Olli-Pekka Heinonen: Sivistyksen identiteettiä etsimässä

Englannin kielet sanat totuus ja luottamus, truth ja trust, pohjautuvat alunperin samaan kantasanaan. Se on ymmärrettävää, koska käsitys totuudesta ja luottamus syntyvät samalla tavalla. Luottamus kypsyy vuorovaikutuksessa, ja tietää voi vain tuon vuorovaikutuksen perusteella. Totuus ja luottamus vaativat investointeja eli huomiota, aikaa ja energiaa, ihmisen tärkeimpiä resursseja. Tietäminen on luottamuksen akti. Ihminen, joka ei luota mihinkään ei myöskään tiedä varmaksi mitään.

Tiedon vääristelemisen uudet markkinat

Ei siis ihme, että samanaikaisesti kohtaamme tiedon, totuudellisuuden, asiantuntijuuden ja luottamuksen kriisit. Autoritaariseen suuntaan siirtyvien valtioiden osuus on kolme kertaa demokratiaa kohti eteneviä suurempi. Tieteellisellä tiedolla informoidun päätöksenteon merkitys rapisee, kun suurvaltojen johtajat viestivät vähät välittävänsä tieteestä, saati totuudellisuudesta. Paradoksaalisesti tieteellistä tietoa sovelletaan tehokkaasti siellä, missä hyödynnetään ihmisen kognitiivisia ja käyttäytymisen heikkouksia; huomion vangitsemisella rahastamiseen.

Tosiasioista ja todellisuudesta rakennetaan tietoisesti vääristeltyjä tulkintoja tarkoitukseen jos toiseen. Mutta se systemaattisuus ja kattavuus, millä tosiasioita tallataan kuin syksyn lehtiä kadulla, on uutta. On syntymässä uusi toimiala ja sektori, jonka ansainta perustuu tosiasioiden tietoiselle vääristelylle muiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tekoälyn aikakausi haastaa todellisuuskäsityksemme

Tunnemme kaikki sanonnan, että suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Tämä lausutaan usein pieni ylpeys äänessä. Haluamme olla varmoja, jotta kukaan ei pääse huijaamaan meitä. Epäilevä, jopa vainoharhainen mieli on ollut usein hyödyllinen matkasauva. Omiin aisteihin luottaminen on kertonut myös terveestä itsetunnosta.

Sanonta joudutaan nyt päivittämään. Sisältöä luova tekoäly kykenee tuottamaan kuvaa ja ääntä tilanteista, joita ei ole koskaan tapahtunut. Tasavallan presidentin uuden vuoden puhe voidaan manipuloida kokonaan tekoälyn tuottamana, ilman että viranhaltija on puhetta pitänyt tai videon luoja ollut lähelläkään Presidentinlinnaa. Pahassa tarkoituksessa käytetyt tekoälyn sovellukset luovat täydelliset kasvuolosuhteet salaliittoteorioiden vyörylle.

Mitä se tarkoittaa yhteisöille ja kansakunnille, jotka rakentuvat luottamukselle? Kuka saa vallan ja vastuun määrittää, mitä on tapahtunut ja kuka on sanonut ja tehnyt mitä? Mikä on sen jälkeen totta?

Sivistysinstituutiot huomiotalouden myrskyn silmässä

Syyn laittaminen teknologian piikkiin on sama kuin syyttäisi sodan pommituksista vain aseteollisuutta. Vaikka tekoäly ja muut teknologiat kiihdyttävät kehitystä, kyse on isommasta murroksesta ihmisen ja koneen välisessä suhteessa ja siinä, mitä eettisenä ihmisenä oleminen tarkoittaa tässä ajassa.

Toimialat ja instituutiot, joiden tehtävä on ollut puolustaa totuudellisuutta ja synnyttää luottamusta, ovat joutuneet edellä kuvatussa kehityksessä puolustuskannalle. Media on joutunut etsimään identiteettiään portinvartijaroolin murruttua ja asemoimaan itseään osaksi huomiotalouden kilpailua. Yliopistolaitos ja tiede ovat joutuneet sisäisesti käymään läpi kulttuurisotien, boikotoinnin ja maalittamisen keskusteluja samalla kun tiedettä ja asiantuntijuutta on kyseenalaistettu, ja puolustautuminen on vienyt energiaa totuudellisuuden rintaman vahvistamiselta. Koululaitos kamppailee monien syyttävien sormien keskellä tilanteessa, missä entistä polarisoituneemman yhteiskunnan lapset ja nuoret kännykät käsissään tulevat aamuisin kouluun ja opettajat ovat tahtomattaan joutuneet huomiokilpailun osallistujiksi. Identiteetin etsintä ja kirkastamisen tarve yhdistävät sivistysinstituutioita tässä ajassa.

Sivistys on uusiutumisen voimavara

Valistuksen ja sivistyksen kasvuaalto, luottamukseen perustuvan demokraattisen kansallisvaltion kehittyminen ja koulutuksen laajeneminen ovat Suomessa kulkeneet yhtä jalkaa. Matkan varrella keskinäisriippuvuus on unohtunut, ja media on informoinut, koulu opettanut ja yliopistolaitos tuottanut osaajia ja tiedettä. Nyt meillä on käsissä sisäisen ja ulkoisen paineen synnyttämiä haasteita, jotka edellyttävät sivistyksen, luottamuksen, totuudellisuuden ja demokratian keskinäisriippuvuuden tekemistä jälleen näkyväksi.

Sanonnan mukaan demokratia tulee jalan mutta lähtee ratsain. Demokratiaan liittyvän luottamuksen rakentuminen vie aikaa, mutta se saadaan tuhottua nopeasti. Luottamuksen rakentamisen on oltava tavoite itsessään. Äänestäminen on jäävuoren huippu, joka ei pysy pinnalla ilman yhteiskunnan itseymmärrystä ja riittävää yhteenkuuluvuutta. Sitä ruokkimaan tarvitaan luottamusinstituutioita. Sivistys on yhteiskunnan turva, demokratian tukipilari ja uusiutumisen voimavara. Nyt alkanut sivistyksen teemavuosi on oikea hetki käydä tätä keskustelua. Luottamus ja totuudellisuus on taas palautettava etymologisille juurilleen, toistensa tiiviiseen yhteyteen.