Skip to content
» Uutishuone » Blogi » The Truth is out there – tiede ja totuuden jälkeinen yhteiskunta

The Truth is out there – tiede ja totuuden jälkeinen yhteiskunta

Heikki Holopainen

Viime vuosina on puhuttu paljon totuuden jälkeisestä yhteiskunnasta: siitä kuinka tunne ja kokeminen vievät voiton tutkitusta tiedosta. Ilmiö ei ole tässä ajassa syntynyt, mutta siihen törmää menneitä vuosikymmeniä helpommin. Verkkomedia antaa mahdollisuuden kaikenlaisten totuuksien nopealle leviämiselle. Kun vaihtoehtoajattelijat saivat ennen tehdä melkoisen määrän jalkatyötä löytääkseen edes muutaman uskollisen kuulijan, nykyajan käärmeöljykauppias löytää sopivassa verkkoyhteisössä ison ja jatkuvasti läsnä olevan yleisön.

Fiilispohja ja tiede samalla viivalla?

Hömppätiedon viihdekäytössä ei ole mitään vikaa. Horoskoopeista voi nauttia antamatta niiden ohjata elämää, ja vaihtoehtoiset maailmanselostukset sotkanmunineen voivat olla kulttuurisesti rikastuttavia. Yhteiskunnan kannalta ongelmalliseksi fiilispohjaisuus muodostuu, jos sillä on yleisen mielipiteen muodostuksessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sama todistusvoima kuin tieteellisillä menetelmillä.

Tieteeseen kuuluu asioiden järjestelmällinen ja jatkuva uudelleentarkastelu, sekä ajatusten ja tulosten avoin altistaminen asiantuntijoiden kriittiselle tarkastelulle. Oleellista on, että tieteellisissä tutkimustuloksissa ei pitäisi olla dogmeja. Jos vallitsevalle tieteelliselle käsitykselle tulee todistusvoimaisempi haastaja, vanha käsitys muuttuu. Dogmit eivät tällaiselle muutokselle alistu.

Jos järjestelmällisesti tuotettu tieto menettää suuren yleisön silmissä erityislaatuisuuttaan, tällä voi olla dramaattisia vaikutuksia. Miksi ottaa rokotuksia, eihän poliota kellään ole? Miksi lopettaa kessuttelu, naapurikin on tupakoinut koko ikänsä ja on terve kuin pukki? Ei ihminen voi toiminnallaan ilmastoa muuttaa. Kyllä meressä kaloja riittää. Miksi ylipäätään kuunnella asiantuntijoita, kun nekin voivat olla väärässä?

Kansalaiset luottavat tieteeseen

Tutkitulla tiedolla näyttäisi olevan vankka asema yhteiskunnassa, vaikka välillä ei siltä tunnukaan. Tiedebarometrimittaukset osoittavat kansalaisten vahvan luottamuksen tiedettä ja tiedeyhteisöä kohtaan. Voi tietysti kysyä, onko luottamus seurausta tutkimuksenteon ja tieteellisen tiedonmuodostuksen ymmärtämisestä, vai tieteen auktoriteetin kunnioittamisesta. Ja onko tällä väliä? Voiko olla väärin luotettu?

Tällä on se väli, että pelkkään ulkoiseen auktoriteettiin perustuva asema murenee helposti. Muuttuva tieteellinen käsitys tai saman ilmiön näyttäminen erilaiselta eri tutkimuskulmista voi rapauttaa luottamusta tieteeseen, jos tieteellisen tutkimuksen ja tiedonmuodostuksen luonnetta ei käsitetä. Tiede ei ole sama kuin totuus.

Kattava yleissivistys auttaa

Oleelliseksi muodostuu meidän jokaisen kyky arvioida tietoa ja tiedonmuodostusta. Kuinka suurella varmuudella voin luottaa lukemaani ja kuulemaani? Millä edellytyksillä voisin saada varmempaa tietoa? Tässä koulutuksella on keskeinen asema. Kattava yleissivistys auttaa punnitsemaan erilaisten väitteiden uskottavuutta. Koulutuksen tulee opastaa oikeanlaiseen järjestelmälliseen epäilyyn. Se ei tuota epäluottamusta ja salaliittoteorioita, vaan luottamusta, ja ohjaa pois totuuksista, kohti parasta mahdollista tietoa.

Näin katsottuna totuuden jälkeinen yhteiskunta ei kuulosta enää kovin pahalta.

Jaa

Seuraa

Heikki Holopainen

Kirjoittaja on Sivistan elinkeinopoliittinen asiantuntija

Scroll To Top