Haastattelussa Leif Nystén: taiteen perusopetuksen lainsäädännössä vielä kehitettävää, uudistuksia ei tule tehdä toimivan järjestelmän kustannuksella

Halusimme kuulla, mitä taiteen perusopetuksen kentälle kuuluu ja haastattelimme Musik- och kulturskolan Sandelsin pitkäaikaista rehtoria Leif Nysténiä.

Mitä taiteen perusopetuksen kentällä on tehty ja saatu aikaiseksi?

– Otan alkuun lyhyen katsauksen historiaan. Sitä on hyvä tuntea, kun puhutaan taiteen perusopetuksesta. Taiteen perusopetuksen järjestelmä on Suomessa rakennettu hyvin pitkälti musiikkioppilaitosten pohjalta, joka perustuu länsieurooppalaiseen konservatorioperinteeseen. Konservatoriot ovat perinteisesti tarjonneet musiikin ja tanssin opintoja. Muita taiteen aloja tuli mukaan myöhemmin, Leif Nystén aloittaa.

Taiteen perusopetuksen käsite luotiin 1990-luvulla

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa alkoi jälleenrakennustyö ja kaupunkeihin luotiin orkestereita, joita varten tarvittiin muusikkoja ja musiikkiopistoja. Viimeisten vuosikymmenten aikana musiikkioppilaitosten asema vakiintui, vaikka taiteen perusopetuksen toimintaympäristö on jatkuvasti muuttunut.

– 1960-luvulla säädettiin ensimmäinen laki musiikkioppilaitoksista ja valtio tuli rahoittajana mukaan. Musiikkiopistoja syntyi ympäri maata, sekä yksityisiä että kunnallisia. 1990-luvulla luotiin taiteen perusopetuksen käsite, jotta kaikilla taideaineilla olisi samat toimintaedellytykset, sanoo Leif Nystén.

Eriarvoistava tilanne kalvaa kenttää

Ajassa tapahtuneet muutokset ja taideaineiden erilaisuus on hyvä pitää mielessä, kun puhutaan taiteen perusopetuksesta. Alun perin musiikkioppilaitosten tehtävä oli edistää ammattiopiskelua.

– Jos mielii musiikin alan ammattiin, opinnot tulee aloittaa varhain. Kaikki taiteenalat eivät voi rakentua musiikin opiskelun tapaisesti, joten luotiin kaksi oppimäärää: yleinen ja laaja. Kehityksen seurauksena valtionosuusrahoitusta ei ole voitu käyttää musiikin yleiseen oppimäärään, ainoastaan laajan oppimäärän opintoihin. Onkin syntynyt eriarvoistava tilanne, kun meillä on yleisen oppimäärän opintoja tarjoavia musiikkioppilaitoksia, mutta ne eivät saa valtionosuusrahoitusta, mutta muissa taidelajeissa tätä rajoitusta ei ole ollut, Leif Nystén kertoo.

Olisiko Suomesta lähtenyt näin valtavaa määrää kapellimestareita ilman hyvää musiikkikasvatusta?

Nykyisin taiteen perusopetus toimii erittäin oppilaslähtöisesti. Ulkoisia kriteereitä ei ole, oppilas asettaa henkilökohtaiset tavoitteensa opettajan johdolla, ja katsotaan, että motivaatio on paras opettaja.

– Meillä on hyvin toimiva järjestelmä, joka rakentuu oppilaitoksen, valtion, kuntien ja henkilöstön varaan. Suomalainen musiikkioppilaitosjärjestelmä on saanut maailmalla suitsutusta, se on tunnustettu ja tunnistettu. On hyvä pysähtyä pohtimaan, olisiko Suomesta lähtenyt näin valtavaa määrää kapellimestareita ilman hyvää musiikkikasvatusta, kysyy Leif Nystén.

– Taiteen perusopetuksen uusien opetussuunnitelmaperusteiden mukaan tarkoituksena on lapsen kehittyminen hänen omien tavoitteidensa kautta. Siinä on myös tiettyä ristiriitaa, että meillä on sekä korkealle tähtäävää kehittämistä, ja toisaalta yleisemmän tason saavuttamista. Ylipäätään pitää muistaa, että taideaineet opettavat monenlaisia taitoja, tutkittua tietoa on siitä, että taideaineita kannattaa opiskella, Leif Nystén sanoo.

Mitä on vielä tekemättä?

Uudistumista ja kehittämistä tarvitaan. Musiikkiopistokentällä pelätään, että uudistukset tapahtuvat musiikkioppilaitosten laajan oppimäärän kustannuksella.

– Ollaan huolissaan, että sieltä otetaan rahaa ja jaetaan muille. Se olisi huono idea; menestystä tavoittelevaan toimintaan tulee myös panostaa. Päättäjien olisi hyvä muistaa, että taiteen perusopetukseen sijoitettu euro tuottaa moninkertaisesti, muistuttaa Leif Nystén.

Kunnilla erilaisia ratkaisuja – selkeyttä kaivataan

Lainsäädännössä on kehitettävää: kuntien roolia tulisi selvittää. Tällä hetkellä kunnat voivat järjestää tai olla järjestämättä taiteen perusopetusta.

– Erilaisia ratkaisuja löytyy, osa kaupungeista, kuten Helsinki, on ulkoistanut opetuksen järjestämisen. Vantaalla taas on kattava kunnallinen toiminta. On arvokasta, että yksityinen ja julkinen malli säilyvät rinta rinnan. Yksityinen malli on joustava, kunnallisessa toiminnassa päätöksenteko on muodollisempaa ja vie aikaa. Katson, että kuntien roolin selkeyttäminen olisi tehtävissä lainsäädännöllä. Mutta mitään uudistusta ei tule tehdä toimivan järjestelmän kustannuksella, Leif Nystén sanoo.

Yhteistyötä tarvitaan – taiteen perusopetuksen oppilaat ovat myös koululaisia

Yhteistyö on avainsana. Taiteen perusopetuksen oppijat ovat useimmiten myös koululaisia.

– Tässä olisi yhteistyön paikka, vaikka samalla pitää muistaa, että kummallakin on oma tonttinsa hoidettavana. Sandelsin yhteydessä toimii musiikki- ja taidelukio. Olemme luoneet yhteisiä moduuleja, joita voimme tarjota oppilaille. Kaikkialla yhteistyö ei ole näin toimivaa. Opetustilojenkin suhteen on havaittavissa eriarvoisuutta. Kun kunnat suunnittelevat opetuskampuksia, kannattaisi miettiä, miten taiteen perusopetuksen saisi kytkettyä sinne mukaan, lopettaa Leif Nystén.

Leif Nysténin kuva: Camilla Pohtokari

Taiteen perusopetus

Lähteet: Opetushallitus, alan liittojen jäsenkyselyt