Miten pystyisimme madaltamaan yritysten kynnystä ottaa työelämään tutustuva TET-jaksolainen?

Kirjoituksessani en vatvo sitä, miksi työnantajien tulisi tarjota nuorille nykyistä enemmän TET- eli työelämään tutustumisjaksoja työnantajan yhteiskunnallista vastuuta korostamalla. Miksi? Väitän, että siinä tapauksessa moni työnantaja lopettaisi lukemisen tähän.

Alun perin Airiston Nuorkauppakamarin käynnistämä hanke on ollut menestys. TET-jaksot ovat tarjonneet maamme nuorille kurkistusikkunoita työelämään jo 40 vuoden ajan. Vuosikymmenien aikana TET on laajentunut kattamaan kaikki yläasteikäiset nuoret. Monen ikätoverini lailla muistan hyvin sen jännityksentäyteisen aamun, kun otin ensimmäisen askeleeni työelämään ja astuin minulle TET-paikan tarjonneen valokuvausliikkeen ovesta sisään.

Viimeisen parin vuoden aikana olen saanut seurata näköalapaikalta TET-jaksojen kehittämistarpeista käytävää keskustelua. Havaintojeni mukaan tätä nykyä kolmen tyyppiset työnantajat tarjoavat nuorille TET-paikkoja:

1) Säännöllisesti TET-paikkoja tarjoavat työnantajat
2) Satunnaisesti TET-paikkoja tarjoavat työnantajat
3) Työnantajat, jotka eivät ole koskaan tarjonneet TET-paikkoja

Uusia TET-paikkoja ei synny pelkästään työnantajien velvoitteita ja yhteiskunnallista vastuuta korostamalla

TET-jaksojen kehittämisen ympärillä käytävien keskustelujen merkittävimpänä haasteena pidän sitä, että argumentoinnissa korostuu yksinomaan työnantajien vastuu ja velvollisuus tarjota TET-paikkoja nuorille. TET-paikkojen määrä ei lisäänny pelkästään näitä kahta seikkaa korostamalla. Miksi? Väitän, että jokainen TET-paikan tarjoamisesta kiinnostunut työnantaja tuntee kyseiset perustelut. Perustelut ovat epäilemättä tuttuja myös niille työnantajille, jotka eivät ole tähän mennessä tarjonneet nuorille TET-paikkoja.

TET-jaksojen kehitystyö ja uusien TET-paikkojen tarjoajien saaminen edellyttävät rohkeaa ja ennakkoluulotonta keskustelua. Keskustelun käyminen TET-paikan tarjoamiseen liittyvistä haasteista on erityisen tärkeää niiden työnantajien kanssa, jotka eivät ole koskaan aikaisemmin tarjonneet nuorille TET-paikkoja. Tähän liittyy useita pohtimisen arvoisia kysymyksiä. Esimerkiksi miten pystyttäisiin madaltamaan kynnystä ottaa omaan yritykseen TET-jaksolainen, kun vuorokauden tunnit eivät tahdo riittää normaalin liiketoiminnan pyörittämiseen? Tai miten voitaisiin hälventää ennakkoluuloja siitä, miten, missä ja millä tavoin TET-jaksoja voidaan nykyään järjestää? Entä miten luodaan TET-jaksojen toteutumista aidosti tukevia malleja ja rakenteita? Sellaisia, jotka aidosti helpottaisivat ja tukisivat työnantajia TET-jaksolaisten perehdyttämisessä?

Työnantajien velvoitteita ja yhteiskuntavastuuta TET-jaksojen järjestämisessä korostavasta, aikansa eläneestä keskustelusta luopuminen avaa tien TET-jaksojen valoisammalle tulevaisuudelle. Rohkeasti rajoja rikkovat ja helposti skaalattavat TET-mallit, sekä teknologian tuomat mahdollisuudet samalla mahdollistavat ja myös aidosti helpottavat jo nyt TET-jaksojen järjestämistä. Sen vuoksi on mielestäni aika lähteä viemään keskustelua TET-jaksoista uuteen suuntaan ja kuunnella jatkossa etenkin niitä työnantajia, jotka eivät koskaan TET-paikkaa ole tarjonneet. Tästä muutoksesta hyötyvät sekä ensimmäistä askelta työelämään ottava nuori, että nuorelle ensimmäisen TET-paikan tarjoamista pohtiva työnantaja.