Syysaamu kirpeä koittaa – rehtorin ajatuksia lukuvuoden alkuun

Koulutyössä on kuvaannollisia yhtymäkohtia maanviljelyyn. Paitsi, että kasvatamme versoista täysimittaisia yksilöitä, noudatamme tiettyä ulkoisilta puitteiltaan toistuvaa vuodenkiertoa.

Kun suvivirsi on vaiennut, ylioppilaslakit on painettu päähän ja sekä oppilaat että opettajat ovat kirmanneet kesälomalle, alkaa kouluissa hieman toisenlainen kuhina. Koulutalon täyttävät remonttimiehet ja perussiivousta tekevät siivoojat. Kalusteita uusitaan ja erilaisia kesätaukoon siirrettyjä huoltotoimia tehdään.

Rehtorit huokaisevat tekemättömän työn äärellä, sillä niin moni asia on siirretty kesään – päättäjäisten jälkeiseen aikaan, kun työrauha palaa. Koulun kesässä pääroolin ottavat hallinto- ja tukipalveluiden toimihenkilöt, oppilashuollon ammattihenkilöt, apulaisrehtorit ja rehtorit, jotka hoitavat lukuisia päättyvän lukuvuoden sulkemiseen ja uuden lukuvuoden suunnitteluun liittyviä asioita. Kokouksiakin pidetään pitkälle kesään.

Jos rehtorilla käy hyvä tuuri, syvimmän heinäkuisen loman aikana puhelin ei soi kovinkaan usein. Yhteiskuntahan ei pysähdy kesänkään ajaksi, perheet muuttavat ja lapsille täytyy järjestää koulupaikka. Joskus saattaa joutua jopa yllättäviin rekrytointihommiin, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Korjausurakatkin edellyttävät valvontaa, sillä rakentamiseen liittyy yllätyksiä.

Mutta yhtä varmasti kuin aurinko jokaisena aamuna nousee idästä, päättyy myös kesäloma ja alkaa jälleen uusi lukuvuosi. Hallinto palaa toimistohommiin viimeistään viikkoa ennen opettajien suunnittelupäiviä. Tutut paperit ovat edelleen pöydällä, sillä maailma ei valmistunutkaan ennen lomien alkua.

Niin monesti olen nähnyt saman, että uskallan ennustaa näkeväni sen jälleen kerran tänäkin lukuvuonna. Opettajat palaavat pitkältä kesälomalta halulla ja innostuneena arkisen koulutyön pariin. Joku on kouluttautunut lomansa aikana. Perhevapaalla olleet palailevat koululle jo aiemmin valmistelemaan lukuvuotta ja pienellä jännityksellä hakemaan jälleen tuntumaa oman ammattinsa harjoittamiseen.

Ensimmäinen suunnittelupäivä menee ”verrytellessä” – kollegoita halaillessa ja kuulumisia vaihtaessa. On ehkä pientä muistiinpalauttamisen vaikeutta, mutta rehtorin katsaukset palauttavat mieleen asioita. Tutun työyhteisön jälleen kokoontuessa mukava olo on käsin kosketeltavissa. Opettajien huoneen täyttää vilkas keskustelu ja muhkea äänimaisema.

Aivan sama fiilis on oppilailla. Pitkä kesäloma on tehnyt tehtävänsä – on taas mukava palata kouluun ja kaupunkiin, tavata kavereita, vaihtaa kuulumisia ja todeta, että ollaan jälleen kerran vuotta ylemmällä luokalla. Oppilaiden parhaasta välittävät opettajatkin tuntuvat mukavilta.

Kouluyhteisö on jälleen koolla ja valmiina täyttämään tärkeää tehtäväänsä. Sadonkorjuuseen on taas vuosi aikaa.

PS

Älkää uskoko kaikkea, mitä lehdistä luette. Suomalaiset lapset ja nuoret ovat fiksuja ja viihtyvät koulussa.