Oppivelvollisuuskyselyn tulokset ovat ministeriölle klassinen oma maali

Nuorille suunnattu kysely herättää lisää kysymyksiä oppivelvollisuuden laajentamisesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö kysyi Opiskelun- ja koulutuksen tutkimussäätiön Otus ry:n avulla lähes 5 500 nuorelta oppivelvollisuuden muutoksista. Kyselyssä haluttiin selvittää peruskoulun ja toisen asteen oppilailta ja opiskelijoilta mielipiteitä asiaan.

Kyselystä käy esiin kaksi mielenkiintoista asiaa oppivelvollisuuden laajentamisen näkökulmasta. Ensinnäkin kysyttäessä keskeyttämisen syistä, 77 % vastaajista ilmoitti syyksi sen, että ala tai opinnot eivät tuntuneet omilta tai kiinnostaneet tarpeeksi ja sen, että he halusivat työelämään. 37 % ilmoitti syyksi jonkun muun henkilökohtaisen syyn. Vain 9 % vastaajista ilmoitti syyksi taloudellisen tilanteen.

Tämä on ollut oppivelvollisuuden kriitikkojen eräitä useimpia vasta-argumentteja oppivelvollisuuden laajentamisen mielekkyydestä. Sillä ei ehkäistä vääriä alavalintoja eikä kasvateta motivaatiota. Sen sijaan taloudellinen tilanne oli vain vähemmistölle ongelma. Opintojen tekeminen maksuttomaksi onkin pahimmillaan tulonsiirto hyväosaisille, kun tukea voisi kohdentaa sitä tarvitseville. Kukaan ei myöskään estä siirtymästä työelämään heti samana päivänä, kun opiskelija täyttää 18.

Oppivelvollisuuden laajennus ei nauti opiskelijoiden keskuudessa varauksetonta suosiota

Huomattavaa on myös, että iso osa näistä opiskelijoista, olisivat tarvinneet keskeyttämisen kohdalla henkilökohtaista ohjausta. Sivistan näkökulmasta katsottuna mielenkiintoinen kohta on se, kun moni olisi kaivannut tietoa opinnoista toisella paikkakunnalla. ” Olisin halunnut enemmän tietoa myös muiden paikkakuntien opiskelumahdollisuuksista; meillä ei puhuttu mistään muusta kuin oman kaupungin mahdollisuuksista”, toteaa eräs opiskelija. Olemme tuoneet valmistelutyössä huolemme esille siitä, että esitys ei tarpeeksi huomioi moninaisia oppilaitoksia ja yksityisiä koulutuksen järjestäjiä. Osaako kunta katsoa kuntarajoja pidemmälle jatkossakaan?

Johtopäätöksissä tuodaan esille myös se, että kyselyssä ei suoraan kysytty oppilaiden tai opiskelijoiden mielipidettä oppivelvollisuuden laajentamisesta, eikä ”näin voida vetää suoria johtopäätöksiä oppivelvollisuuden laajennuksen kannatuksesta. Epäsuorasti voidaan kuitenkin todeta, että laajennus ei nauti opiskelijoiden keskuudessa varauksetonta suosiota”.

Olisi ollut oikein kysyä asiaa kyselyssä suoraan, vaikka vastaus olisikin ollut kielteinen. Tämä kuitenkin tiivistää kiusallisella tavalla tähänastisen valmistelutyön. Ministeriöllä on kiire saada uusi laki voimaan ja soraääniä ei kaivata. Kysely olikin ministeriölle oma maali ja lisää vettä myllyyn juupas-eipäs -keskustelulle.