Yliopistojen ja yritysten yhteistyö avaa tohtoreille uusia, mielenkiintoisia työmahdollisuuksia

Teknologiateollisuus ry selvitti viime vuonna jäsenyritystensä osaamis- ja osaajatarpeita. Kyselyn perusteella teknologiateollisuuteen tarvitaan vuosina 2018 – 2021 yhteensä noin 53 000 uutta osaajaa. Teknologiayritykset arvioivat tarvittavan osaamisen tason nousevan useimmissa tehtävissä. Tämä heijastuu myös odotuksiin rekrytoitavien koulutustaustasta. Korkeakoulutettujen osuus 53 000 osaajan rekrytointitarpeesta on yrityspalautteen perusteella peräti 60 prosenttia.

Korkeakoulutettujen osuus Suomen henkilöstöstä kasvaisi näin edelleen kaikilla teknologiateollisuuden päätoimialoilla – eniten juuri tohtoritutkinnon tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuudet.

Teknologiateollisuus työllistää Suomessa tällä hetkellä noin 310 000 osaajaa. Heistä noin prosentilla on lisensiaatti- tai tohtoritutkinto. Eniten jatkotutkinnon suorittaneita suhteessa henkilöstömäärään on elektroniikka- ja sähköteollisuudessa ja tietotekniikka-alalla.

Osaaminen ratkaisee myös tohtoreita rekrytoitaessa

Globaalin toimintaympäristön muutokset, teknologiateollisuuden yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen, ansaintamallien monipuolistuminen ja nopea teknologiakehitys näkyvät yritysten osaamistarpeissa ja rekrytoitavien toimenkuvissa. Yritysten uudistumiskyky ja menestys ovat monen tekijän summa.

Hyvä tuoteidea tai palvelukonsepti ei vielä takaa menestystä, elleivät käyttäjät ja asiakkaat vakuutu yrityksen tarjoamien ratkaisujen ja toimintatapojen tuomasta arvosta omalle toiminnalleen. Ratkaisujen kehittäminen yhä kompleksisimpiin ongelmiin ja jatkuva uudistuminen edellyttävät monenlaista osaamista.

Tohtoritutkinnon suorittaneet työskentelevätkin monenlaisissa teknologiateollisuuden tehtävissä. Tohtorit rakentavat yritysten tulevaisuuden liiketoimintaa innovaatio- ja tutkimusyhteistyön kautta kehittämällä edelläkävijäverkostoja ja uudistamalla yrityksen toimintatapoja, prosesseja ja kulttuuria. Teknologia- ja tuotekehitystehtävien ohella tohtoreita rekrytoidaan yhä useammin myös liiketoiminnan kehittämisen, tietojohtamisen, kansainvälisen rahoituksen, myynnin, hankintatoimen ja henkilöstö- ja osaamisenjohtamisen johto- ja asiantuntijatehtäviin. Tohtorit eivät ole enää harvinaisuus myöskään teknologiayritysten ylimmässä johdossa.

Tohtoreiden määrä teknologiateollisuudessa kasvaa tulevina vuosina suurella todennäköisyydellä joka tapauksessa. Yliopistojen ja yritysten pitkäjänteisellä koulutus- ja tutkimusyhteistyöllä tohtoreiden työllistymistä yksityiselle sektorille voidaan kuitenkin edistää monella tapaa. Seuraavassa kolme hyväksi koettua toimintamallia.

Toimintamalli 1: T-mallinen osaamisprofiili yliopiston ja yritysten yhteistyönä

Monissa tehtävissä teknologiayritysten osaajilta odotetaan venymistä ja uudistumiskykyä kahteen suuntaan: syvemmälle omaan erikoisalaan sekä laajemmalle työelämän ja yrityksen kannalta tärkeisiin osaamisalueisiin. Puhutaan T-mallin osaamisesta, jossa kirjaimen pystysuoralla jalalla viitataan syvään substanssiosaamiseen esimerkiksi tekoälyn ja koneoppimisen osaamiseen, ja sen vaakasuoralla hatulla kykyyn ymmärtää muita osaamisalueita, esimerkiksi liiketoimintaosaamisen, designin, käyttäytymistieteiden tai vaikkapa juridiikan alueilla. Teknologiateollisuuden näkökulmasta kiinnostavia ja relevantteja osaamisyhdistelmiä on lukuisia.

Tohtoreilta kuten muiltakin rekrytoitavilta odotetaan myös yleisiä työelämävalmiuksia. Tällaisia ovat mm. kyky nähdä mahdollisuuksia, kokonaisuuksien hahmottaminen, konseptointitaidot, asiakas- ja arvon tuottamisen näkökulman ymmärtäminen ja valmiudet jatkuvaan oppimiseen. Parhaimmillaan tohtorikoulutus jalostaa näitä valmiuksia entisestään.

Yliopistojen ja yritysten yhteistyönä toteutetut osaamismoduulit ja oppimisratkaisut ovat erinomainen tapa laaja-alaistaa tohtoriopiskelijoiden osaamista ja vahvistaa samalla heidän työelämäkontakteja. Teknologiayritykset ovat rakentaneet yhteistyössä yliopistojen kanssa esimerkiksi liiketoimintaosaamisen moduuleita, joita tekniikan alan tohtoriopiskelijat ovat voineet sisällyttää osaksi tohtoriopintoja. Tohtoriopiskelijat hakevat ryhmissä tieteellisin menetelmin mahdollisia ratkaisuja todellisiin yritysten liiketoimintaa koskeviin haasteisiin. Usein tehtävien ratkaiseminen edellyttää monialaista osaamista. Ohjaajina toimii yliopistoprofessorien lisäksi joukko yritysten asiantuntijoita. Kaikkien osapuolten palautteet tällaisesta yhteistyöstä ovat tyypillisesti erittäin positiiviset, ja moni tohtori löytää valmistuttuaan työpaikan verkostossa mukana olleista yrityksistä. Koulutusyhteistyön lisäämiselle on suuri tilaus.

Toimintamalli 2: Kandidaattitutkinnon suorittaneille polku tohtoriopintoihin ja työelämään ja opintojen kytkeminen yliopiston ja yritysten TKI-yhteistyöhön

Useat yliopistot ovat omissa visioissaan ja strategioissaan asettaneet tavoitteeksi tutustuttaa opiskelijat tutkijoiden työhön ja nivoa oppimista ja opetusta varhaisessa vaiheessa osaksi yliopiston tutkimusryhmien toimintaa. Myös työelämän näkökulmasta koulutuksen aikana hankitut verkostot oman alan kotimaisiin ja kansainvälisiin tutkijoihin sekä yrityksiin ja työelämään laajemmin ovat yksi tärkeä koulutuksen laadun mittari.

Yliopistot voivat rakentaa opinnoissaan hyvin menestyneille kandidaattitutkinnon suorittaneille opiskelijoille opintopolun jatkumona tohtoritutkintoon ja työelämään asti niin, että opiskelijat tekevät pro gradu – ja väitöskirjaan liittyvän tutkimuksen yliopiston ja yritysten yhteisissä tutkimus- ja innovaatiohankkeissa. Esimerkiksi Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa opintopolkujen henkilökohtaistamisen eteen on tehty paljon töitä.

Opiskelijalle tämä merkitsee mahdollisuutta tarttua haastavaan tutkimusaihioon, johon voi keskittyä ja perehtyä monipuolisesti ja tavoitteellisesti sekä maisteri- että tohtoriopinnoissa. Tutkimustyöhön osallistuminen verkostossa, jossa on mukana myös yrityksiä, avaa aktiiviselle opiskelijalle uusia, mielenkiintoisia työllistymismahdollisuuksia. Siinäkin tapauksessa, että yliopistotutkijan ura veisi lopulta voiton, on kontakteista yrityksiin iloa myös postdoc-vaiheessa.

Toimintamalli 3: Tohtoriksi työn ohessa – jatkuvan oppimisen toimintamallit käyttöön

Sanotaan, että harjoittelu tekee mestarin. Useimmilla meistä on kokemusta terveysalan palveluista, joissa meitä hoitavana henkilönä on toiminut vielä erikoistumisvaiheessa oleva lääkäri. Erikoistuvat lääkärit harjoittelevat ja oppivat työstä kokeneempien lääkäreiden koutsaamina ja tekevät tohtoritutkinnon edellyttämää tutkimusta oman alansa tutkimusryhmissä.

Samankaltainen toimintamalli sopisi erinomaisesti myös muille aloille, esim. tekniikan tai kauppatieteen aloille. 3 – 5 vuoden työkokemus yrityssektorilla laajentaisi varmasti tohtoriopintoja suunnittelevan diplomi-insinöörin tai kauppatieteiden maisterin näkemystä työelämän kannalta kiinnostavista tutkimuskysymyksistä sekä oman osaamisprofiilin täydentämistarpeista. Esimerkiksi LUT-yliopistossa on kokemusta tohtoriopintojen järjestämisestä niin, että myös pedagogiikka ja osaamisen arviointi ja näytöt tukevat jo työelämän olevien osallistumista opintoihin ja työn ohessa tapahtuvaa opiskelua.

Yliopistojen uusi rahoitusmalli kannustaa yliopistoja vahvistamaan rooliaan jatkuvan oppimisen edistäjänä. Alumniyhteistyön tiivistäminen ja edellä kuvatun kaltaiset diplomi-insinööristä tai maisterista tohtoriksi -ohjelmat soveltuvat hyvin osaksi yliopistojen jatkuvan oppimisen strategiaa.

Oma arvioni on, että toimintamallien skaalaaminen lisäisi tohtorikoulutuksen vaikuttavuutta, sujuvoittaisi opintojen etenemistä ja lyhentäisi valmistumisaikoja. Opiskelijat saisivat haastavia ongelmia ratkaistavakseen, verkostoja ja mielenkiintoisia työtarjouksia, yritykset tarvitsemiaan osaajia ja osaamista ja yliopistot alumnin, jonka yhteistyö Alma Materin kanssa jatkuisi ja saisi uusia muotoja.