Tulevaisuuden laadukas ammatillinen koulutus perustuu vapaaehtoisuuteen, henkilökohtaistamiseen ja yhdenvertaisuuteen

On tärkeää, että opiskelija saa itse valita itselleen mieleisen alan sekä suuntauksen omalla koulutuspolullaan. Tämä vaatii laadukasta opinnonohjausta nivelvaiheessa, kun peruskoulun päättävä nuori pohtii jatko-opintojaan ja jos jo toiselle asteelle siirtynyt opiskelija pohtiikin mahdollisuutta vaihtaa opintosuuntaustaan.

Opinnoista on tehtävä mielekkäitä ja varmistaa, että valmista, aiempaa osaamista ei tarvitse opiskella turhaan uudestaan, vaan ne on saatava hyväksi luettua edistämään opiskeluja. Ammatillinen koulutus on kuitenkin jokaisen koulutus, olit sitten peruskoulun päättävä nuori tai 15-vuotta työelämässä viettänyt, omaa osaamistaan kerryttävä ammattilainen. On ollut ilahduttavaa huomata, miten työelämän ja ammatillisen koulutuksen välinen yhteistyö on jatkuvasti kehittynyt ja keinot suorittaa ammatillinen tutkinto on moninaistunut. Työelämäyhteistyön sujuvuus on niin opiskelijoiden, oppilaitosten kuin työelämänkin etu.

Ammatillinen koulutus on myöskin oltava yhdenvertaista jokaiselle. Meidän on varmistettava, ettei kenenkään taloudellinen tilanne estä valitsemasta jotain tiettyä alaa, jottei esimerkiksi materiaalikustannukset tulisi esteeksi. Tämän vuoksi maksuton toinen aste on erittäin tärkeä uudistus, mutta sen sitoutuessa oppivelvollisuuden laajentumiseen, eriarvoistaa se opiskelijat keskenään. Varsinkin nuorten opiskelijoiden kohdalla tämänhetkinen siirtymä aiheuttaa haasteita. Vuotta vanhempi opiskelija, joka on peruskoulun jälkeen opiskellut vuoden valmentavassa koulutuksessa ei ole oikeutettu maksuttomuuteen, vaikka aloittaa ensimmäisen toisen asteen tutkintonsa suorittamisen samaan aikaan vuotta nuoremman opiskelijan kanssa.

Laadukkaita opiskelijapalveluita tarvitaan

Opiskelijapalveluiden on oltava laadukkaita ja kaikkien saatavilla. Jokaisella on oikeus saada tukea opintoihinsa ja niissä etenemiseen. Opiskelijaterveydenhuolto toimii ja siellä on tarpeeksi osaavaa henkilöstöä. Opiskelijoiden on päästävä kuraattorin ja koulupsykologin juttusille matalalla kynnyksellä. Näin tuemme opiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia. Eteenkin nyt koronavuosien kohdalla nuorten amisten hyvinvointi on heikentynyt entisestään. Oppilaitosten yhteisöllisyys on heikentynyt, nuoret ovat entistä ahdistuneempia ja yksinäisempiä, minkä vuoksi tarvitsemme kaikki keinot ehkäistä pidempiaikaisia seurauksia. Ei ole kenenkään etu, että amiksista valmistuu huonovointisia ihmisiä, vaan tulevaisuuteen uskovia alansa huippuosaajia!

Kuten todettua, koronan myötä oppilaitosten yhteisöllisyys on heikentynyt, mikä vaikuttaa hyvinvoinnin lisäksi myös osallisuuden kokemukseen. Jotta osallisuuden kulttuuria voidaan kehittää, tulee myös opiskelijat ottaa vahvemmin ja aidommin mukaan kehittämään oppilaitoksen arkea. Opiskelijoiden on päästävä mukaan päätöksentekoon ja opiskelijoiden ääni on tultava kuulluksi heitä koskevissa asioissa, ja myös matalan kynnyksen vaikuttamisen paikkoja on tarjottava. Esimerkiksi opiskelijakuntatoiminnan opinnollistaminen on tärkeää. Haastammekin jokaisen oppilaitoksen pohtimaan uusia avauksia osallisuuden kulttuurin kehittämiseen! Opiskelijat ovat osa oppilaitosyhteisöä yhdessä opettajien ja muun oppilaitoksen henkilökunnan kanssa. On koko yhteisön etu, että jokainen yhteisön jäsen pystyy kokemaan olevansa osa sitä ja että heillä on mahdollisuus olla osallinen sekä vaikuttaa arjen yhteisöönsä.