Kansanopistot kestävän kehityksen airuina

Kansanopistot ovat osa niin kutsutun vapaan sivistystyön kenttää, jonka tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta. Suomessa on 76 kansanopistoa, joissa opiskelee yli 12 000 opiskelijaa erilaisissa pitkäkestoisissa ja päätoimisissa opinnoissa sekä noin 80 000 opiskelijaa lyhytkursseilla.

Vapaassa sivistystyössä korostuu omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus. Tavoitteena on edistää ihmisten monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista

Kansanopistoilla on monialaisina oppilaitoksina tärkeä rooli ilmastomuutoksen torjumisessa ja kestävän kehityksen edistämisessä. Ne ovatkin ottaneet YK:n kestävän kehityksen ohjelman, Agenda 2030:n, toimintansa keskeiseksi toimintaa ohjaavaksi periaatteeksi.

– YK:n ohjelma on ollut paljon esillä tilaisuuksissamme ja koulutuksissamme. Kansanopistot voivat olla Agenda 2030 tavoitteiden toimeenpanossa kärkijoukoissa luomassa yhteisiä uudenlaisia ratkaisuja, kertoo Suomen kansanopistoyhdistyksen toiminnanjohtaja Tytti Pantsar.

Kansanopistoyhdistys organisoi aktiivisesti vapaan sivistystyön johdolle ja pedagogiselle henkilökunnalle suunnattua koulutusta, jonka avulla nostetaan uudistava oppiminen ja ekososiaalinen sivistys vapaan sivistystyön oppilaitosten toimintaa ohjaavaksi periaatteeksi. Yhdistys on myös pilotoimassa oppilaitoksille suunnattuja kestävän kehityksen indikaattoreita.

Kestävä kehitys Joutsenon Opistossa

Lappeenrannassa sijaitsevassa Joutsenon Opistossa ilmastonmuutosta hillitään monipuolisesti. Kestävä kehitys huomioidaan opiston arjessa, olipa kyse koulutuksen oppisisällöistä, ruokapalveluista tai asuntolan energiaratkaisuista. Hiilipäästöjä vähennetään mm. energiatehokkuutta parantamalla, kasvispainotteista lähiruokaa lisäämällä ja kestävyysasioista keskustelemalla.

Opetuksessa kestävän tulevaisuuden kysymyksiä käsitelläänkin laajasti. Syksyllä 2020 opistossa alkaa uusi poikkitieteellinen kestävyystieteiden koulutus, joka on ideoitu erityisesti ekososiaalisen sivistyskäsityksen ja uudistavan oppimisen ympärille.

– Oman toiminnan hiilipäästöjen vähentäminen on tärkeää, mutta uskomme, että vielä tärkeämpää on herättää ihmiset ajattelemaan omia arvojaan ja maailmankuvaansa ja sen vuoksi haemme vaikuttavuutta ekososiaalisen sivistyskäsityksen ja yhteiskuntaa uudistavan oppimisen kautta, ajattelee Joutsenon Opiston rehtori Ulla Huhtilainen.

Ekososiaalinen sivistys kansanopistojen ohjenuorana

Ekososiaalinen sivistyskäsitys nojaa luonnon, ihmisyyden ja talouden keskinäiseen arvohierarkiaan, jossa luonto on elinehto. Ekososiaalisesti sivistynyt ihminen on sisäistänyt elämää ylläpitävien tekijöiden tärkeysjärjestyksen ja kohtuuden välttämättömyyden rajallisella maapallolla ja hänellä on kyky ja halu kuvitella aidosti vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja tehdä niitä todeksi yhdessä muiden ihmisten kanssa.

– Kansanopistolle tämä sivistyskäsitys on luonteva tapa hillitä ilmastonmuutosta, sillä yhteisöllinen oppimisympäristö luo ihanteelliset puitteet ekososiaalisen ajattelutavan pohtimiselle ja todeksi elämiselle toimijuuteen kasvamalla. Kestävä kehitys ja ekososiaalinen sivistys nostettiin opistomme tuoreen strategian keskiöön, kertoo Joutsenon opiston apulaisrehtori Hilla Tolonen.

Kestävä kehitys on myös yksi Suomen kansanopistoyhdistyksen strategian kärkiasioista. Yhdistys ylläpitää ekososiaalisen sivistyksen oppimisalustaa, joka tarjoaa työkaluja kestävyysajattelun omaksumisen ja globaalien kestävän kehityksen tavoitteiden hahmottamisen tueksi. Alustalla on kuvattu pedagogisia työkaluja, joita voi käyttää erilaisten opiskelijoiden kanssa.

– Oppimisalusta on hyvä väline toteuttaa strategiaa käytännössä, sanoo toiminnanjohtaja Pantsar.

Huhtilainen ja Pantsar ovat mielissään siitä, että kestävyysajattelu ja ilmastoneutraalisuustavoitteet ovat viime vuosina alkaneet levitä laajalle yhteiskuntaan.

– Kaikkea voi – ja meidän mielestämme myös pitää – peilata vastuullisuuden ja ekososiaalisen sivistyksen kautta, jos halutaan toimia eettisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla, korostavat Huhtilainen, Pantsar ja Tolonen yhdessä.