puhuttiin yhteistyöstä päiväkodin arjessa eli siitä, miten eri koulutuspolut kulkeneet varhaiskasvatuksen ammattilaiset toimivat yhdessä laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi.
– Varhaiskasvatus on suunnitelmallista työtä lapsen parhaaksi. Se on oppimisen polun ensimmäinen askel. Päiväkodeissa työskentelee koulutettuja ammattilaisia. Eri koulutukset tuottavat korkealaatuista osaamista ja ammattitaitoa, jolle kaikelle on tarvetta päiväkotien moniammatillisissa työyhteisöissä, sanoo Sivistan johtaja Heikki Kuutti Uusitalo.
Harjoittelukäytänteet ovat koulutusten vahvuus, mutta kehittämistäkin on
Työelämässä oppiminen ja harjoittelu ovat keskeinen osa varhaiskasvatuksen koulutuksia. Arvioinnin perusteella toimivat ja vakiintuneet harjoittelukäytänteet ja -prosessit ovat kaikkien koulutusten vahvuus. Arviointi toi kuitenkin esille myös alan haastavan henkilöstötilanteen vaikutuksen harjoitteluihin: opiskelijalla ei välttämättä ole mahdollisuutta olla oppimassa pelkästään harjoittelijan roolissa, kun etenkin palkallisissa harjoitteluissa olevat lasketaan mukaan henkilöstömitoituksiin. Tämä tunnistetaan myös päiväkodeissa.
– Varhaiskasvatuksen harjoitteluihin voitaisiin hakea vielä nykyistä vahvemmin toimintamallia muun opettajankoulutuksen opetusharjoittelusta varhaiskasvatuksen lähtökohtiin soveltaen. Olennaista on, että laadukasta harjoittelukokemusta on mahdollista saada erilaisista päiväkodeista – niin kunnallisista kuin yksityisistä. Erilaisista kokemuksista voi jopa löytyä ratkaiseva pitovoimatekijä alalle, Sivistan politiikan ja vaikuttamisen asiantuntija Aleksi Sandroos pohtii.
Keskustelussa tuotiin esille hyvänä käytäntönä jo tehdyt kokeilut tiimiharjoittelusta, jossa eri koulutusten opiskelijat menevät päiväkotiharjoitteluun yhdessä. Tällaiselle kehittämiselle nähtiin jatkossakin tilausta.
– Keskustelun perusteella meillä on hyvä yhteinen ymmärrys siitä, mitkä ovat tällä hetkellä työelämävalmiuksien kipukohtia. Ne liittyvät sekä yleisiin työelämän pelisääntöjen tuntemiseen erityisesti nuorten työntekijöiden kohdalla että osaamisprofiilien vahvistamiseen osana varhaiskasvatuksen tiimiä. Avoimeen keskusteluun ja yhteiseen kehittämiseen pitää panostaa jatkossakin – Karvin arviointiraportti antaa siihen hyviä suuntaviivoja, Sandroos sanoo.
Kuva: Shutterstock, Ground Picture