Karvin Jari Metsämuuronen: Matematiikan osaamisen heikkenemiseen on useita syitä – ja monia parannuskeinoja
Lasten ja nuorten oppimistulosten lasku herättää huolta. Perustaidoista esimerkiksi matematiikan osaaminen on heikentynyt. Perustietojen ja -taitojen huononemisella on suoria vaikutuksia opinnoissa etenemiseen ja osaamisen tasoon. Yksilön ja yhteiskunnan kannalta suunta onkin huolestuttava. Yksittäistä selittävää tekijää ei tilanteelle ole, joten ratkaisuja tulee etsiä laajasti.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) vastaa koulutuksen ja varhaiskasvatuksen arvioinnista Suomessa. Haastattelimme johtavaa arviointiasiantuntija Jari Metsämuurosta ja kysyimme, mitä lasten ja nuorten matematiikan osaamisessa pitäisi ottaa huomioon ja mitä voisimme tehdä toisin, jotta oppimistulokset kohenisivat. Matematiikan oppimistulosten uusimpien syventävien analyysien tulokset julkistettiin 14. joulukuuta. Niiden mukaan kaikki 9. luokkalaiset osaavat laskea yksinkertaisia laskuja, mutta heikoimmin suoriutuville oppilaille tämän kaltaisten tehtävien ratkominen vie huomattavasti enemmän aikaa verrattuna keskiosaajiin ja parhaiten osaaviin.
Matematiikan oppimistulokset ovat huonontuneet vuodesta 2000 asti. Mikä selittää tulosten huononemisen?
Olemme Karvissa tehneet useita matematiikan osaamista mittaavia arviointeja. Osa ulottuu vuodesta 1998 tähän päivään, joten pystymme näkemään pitkäaikaisia kehityskulkuja. Matematiikan osaamisessa trendi on ollut laskeva. Vuonna 2000 oppilaat olivat parempia kuin vuonna 1998, mutta siitä lähtien joka mittauksessa on saatu heikompia tuloksia.
Kehitys herättää luonnollisesti kysymyksiä. Onko laskevassa osaamisessa kyse pedagogisista vai yhteiskunnallisista ongelmista? Vai liittyvätkö haasteet rahoitukseen, opettajuuteen tai esimerkiksi auktoriteetteihin? On esitetty useita vaihtoehtoja, yhtenä esimerkkinä kännykän käyttö. Mutta kun otamme vertailukohdiksi vaikkapa Ruotsin tai Viron, missä kouluissa on kännyköiden suhteen sama käytäntö kuin meillä, niin näissä maissa oppimistulokset ovat parantuneet. Pelkästään teknisiin seikkoihin liittyvät selitykset eivät siis ole vakuuttavia. Kyse on moninaisesta ongelmasta, johon ei ole yhtä ratkaisua.
Minkälaisia suosituksia olette antaneet oppimistulosten parantamisen tueksi?
Havaintojemme perusteella on syntymässä alueellista koulutuksen epätasa-arvoa erityisesti pääkaupunkiseudulla. Suosituksemme on, että kehitystä on seurattava tarkkaan ja voi olla syytä kehittää kohdennettuja toimenpideohjelmia, jolla alueellista eriarvoistumiskehitystä pyritään hidastamaan.
Suosittelemme myös, että arvosanalinjauksissa noudatetaan yhtenäisiä linjauksia. Opettajilla on tällä hetkellä erilaisia käytänteitä arvosanojen antamiseen. Tämä on epätasa-arvoista esimerkiksi jatko-opintoihin pääsyn kannalta. Asiasta on puhuttu vuosikymmeniä ja nyt uudet päättöarvosanatkriteerit ovat valmiita. Ne pitää ottaa käyttöön ja sopia yhtenäisistä toimintatavoista.
Lisäksi koronan aiheuttama osaamisvaje näkyy edelleen kouluissa ja sitä pitää luonnollisesti seurata.
Arvioinneissa huomasimme myös, että itseohjautuvuuden harjoittaminen tulisi aloittaa varhaisemmassa vaiheessa. Samalla pitää muistaa, että sen rinnalla pitää nostaa keskittymiskyvyn, harjoittelun ja vaivannäön merkitystä. Suosittelemme, että kotitehtävät, hyviin suorituksiin pyrkiminen ja vaivannäön korostaminen otetaan paremmin esiin kouluissa. Kodeilla on tässä luonnollisesti myös suuri rooli.
Kuinka erityistä tukea tarvitsevien opetus tulisi järjestää?
Oppilaisiin liittyen suosittelemme, että heikoimmille oppilaille annettaisiin huomattavasti aikaisemmin intensiivisempää tukea. Tukiopetuksen resursseja tulisi lisätä alaluokilla.
Pitäisi myös systemaattisesti etsiä oppilaita, jotka tarvitsevat tukea, mutta eivät aina sitä ilmaise. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset tytöt, joilla osalla on heikkoa osaamista, eivät usein tuo tuen tarvettaan julki.
Olemme myös huomanneet, että osalla heikoista oppilaista on numerotaidottomuutta. Kouluissa olisi hyvä lähteä testaamaan sitä samalla tavalla kuin lukihäiriöitä.
Oppilaiden yksilöllisten erojen huomioiminen on tärkeää, eikä parhaita saa unohtaa, vaan heidän motivaatiotaan pitäisi ylläpitää. Heikommin pärjääville oppilaille on olemassa omat systeemit, mutta hyvin menestyville oppilaille vastaavaa ei ole tarjolla. Tarvitaan enemmän eriyttämisen keinoja.
Entä kuinka lukutaito vaikuttaa matematiikan osaamiseen?
Sanavaraston köyhtyminen on haaste, joka heijastuu myös matematiikan osaamiseen. Kielitaidon heikkeneminen ei koske vain maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Ylipäätään sanallisista tehtävistä suoriudutaan huonommin kuin aiemmin. Lukuharrastus on siis oleellisesti yhteydessä sanavarastoon.
Arviointimme perusteella näemme, että parhaista matematiikan oppilaista tyttöjä on suuri osa, mutta merkittävästi suurempi osa on poikia. Meidän pitäisi normalisoida se, että tytöt näkevät vaivaa ja ovat hyviä matematiikassa. Osalla tytöistä havaittiin negatiivisia tunteita kaikissa taitotasoissa, eräänlaista matikka-ahdistusta. Niissä ryhmissä, joissa opettajat tekivät yhteistyötä, tulokset olivat parempia.
Sitten yleisenä ja surullisena ilmiönä on kiusaaminen, joka vaikuttaa oppimiseen. Kaikki positiiviset keinot tulee ottaa käyttöön kiusaamisen ehkäisyssä.
Onko koulutuksen eetos hiipunut Suomessa?
Olen pohtinut paljon sitä, mitä eroa on Suomen ja oppimistuloksia parantavien maiden välillä. Esimerkiksi yhteiskunnan kehitysoptimismilla voi olla vaikutusta asiaan. Keskustellaanko Suomessa tarpeeksi siitä, mitä koulutuksella voi saavuttaa? Vaurastuminen on tästä yksi esimerkki. Onko koulutuksen eetos hiipunut? Maailman parhaissa maissa on myös vallalla perinteinen opettajuus ja työn tekemisen sekä vaivannäön arvostaminen. Työmoraali on korkealla. Ehkäpä tässä on meillä ajateltavaa.