Rohkeat korkeakoulut yhteistyössä
Julkisuudessa on käyty viime aikoina paljon keskustelua korkeakoulujen kehittämisestä ja ohjauksesta. Muun muassa Helsingin Sanomien pääkirjoitus otsikoi syyskuun lopussa: ”jos valtio ei käytä ohjausvaltaansa, korkeakoulut eivät jää odottelemaan.”
Itse asiassa korkeakoulut tekevät nyt sitä, mitä valtio on ohjauksellaan edellyttänyt. Viime syksynä opetus- ja kulttuuriministeriö lähetti korkeakouluille ohjeet vuosien 2017–2020 toiminnasta sopimista varten. Niissä kannustetaan hyvin selväsanaisesti ennakkoluulottomaan toimintaan ja rohkeisiin korkeakoulu- ja alakohtaisiin uudistuksiin.
Korkeakoulukentän uudelleenorganisointi ei silti ole tämän hallituskauden keksintö, vaan se on ollut korkeakoulupolitiikan pitkä linja jo 90-luvulta lähtien. 2000-luvulla korkeakoulujen määrä on vähentynyt 49:stä 38:aan ja parhaillaan on käynnissä monenlaisia yhteistyöjärjestelyjä. Yhdistymiset ovat eniten huomiota saava osa, mutta samalla tehdään paljon muutakin toiminnallista yhteistyötä – ilman omistusjärjestelyjä.
Autonomiset korkeakoulut ovat osoittaneet kykyä ja rohkeutta vastata valtiovallan vaatimuksiin ja uudistuneet monin eri tavoin. Korkeakoulujen budjetteja on kuritettu, mutta toisaalta on annettu myös tilaa miettiä erilaisia yhteistyön tapoja ja tehdä erilaisia yhteistyöratkaisuja. Näin sen pitääkin olla. Nyt ei tule etsiä yhtä ainoaa kaikkialle kopioitavaa ratkaisua. Tavoitteen tulee olla fokuksessa, ei keinojen.
Itse yhteistyön tapojen ja keinojen ei pitäisi olla kansallisen korkeakoulupolitiikan keskiöissä, vaan sen, mitä korkeakoulujen toiminnalla tavoitellaan. Kansallisesti pitää olla elävä ymmärrys siitä, miksi korkeakoulut ovat yhteiskunnalle tarpeellisia. Tältä pohjalta toiminnalle pitää asettaa yhteisiä tavoitteita, ja jaettu tulevaisuuden tahtotila. Ajatusta tulevaisuudesta ja korkeakoulujen yhteistyön reunaehdoista pitää tässä ajassa vielä kirkastaa. Yhteistyörakenteissa toiminnan organisointia ei pidä myöskään sotkea koulutuspoliittisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi tutkintorakenteet ovat oma asiansa, ja korkeakoulujen perustehtäviin liittyviä opetus- ja kulttuuriministeriön ohjaamia ratkaisuja.
Ammattikorkeakoulut ja yliopistot tekevät runsaasti yhteistyötä arjessa. Ne pohtivat jatkuvasti toimintansa parasta mahdollista toimintamallia yhdessä ja erikseen. Ne myös visioivat aktiivisesti korkeakoulujärjestelmän tulevaisuutta ja merkitystä yhteiskunnassa.
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto, Arene, julkaisi aiemmin tänä vuonna vision maailman parhaasta korkeakoululaitoksesta, ja Suomen yliopistojen yhteisjärjestö Unifi tekee parhaillaan vastaavaa työtä yliopistojen näkökulmasta. Tätä työtä on tehty aktiivisesti yhdessä jo vuosien ajan ja näin jatketaan tästä eteenpäinkin. Ensi vuoden alussa Arenen, Unifin ja Sivistystyönantajien hallitukset kokoontuvat visioimaan yhteistä näkymää korkeakoulujärjestelmälle.
Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyö perustuu luottamukseen ja toinen toistensa kunnioittamiseen.
Teemu Hassinen toimitusjohtaja, Sivistystyönantajat
Riitta Rissanen, toiminnanjohtaja, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto, Arene ry
Leena Wahlfors, toiminnanjohtaja, Suomen yliopistot, Unifi ry