Sivista vastasi kyselyyn toisen asteen koulutuksen kehittämisestä
Opetus- ja kulttuuriministeriölle
Asia: Toisen asteen koulutuksen tulevaisuus -seminaarin kysely
1. Oppimisen tuen vahvistaminen ammatillisessa koulutuksessa
Sivistysala ry (myöhemmin Sivista) kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä mahdollisuudesta vastata ajankohtaiseen kyselyyn toisen asteen koulutuksen tulevaisuudesta. Ammatillisen koulutuksen oppimisen tuen osalta näemme keskeisenä asiana toimivan työnjaon ja toiminnallisen tuen varmistamisen. Ammatillinen koulutus on monialaista ja erikoistunutta ja oppilaitokset tarjoavat monipuolisesti eri tuen muotoja. Matalan kynnyksen tuki tulee olla mahdollista järjestää joustavasti jatkossakin. Sivista kantaa huolta siitä, että seminaarissa esitetyt kirjaukset painottavat liikaa lääketieteellisiä diagnooseja. Oppimisen tuen tarpeen arvioinnin tulee perustua toiminnalliseen tarpeeseen. Pidämme lisäksi tärkeänä, että esitys ei vaaranna tai rajaa erityisoppilaitosten toimintaa. Tältä osin esitystä tulee jatkovalmistelussa selkeyttää ja tarkentaa.
Sivista katsoo, että ehdotetut muutokset potentiaalisesti kasvattavat hallinnollisen työn määrää. Sivistan toimialakatsauksen ja barometrin (2023) mukaan hallinnollisen työn määrä on lisääntynyt viimeisen 12 kuukauden aikana n. 50 % yksityisellä ammatillisen koulutuksen järjestäjällä. Vaikuttavuusarvioinneissa täytyy kiinnittää huomiota siihen, että hallinnollisen työn määrä arvioidaan tarkkaan. Jos sen todetaan lisääntyvän, järjestäjien hallinnollista määrää tulee keventää jostakin muusta kohtaa.
Pidämme tukiopetuksen käsitettä ongelmallisena, koska sillä viitataan liikaa ainoastaan opettajan antamaan opetukseen. Opiskelijan tuen tarve ja muoto muodostuvat nykyisellään henkilökohtaisen tarpeen mukaisesti. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat ovat opiskelijajoukossa vain vähemmistön asemassa, mikä tulee huomioida tuen malleja yhtenäistäessä. Sivista katsoo, että tukea tarkasteltaessa tulisi huomioida myös ammatillisen koulutuksen työpaikoilla tapahtuva oppiminen. Sivista suhtautuu epäilevästi OPVA-opinnoista luopumiseen, kun sen osalta on kehitetty jo toimivia ratkaisuja. Katsomme lisäksi, että TUVA-koulutuksesta käynnissä olevan selvityksen täytyy olla käsitelty ja arvioitu, ennen kuin oppimisen tuen uudistamisesta voidaan antaa lopullinen esitys.
2. Ammatillisen koulutuksen rahoitusmallin uudistaminen
Sivista pitää rahoitusmallin uudistamisen lähtökohtia pääosiltaan positiivisena. Rahoitusmallin peruselementit tukevat myös pienten ja erikoistuneiden oppilaitosten toimintaa ja vahvistavat rahoituksen ennakoitavuutta. On kuitenkin selvää, että rahoitusmallin yksinkertaistamisella voi olla myös negatiivisia vaikutuksia yksittäisten koulutuksen järjestäjien rahoitukseen sekä rahoitustason heilahtelua. Sivista pitää tärkeänä, että rahoituksen osalta selvitetään tarkkaan rahoituksen muuttumista koelaskelmien ja eri skenaarioiden avulla. Rahoituksessa tulee jatkossakin huomioida erilaisten koulutuksen järjestäjien erityispiirteet ja vaihtelevat profiilit.
Sivista esittää, että opiskelija- ja työelämäpalautteiden osuus pidetään vähintään nykyisellään (3 %), jotta voidaan varmistaa tapa seurata koulutuksen laadukkuutta. Samalla palautteita pitää kehittää ennen kaikkea työelämäpalautteen osalta, jotta sen toimivuus paranisi. Sivista muistuttaa samalla, että palautteiden kerääminen vaatii koulutuksen järjestäjiltä paljon hallinnollista työtä ja tuo vain vähän eroja esiin koulutuksen järjestäjien välillä. Tämän vuoksi palautteiden suhteellisen osuuden vähentäminen esitetyllä tavalla herättää kysymyksen, onko työ jatkossa enää kannattavaa suhteessa saatuun rahoitukseen. Sivista pitää tärkeänä myös, että eri alojen kustannukset näkyvät jatkossa opiskelijavuosirahoituksessa, jotta erikoistuneet alat voivat säilyttää toimintaedellytyksensä.
Tutkinnon osien painottaminen rahoituksessa silloin, kun kyseessä on jatkuva oppiminen, on Sivistan näkökulmasta kannatettava ajatus ja vastaa nykyistä paremmin työelämän tarpeeseen. Emme kuitenkaan pidä perusteltuna, että rahoitusta ei jatkossa enää saisi koko tutkinnosta silloin, kun kyseessä on lukiosta valmistunut ensimmäistä ammatillista tutkintoa opiskeleva ylioppilas. Vaikka kannatamme isossa kuvassa ikäluokan 50 % korkeakoulututkintotavoitetta, katsomme, että ylioppilastutkinto ei ole työmarkkinakelpoinen tutkinto, jolloin sitä ei voi rinnastaa toiseen asteen ammattitutkintoon ja siitä saataviin työmarkkinavalmiuksiin. Joissakin tapauksissa on tarkoituksenmukaista, että ylioppilas jatkaa opintojaan ammatillisessa koulutuksessa. Esimerkiksi musiikkialalla tämä on hyvin tyypillinen oppimispolku, joka ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että opiskelija myöhemmässä vaiheessa suorittaisi korkeakoulututkinnon.
3. Ammatillisen koulutuksen toiminnan ohjauksen kehittäminen
Sivista pitää toiminnan ohjauksessa tärkeimpänä sitä, että ylläpitäjäneutraliteetti säilyy. Laaja-alaisilla koulutuksen järjestäjillä (eli niillä, jotka järjestävät lisäksi muutakin koulutusta kuin ammatillista) ja erikoistuneilla sekä yksityisillä järjestäjillä tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet toimia ja järjestää ammatillista koulutusta kunnallisten järjestäjien rinnalla. Koulutuksen järjestäjien välille ei tule syntyä ”kahden kerroksen väkeä”, vaan kaikkien järjestäjien tulee toimia yhdenmukaisessa toiminnanohjausjärjestelmässä. Pidämme lisäksi tärkeänä, että järjestämislupia ei vapauteta mielivaltaisesti, sillä tämä vaarantaisi pienten ja erikoistuneiden oppilaitosten aseman ja johtaisi epäterveelliseen koulutustehtailuun.
Mikäli toiminnanohjaukseen kaavaillaan isompaa remonttia, voidaan tätä pilotoida, jos pilottihanke on ajallisesti tarkkaan rajattu, hanke arvioidaan huolella pilotin päätyttyä ja pilotti toteutetaan ylläpitäjäneutraalisti sekä järjestäjien erilaisia profiileja huomioiden että kokonaisuus silmällä pitäen. Yksi mahdollisuus on toteuttaa pilotti siten, että siihen osallistumisen edellytyksenä on yksityinen toimintamuoto. Sivistan tavoitteena on lainsäädännön muuttaminen siten, että ammatillisen koulutuksen järjestäminen edellyttää yksityistä toimintamuotoa (säätiö, osakeyhtiö ja yhdistys). Tämä varmistaisi rahoituksen kohdentumisen toimintaansa ja edistäisi koulutuksen läpinäkyvyyttä. Pilotin tai kokeilun valitseminen toimintatavaksi ei saa tarkoittaa sitä, että sen ulkopuolella toiminnanohjaus jäädytettäisiin nykyiselleen kokeilun keston ajaksi.
4. Ylioppilastutkinnon kehittäminen: englanninkielinen tutkinto ja lukiodiplomin korvaavuus
Englanninkielinen ylioppilastutkinto on erittäin kannatettava. Valmistelussa esillä ollut järjestämisluvassa määriteltyihin opetuskieliin kytkeminen on selkeää, mutta samalla on varmistettava lupaprosessin jouhevuus, jotta koulutustarpeeseen voidaan vastata kattavasti. Opiskelijakohderyhmä voisi olla laajempikin, mutta vähintään on pidettävä huoli siitä, että kohderyhmään tunnistetaan kaikki sellaiset opiskelijat, joilla ei ole tosiasiallisia edellytyksiä suorittaa ylioppilastutkintoa kansalliskielillä. Nykyistä tutkintoa mukaileva toteutustapa on erittäin haasteellinen – käytännössä edellytettävä S2/R2-kokeen ja oppimäärän suorittaminen voi osoittautua merkittäväksi pullonkaulaksi. Kustannusvaikutuksia arvioitaessa otettava huomioon vaadittavat lisäpanostukset kansalliskielten opetukseen ja siihen liittyvään opiskelun tukeen.
Taito- ja taideaineiden aseman vahvistaminen on kannatettavaa. Musiikin, kuvataiteen ja liikunnan sisällyttäminen ylioppilastutkinnon kokeisiin valtakunnallisiin oppimääriin perustuen on selkeä tapa toteuttaa tämä. Aikuislukioiden osalta selkiytettävä, mitä osallistumisoikeus taide- ja taitoaineiden ylioppilaskokeisiin edellyttäisi opintotarjonnalta. Mikäli opetusta olisi tarjottava esimerkiksi yhteistyössä jonkin alueen lukion kanssa, tästä aiheutuva kustannus tulee korvata. Keskeistä, että muiden diplomien kehitystyötä jatketaan ja että tulee myös harkittavaksi diplomiaineiden tarjonnan laajentaminen.
5. Lukiokoulutuksen saavutettavuuden turvaaminen
Saavutettavuuden varmistaminen edellyttää nykyisten resurssien tarkoituksenmukaisempaa kohdentamista. Pienten lukioiden lisän korvaaminen saavutettavuuslisällä on kannatettavaa. Lisän määräytymiseen vaikuttavien tekijöiden määrä syytä pitää kohtuullisen pienenä. Keskeisimmät näkökulmat ovat syrjäisyys, kielelliset oikeudet ja maahanmuuttajatausta. Koelaskelmia tehtäessä voidaan hakea tasapainoista ratkaisua, joka antaa edellytyksiä saavutettavuuden toteutumiselle eri näkökulmista.
Lisän ylläpitäjäneutraliteetti on keskeistä, jotta järjestelmä toimii yhdenvertaisin periaattein. Syrjäisyyden näkökulmasta käytännön merkitys tällä on vähäinen. Mikäli maahanmuuttajatausta (esim. S2/R2-opiskelijoiden osuus) olisi mukana lisän määräytymisperusteissa, on olennaista ettei rahoitusjärjestelmä ohjaa näiden koulutuspolkujen eriytymiseen tiettyjen järjestäjien lukioihin.
6. Oppimisen tuen vahvistaminen lukiokoulutuksessa
Opiskelijakyselyn perusteella monet toiveet tuen kehittämiseen liittyvät toimintakulttuurikysymyksiin, eivät niinkään lainsäädäntöön. Oikeutta tukiopetukseen määriteltäessä olennaista, että resurssit kohdennetaan niille opiskelijoille, joilla tuen tarve liittyy opinnoissa etenemiseen. Oppimiseen tukeen tarkoitettu lisärahoitus on mielekästä lisätä jatkossa suoraan yksikköhintoihin.
Lukion hallinnolliset resurssit ovat hyvin ohuet, joten ei ole mielekästä lisätä hallintomenettelyjä, kuten hallintopäätöksiä erityisopetuksesta.
Helsingissä 29.1.2024
Sivistysala ry
Heikki Kuutti Uusitalo, johtaja, politiikka ja vaikuttaminen
Lisätietoja: Annakaisa Tikkinen, asiantuntija, politiikka ja vaikuttaminen (lukiokoulutus), annakaisa.tikkinen@sivista.fi, puh. +358403566082
Jussi-Pekka Rode, asiantuntija, politiikka ja vaikuttaminen (ammatillinen koulutus), jussi-pekka.rode@sivista.fi, puh. +358401686836
Sivistysala tekee sinnikästä työtä koulutuksen, osaamisen ja luovuuden puolesta. Sivista edustaa 400:aa yksityistä sivistysalan työnantajaa. Jäsentemme palveluksessa on 69 000 alan ammattilaista. Olemme Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n jäsen.