Piia Alvesalo: Liikun siis olen – ei tehdä tästä niin vaikeaa

Arkinen liikunta on mainio ja kiinnostava asia. Sellainen nukkumisen kaltainen itsestäänselvyys, jota ei juurikaan tule pohtineeksi. Ennen kuin jokin vaiva vaikeuttaa liikkumista. Näin meille istumatyötä tekeville usein käy. Nousemme ylös vasta kun selkä kramppaa, venyttelemme viisi sekuntia ja sitten taas istumme, istumme ja istumme. Onko järkee vai ei, tätä voi kukin istumatyöläinen itsekseen pohtia.

Koronan oppeja – kävelyä ja hikijumppaa kotona

Korona ei juurikaan tuonut mukanaan mitään hyvää, mutta kaikista kokemuksista on hyvä ottaa opiksi. Korona sulki meidät epidemian hurjimmassa vaiheessa lähes kokonaan sisätiloihin ja ulkona liikkumisesta tuli luksusta. Kun tilanne salli, työpäivän jälkeen meitä iltakävelijöitä oli sankoin joukoin liikkeellä, kun kotikulmat osattiin ottaa liikunta-areenoiksi.

Liikunta ja luova ajattelu myös yhdistivät pandemian aikana voimansa, kun liikunta-alan toimijat tarttuivat toimeen ja toivat sosiaalisen mediaan mitä moninaisempia jumppaohjelmia kahvakuulista sambaan ja joogasta circuittiin ja saivat sitten hikipisarat sinkoilemaan suomalaisten olohuoneissa. Askelia mitattiin ja jumppakuminauhoja osteltiin, taisipa jossain välissä käsipainotkin loppua urheiluliikkeistä!

Lasten ja nuorten harrastusten sulku oli sitten kolikon surullinen puoli ja heidän liikkumisensa eteen tulee meidän aikuisten tehdä hartiavoimin töitä! Tukea, kannustaa ja antaa aikaa! Onneksi arkiliikkuminen on helppoa ja tärkeää myös lasten ja nuorten parissa. Muistetaan leikit ja pelit, sekä iloinen yhdessäolo.

Hyvinvoiva sielu hyvinvoivassa kehossa

Liikkumisesta ei saa tehdä liian vaikeaa. Kynnys ei saa olla liian korkea minkä tahansa liikkumisen aloittamiseen. Usein tuo kynnys on meillä omassa päässämme. En minä nyt ehdi/jaksa/osaa ja ilmakin on nyt niin kehno, että en viitsi lähteä, huomenna sitten. Mutta, kun itsensä saa ylös liian mukavalta sohvalta ja tekee vaikkapa kävelyn kotikortteleissa, on olo aina sen jälkeen virkeämpi. Sitten on taas mukavampaa nauttia löhöilystä ja joutilaisuudesta, antaa kehon ja mielen levätä.

Meille rakkaat metsät liikuntapaikkoina

Pari vuotta sitten matkailimme Norjassa. Saimme huomata, että norjalaiset ovat aikamoista patikkakansaa. Helpoksi merkattu patikkamaasto oli vain muutamia kilometrejä pituudeltaan, mutta silmin kantamattomiin ulottuvat nyrkinkokoiset kivet maastona oli jokseenkin haastava, myös meille hyväkuntoisille. Kivikon keskellä ansaitun lepohetkemme aikana seniorinorjalaiset painelivat niin vain ohitsemme ja hymyilivät mennessään reput selässä keikkuen, lapsenlapsi yhtä kevein askelin vieressä kulkien. Patikointi näyttää todella olevan koko kansan harrastus. Voisiko se olla sitä meilläkin? Metsämme tarjoavat mahtavia mahdollisuuksia yhteisiin kävelyihin ja sopivat kaikenikäisille ja -kuntoisille.

Lenkkarit jalkaan ja ovi auki!

Ainakin itse huomaan, että liikkuminen tuo hyvinvointia. Joskus siihen riittää rauhallinen kävely, toisinaan hikipäässä juoksemista tai tasapainoilua joogassa. Itseään pitää kuunnella ja liiallista suorittamista kannattaa välttää. Liikkumisesta nauttiminen irtoaa helpommallakin. Ylipäätään simppeli tapa aloittaa liikkuminen on vetää lenkkarit jalkaa, avata ovi ja astua ulos.