Toisen asteen koulutus kantaa vastuunsa – päättäjien kannettava sitä myös

Vanhat ajat palaavat mieleen. Vierailemme, osana opetushallituksen ammatillisen koulutuksen seminaaria, ruotsalaisessa toisen asteen lukiossa ja ammatillisessa oppilaitoksessa S:t Eriks gymnasiumissa. Visiitti vie ajatukset pakostakin aikaan ennen koulutusleikkauksia ja isoja reformeja. Käytävissä on tilaa kävellä, luokkahuoneissa tilaa työskennellä ja jokainen opiskelija tulee ”rahasäkki kainalossa” opiskelemaan. Tulosperusteista rahoitusta ei ole, koulutusleikkauksia ei mainita. Ainoa iso huolenaihe rehtorilla tuntuu olevan kilpailu muiden Tukholman toisen asteen oppilaitosten kanssa ja opiskelijoiden opintojen keskeyttäminen.

Vierailun johtopäätös meille suomalaisille ei kuitenkaan ole se, että ”ennen oli kaikki paremmin”.

Ruotsalaisessa toisen asteen oppilaitoksessa asiakaslähtöisyyttä sai etsiä. Esimerkiksi opiskelijoilla ei ollut minkäänlaista joustavuutta. Jos et pystynyt suorittamaan jotain kurssia keväällä, seuraava mahdollisuutesi oli seuraavana vuonna. Opintoja ei pystynyt tekemään nopeammin, vaan kaikki noudattivat samaa lukusuunnitelmaa. Työharjoittelun pituus on 15 viikkoa, oppisopimusopiskelu mahdollista ainoastaan viimeisenä vuonna.

Ammatillisen koulutuksen reformi on tarpeellinen – lisää joustavuutta ja asiakaslähtöistä koulutusta

Suomessa ammatillisen koulutuksen reformi astuu täysin voimaan vuonna 2022. Reformi on oikeansuuntainen ja tarpeellinen: opiskelijat ja työelämä saavat joustavaa ja asiakaslähtöistä koulutusta. Oppilaitoksilla on isot haasteet edessä, kun uusi rahoitusmalli astuu täysimääräisesti voimaan. Tulos- ja vaikuttavuusrahoitus ovat tässä mittakaavassa ennennäkemättömiä suomalaisessa koulutuksessa.

Reformista huolimatta (ei reformista johtuen, kuten virheellisesti ajatellaan) isoja koulutusleikkauksia on ollut. Vaikeat vuodet ovat jättäneet jälkensä ja maan hallitukselta odotetaankin panostuksia koulutuksen kehittämiseen. Juuri tätä kehitystyötä pitäisi päästä kipeästi tekemään.

Lukiokoulutukseen parempaa rahoitusta

Myös lukiokoulutuksessa on useampi vuosi eletty laihempia aikoja. Uudet opetussuunnitelmat ja koulutuspoliittiset tavoitteet tuovat lukioihin lisää paineita onnistua ja saada tulosta aikaiseksi. Liian moni valmistunut abiturientti jää nyt lukion jälkeen odottamaan korkeakoulupaikkaa tai pitämään välivuosia. Todistuksella on jatkossa isompi rooli korkeakouluvalinnoissa. Miten lukiokoulutus sopeutuu tähän, on vielä epäselvää.

Kysyt keneltä tahansa lukiokoulutuksen parissa työskentelevältä, niin viesti on aina sama: perusrahoitus ei ole riittävällä tasolla. Vaikka lukioissa ei ole tulosrahoitusta, se ei tarkoita, ettei lukioilta odotettaisi täytettävän yhteiskunnallisia velvoitteita ja kehitettävän opiskelijan sivistystä ja osaamista. Tämä vaatii onnistuakseen parempaa rahoitusta.

Toisen asteen peruskoulutuksen lisäksi ei saa unohtaa sitä, miten hyvää täydentävää työtä tehdään mm. vapaan sivistystyön ja aikuiskoulutuksen parissa. Oppivelvollisuuden pidennys tulee haastamaan kaikkia koulutusmuotoja kantamaan yhteiskunnallisen vastuunsa, riippumatta siitä, otetaanko se rahoituksessa huomioon vai ei. Koulutuksen järjestäjiltä odotetaan tekoja.

Yhteiskunnallisten päättäjien on hyvä muistaa, että koulutuksen järjestäjät odottavat sitä heiltä vastaavasti myös. Ensi viikon budjettiriihi on mainio paikka aloittaa vastuunkanto