Tulevaisuuden yliopistot tarvitsevat pitkäjänteisen rahoitussuunnitelman

Tämän hallituskauden aikana on jatkettu keskustelua siitä, mihin kaikkiin yhteiskunnan tarpeisiin korkeakoulujen tulisi tulevaisuudessa vastata. Kauan odotettu koulutuspoliittinen selonteko sisältää jo ennestään tutun tavoitteen koulutustason nostosta, esittää kansainvälisten opiskelijoiden määrän reilua lisäämistä ja korostaa digiopintotarjonnan lisäämistä. Jatkuvan oppimisen järjestäminen on aikamme suurimpia haasteita. Voisi kuvitella, että yliopistojen tulevaisuus näyttäisi lupaavalta, kun tärkeitä yhteiskunnallisia tehtäviä tulee riittämään. Samaan aikaan julkisen rahoituksen riittävät lisäykset eivät kuitenkaan näytä todennäköisiltä.

Kysymys siitä, miten koulutustason nosto tullaan tulevaisuudessa rahoittamaan, sivuutettiin koulutuspoliittisessa selonteossa. Juuri rahoitukseen tarvitsisimme pitkäjänteisen parlamentaarisen suunnitelman, joka turvaisi maksuttoman koulutuksen ja poistaisi epäilykset siitä, että tulevaisuuden ratkaisuja ei tulla rahoittamaan riittävästi, tai että lähitulevaisuudessa rahoja aletaan kaivaa opiskelijoiden taskuista.

Lukuvuosimaksuista käydään parhaillaan keskustelua EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden maksujen osalta. Muutaman vuoden käytössä olleiden maksujen toimivuus on aika arvioida. Keskustelun yhteydessä on tärkeää pohtia, miten Suomi saa tulevaisuudessa houkuteltua haluamansa määrän haluamansa tasoisia kansainvälisiä opiskelijoita korkeakouluihinsa, ja ennen kaikkea, miten valmistuneet saadaan jäämään korkean verotuksen maahan. Tuntuu epätodennäköiseltä, että oikea ratkaisu olisi ainakaan koulutuksen hintalapun kasvattaminen. Jotenkin kansainvälisten opiskelijoiden määrän lisääminen on kuitenkin rahoitettava.

Yliopisto-opiskelijan tulevaisuudenusko on tällä hetkellä koetuksella

Kysymys riittävästä rahoituksesta liittyy myös kouluttautumisen arvostamiseen. On huolestuttavaa, että poliittista tahtoa kohdentaa riittävä rahoitus yhdelle yhteiskuntamme peruspilareista ei vaikuta olevan. Taustasta riippumattomat mahdollisuudet kouluttautua ovat mahdollisuuksien tasa-arvon pohja. Yliopisto-opiskelijan tulevaisuudenusko on tällä hetkellä koetuksella.

Optimisti näkee tulevaisuuden yliopistot entistä saavutettavampina digipedagogiikan edelläkävijöinä, joiden opetus on sivistysihanteen mukaisesti avointa koko kansalle. Pessimistin silmissä tulevaisuutta synkentävät kuitenkin resurssivajeen vuoksi saavuttamatta jäävät tavoitteet, heikkenevä yhteisöllisyys ja alentuva opetuksen ja ohjauksen laatu.

Yliopistot voivat vuosikymmenen lopussa toteuttaa entistä paremmin ja saavutettavammin niiden lakiin kirjattua tehtävää antaa ylintä opetusta ja edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, tai sitten pitkäjänteisen julkisen rahoituksen puutteessa ajautua sivuraiteille tehtävästään.