Mitä sivistalainen tekee vapaa-ajallaan? Vuorossa Heikki

Olen aina tykännyt liikkua, mutta korona-aikana liikunta on saanut aiempaa suuremman merkityksen. Kun koti on muuttunut konttoriksi, ulkoilman kutsu on kova huonollakin säällä. Kävely ja juoksu ovat helppoja ympäri vuoden, mutta tänä talvena olen tuhansien muiden tavoin löytänyt hiihdon. Jos ihmettelette, kuka se Helsingin laduilla hiihtohokemia huuteleva tuulipukusetä on, se saatan olla minä. Ykkönen vai kakkonen! Havuja! Karvapohjasukset on paras asia, mitä hiihdossa on tapahtunut ikinä. Muutaman vuoden ajan olen käynyt aikuisten höntsäkorisvuorolla Perhon liiketalousopiston tiloissa Malmilla, mutta monien muiden harrastusten tavoin tämäkin toiminta on paussilla.

Viime viikolla palasin pitkästä aikaa koulun penkille, kun aloitin johtamisen erikoisammattitutkinto-opinnot Helsinki Business Collegessa. Vaikka oppimista tapahtuu töissä koko ajan, on muodollisemman opiskelun aloittaminen todella innostavaa. Noin vuoden mittainen jakso suoritetaan töiden ohessa ja töihin nivoen, mutta pakerrettavaa riittää myös vapaa-ajalle. Oppimiskokemuksia tulee työpaikalle laajemminkin, kun esimiehet pääsevät ohjaamaan ja arvioimaan opintosuorituksia.

Hieman erilainen tapa viettää aikaa on putkiremontin parissa puuhastelu. Taloyhtiön asioiden hoitaminen on usein puurtamista ja putkiremontin edistäminen voi olla kokeneellekin vastatuuleen hiihtäjälle väsyttävä suoritus. Alkutahmeuksien jälkeen olen psyykannut itseni mielentilaan, jossa putkiremontin kokoon kasaaminen on mahdollisuus. Riittävällä sarasvuomaisella aivohivelyllä projektin voi muuttaa ajatuksissaan oppimiskokemukseksi, jota harvalla on mahdollisuus saada! Jos joku kaipaa vinkkejä siihen, kuinka lähteä toteuttamaan pientaloyhtiön putkiremonttia, niin saa kysyä.