Oppivelvollisuusiän nostoon liittyy paljon avoimia kysymyksiä
Uuden hallituksen suurin ja kauaskantoisin uudistus on suunnitelma oppivelvollisuusiän nostosta 18 vuoteen. Tavoite liittyy ennen kaikkea osaamistason nostoon, vaikka sitä on markkinoitu myös syrjäytymisen ehkäisynä. Työelämässä ei pelkän peruskoulun varassa pärjää, koulutustasoa on nostettava.
Sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna yksikin pudokas on liikaa. Keskeisintä ongelman ratkaisun kannalta on pureutua putoamisen syihin. Mitkä syyt johtavat siihen, että osa nuorista ei saavuta toisen asteen tutkintoa? Monesti juurisyyt ovat nähtävissä varhain.
Panostuksia perustaitoihin
Oppivelvollisuusiän nosto edellyttääkin myös perusopetuksen vahvistamista. Jos perustaidot – lukeminen, laskeminen ja kirjoittaminen – eivät ole toisen asteen alkaessa hallussa, ei pelkkä oppivelvollisuusiän nosto takaa toisen asteen tutkintoa.
Onkin hyvä, että hallitusohjelmassa tunnistetaan nuorten erilaiset polut. Oppivelvollisuuden sisään halutaan rakentaa erilaisia opinto- ja tukimuotoja. Perinteisen koulumuotoisen toisen asteen rinnalle nostetaan, ansaitusti, kymppiluokat, kansanopistot, työpajatoiminta, kuntoutus ja erilaiset valmentavat koulutukset.
Juuri tämä monimuotoisten reittien muistaminen sekä perustaitojen vahvistaminen ovat olleet syitä siihen, miksi koulutuksen järjestäjät ovat perinteisesti suhtautuneet oppivelvollisuusiän nostoon nihkeästi. Ratkaisua on pidetty liian kaavamaisena ja jälkijättöisenä syrjäytymisen ehkäisyn näkökulmasta. Koulumainen opiskelu ei sovi kaikille. Tältä osin hallitusohjelmakirjaus monista eri reiteistä onkin otettu koulutuskentässä vastaan positiivisesti.
Mihin lakiin tai lakeihin nosto kirjataan?
Oppivelvollisuuden pidentäminen saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, sen kun nostetaan ikärajaa! Mutta kun vähän pysähtyy miettimään, ei valmistelu olekaan niin yksinkertaista. Avoimia kysymyksiä on paljon, lähtien siitä mihin lakiin tai lakeihin nosto kirjataan. Entä mitä oppivelvollisuuteen lasketaan kuuluvaksi?
Nykyiselläänhän perusopetuksen osalta Suomessa ei ole koulupakkoa, oppivelvollisuuden voi suorittaa myös kotikoulussa. Voiko siis toisen asteen suorittaa muuten kuin osallistumalla järjestettyyn koulutukseen? Kenellä on valvontavastuu oppivelvollisuuden noudattamisesta? Entä miten ja ketä velvollisuuden laiminlyönnistä mahdollisesti sanktioidaan?
Toisen asteen koulutukseen haetaan yhteisvalinnassa ja koulutuksessa on vapaa hakeutumisoikeus, nimettyjä lähikouluja ei ole. Muuttaako uudistus hakeutumisoikeutta tai ammatillisessa koulutuksessa juuri käyttöön otettua jatkuvaa hakua?
Hallitusohjelmassa luvataan myös korvata oppivelvollisuustehtävään liittyvät kustannukset koulutuksen järjestäjille täysimääräisesti. Lisäksi noston myötä toisen asteen koulutus muuttuu maksuttomaksi.
Tarkoittaako tämä myös koulumatkojen maksuttomuutta? Entä mitkä välineet ovat opiskelijoille maksuttomia? Saavatko esimerkiksi konservatoriossa musiikinopiskelijat maksuttomat soittimet? Entä miten muualla kuin kotona asuvien kustannukset korvataan? Miten vaihto-oppilasvuosi vaikuttaa maksuttomuuteen?
Valmistelu tehtävä laajapohjaisesti hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi
Avoimia kysymyksiä siis riittää. Onkin välttämätöntä, että lainsäädännön valmistelu tehdään laajapohjaisesti. Näin toimeenpanovaiheessa kaikilla on yhteinen käsitys esimerkiksi siitä, mitkä kustannukset kuuluvat uudistukselle varatun 107 miljoonan euron piiriin. Onhan aiemmin pelkästään maksuttomien oppimateriaalien osalta opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä päätynyt jopa 142 miljoonan kokonaiskustannuksiin, ilman matkakuluja. Kustannuksia syntyy väistämättä myös uudistuksen kannalta välttämättömistä tukitoimista sekä nivelvaiheiden vahvistamisesta.
Opetusministeri Li Andersson on luvannut uudistuksen edellyttämät lainsäädäntömuutokset eduskuntaan jo 2020 kevätkaudella. Aikataulu vaikuttaa kunnianhimoiselta.
Valmistelu on hyvä tehdä laajapohjaisesti ja huolellisesti jo siksikin, että uudistuksen toimeenpanijat, koulutuksen ammattilaiset, sitoutuvat kokonaisuuteen. Tavoite siitä, että jokainen nuori suorittaa vähintään toisen asteen tutkinnon, on yhteinen.
Kirjoitus on julkaistu mielipiteenä Turun Sanomissa 3.7.2019
Laura Rissanen, p. 041 540 4505
johtaja, Sivistystyönantajat