Jari Lavonen: Koronan aikainen opetusvaje Suomessa ja maailmalla

Osallistuin kesäkuussa 2021 kolmipäiväiseen kansainväliseen seminaariin, jonka tavoitteena oli tarkastella opetusta ja oppimista viidessätoista maassa koronasulun aikana. Osallistujat edustivat maita Etelä- ja Pohjois-Amerikasta, Euroopasta, Afrikasta ja Aasiasta. Seminaarissa annettiin ja saatiin vertaispalautetta ennen seminaaria laadituista korona-ajan opetuksen ja oppimisen maakohtaisista analyyseista. Seminaarin jälkeen kirjoitettiin kattava korona-ajan opetusta käsittelevä kirja seminaarin johtajan ja Harvardin yliopiston professorin Fernando M. Reimersin johdolla. Tämä teksti perustuu em. seminaarissa käytyihin esityksiin ja keskusteluihin sekä kirjaan, Primary and Secondary Education During Covid-19: Disruptions to Educational Opportunity During a Pandemic . On kuitenkin huomattava, että objektiivisen analyysin ja vertailun tekeminen korona-ajan opetuksesta on vielä hankalaa, koska eri maiden lähtökohdat, kuten opetussuunnitelmat, opettajien ja oppilaiden digiosaaminen ja digi-infrastruktuuri eroavat suuresti. Analyysi ja vertailu onnistuu objektiivisemmin, kun meillä on esimerkiksi OECD:n Talis- ja PISA-tutkimusten aineistoja koronaa edeltävältä ja sen jälkeiseltä ajalta.

Korona-pandemia on rajoittanut yli 1,7 miljardin lapsen ja oppijan mahdollisuuksia oppia

Korona-pandemia on vaikuttanut kaikkien maiden koulutusjärjestelmiin ja rajoittanut yli 1,7 miljardin lapsen, oppilaan ja opiskelijan, lyhyemmin oppijan, mahdollisuuksia oppia kaikilla koulutuksen tasoilla, esiopetuksesta korkea-asteelle. Koronan vaikutusten tarkastelun yhteydessä puhutaan opetus- tai oppimisvajeesta. Erityisesti lapset, oppilaat ja opiskelijat, joiden perheet kuuluvat alhaiseen sosio-ekonomiseen ryhmään, jotka ovat syrjäytyneitä, syrjäytymisuhan vaarassa tai vammaisia tai joilla on oppimisvaikeuksia, ovat erityisesti olleet opetus- ja oppimisvajeen uhreja. Opetusvajeen tarkastelu on hankalaa globaalisti, sillä eri maissa koulut ovat olleet suljettuna eri pituisen ajan ja tyypillisesti sulkemis- ja aukioloajat ovat seuranneet toisiaan dynaamisesti. Hyvän kuvan nopeasti muuttuvista tilanteista saa UNESCOn verkkosivulta. Opetusvajeeseen ovat vaikuttaneet myös koronaan liittyvät suorat ja epäsuorat terveysvaikutukset. Suoria terveysvaikutuksia ovat olleet opettajien ja oppijoiden koronaan sairastuminen. Epäsuoria heijastusvaikutuksia ovat olleet mm kotona opiskelun esteet, kuten tilojen ahtaus, välineiden ja tuen puute, perheen tulojen väheneminen, turvattomuus ja jopa lisääntynyt perheväkivalta. (UNESCO, 2020; United Nations, 2020)

Pääasiallisesti etäopetus maailmalla tapahtui verkkoympäristössä

Giannini (2020) kokosi yhteen tiedot ensimmäisen koronaallon aikana käytetyistä etäopetuksen tavoista. Kaikkiaan 95 valtiota (999 miljoonaa oppijaa) ilmoitti, että pääasiallisin etäopetukseen käytetty lähestymistapa oli verkko-oppimisympäristöjen avulla organisoitu etäopetus. Televisiota ja radiota ilmoitti käyttäneensä 28 valtiota (104 miljoonaa oppijaa). Sekä verkko-opetusta että televisiota ja radiota ilmoitti käyttäneensä 29 valtiota (122 miljoonaa oppijaa). Heikoin etäopetustilanne oli Saharan eteläpuolisissa valtioissa, joissa vain 20 % oppijoista sai etäopetusta, ja parhain Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan maissa, joissa 86 % oppijoista osallistui etäopetukseen koulujen sulun aikana.

Suomessa siirtymä etäopetukseen onnistui hyvin

Koulutuksen arviointikeskuksen (Ahtiainen ym., 2020) ja Karvin (Karvi 2020) selvitysten mukaan Suomessa siirtymä etäopetukseen ensimmäisenä korona-keväänä onnistui moniin muihin maihin verrattuna hyvin. Opettajat vaihtoivat etäopetusmoodiin teknisesti kohtuullisen helposti. Kohtuullisen onnistunut oli myös siirtyminen digitaaliseen pedagogiikkaan. Opettajat saivat vertaistukea siirtymävaiheessa ja tukea erityisesti tutor-opettajilta, joita oli palkattu kouluihin osana Sipilän hallituksen peruskoulun uudistamiseen tähdännyttä kärkihanketta. Tutor-opettajamallin käyttöönotto osui siis koronakevään kannalta optimaaliseen ajanjaksoon.

Suomen onnistumista siivittivät digitalisaation pitkäjänteinen ja strateginen suunnittelu kaikilla koulutuksen tasoilla sekä opettajien että oppilaiden verraten hyvä digiosaaminen

Alussa mainitun seminaarin aikana oli mahdollista vertailla eri maiden valmiutta kohdata hyvin poikkeuksellinen koulutuksen järjestämisen tilanne, kuten etäopetuksen edellytyksenä olevan digi-infran tila, opettajien ja oppijoiden digiosaaminen. Vertailu muiden maiden tilanteeseen ohjasi minua ja artikkelin toista kirjoittajaa Katariina Salmela-Aroa otsikoimaan Suomea koskevan kappaleen seuraavasti: Kokemuksia nopeasta siirtymisestä etäopetukseen kaikilla koulutuksen asteilla Suomessa [Experiences of Moving Quickly to Distance Teaching and Learning at All Levels of Education in Finland]. Otimme tehtäväksi löytää syitä sille, miksi siirtyminen etäopetukseen ensimmäisenä koronakeväänä onnistui kohtuullisen hyvin; ainakin verrattuna monen muun maan vastaavaan siirtymään. Tunnistimme kolme siirtymän onnistumiseen vaikuttanutta tekijää: digitaalisten työkalujen ja ympäristöjen käytön pitkäjänteinen ja strateginen suunnittelu kaikilla koulutuksen tasoilla; sekä opettajien että oppilaiden verraten hyvä digiosaaminen.

Kansalliset digistrategiat ohjaamassa opiskelua

Viimeisen 30 vuoden aikana Suomessa on ollut kuusi kansallista digistrategiaa. Vuodesta 2015 lähtien digi-strategiat on sisällytetty muihin strategioihin, kuten hallituksen ohjelmiin tai opetussuunnitelma-asiakirjoihin. Tämänhetkinen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet -asiakirja esittää, että oppijoiden tulee oppia käyttämään digilaitteita ja –ympäristöjä luovalla tavalla tukemaan yhteistyötä ja verkottumista työskennellessään aineiston, informaation ja tiedon kanssa. Opetussuunnitelma ohjaa opiskelemaan niin, että työskentelyssä korostuvat tietokäytännöt, jotka edellyttävät luovuutta (ideointi, suunnittelu) ja kriittisyyttä (johtopäätösten tekeminen, mallintaminen); oppijat tekevät yhteistyötä ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään sekä rakentelevat konkreettisia artefakteja ja käyttävät tietoa erilaisissa tilanteissa. Suomessa tavaksi on tullut, että strategioiden suunnassa allokoidaan resursseja opettajien ammatilliseen oppimiseen ja digilaitteiden hankkimiseen ja digi-infran rakentamiseen.

Suomalaisten oppilaiden digiosaaminen on maailman huippua

Tanhua-Piiroinen ym. (2019) seurantatutkimuksen mukaan kaikkiaan 50 % perusopetuksen opettajista arvioi, että heillä on vähintään perustason digitaidot ja 40 % arvioi, että heillä on syventävät digitaidot. Opettajat arvioivat, että he käyttivät verkko-oppimisympäristöjä keskimäärin joka toinen oppitunti. Lukion opettajien digiosaaminen on huippua, koska he ovat valmentaneet opiskelijoita digitaaliseen ylioppilaskokeeseen 2010-luvun alusta saakka. Saman seurantatutkimuksen mukaan perusopetuksen oppilaiden digiosaaminen on hyvällä tasolla. Esimerkiksi Fraillon ym. (2019) mukaan suomalisten oppilaiden digiosaaminen on maailman huippua yhdessä tanskalaisten ja korealaisten oppilaiden kanssa. Tutkimuksessa oli autenttisia ongelmanratkaisutilanteita, joissa oppilaat tukeutuivat digivälineiden käyttöön. Digi-infra on Suomessa erinomainen ja esimerkiksi Fraillon ym. (2019) mukaan kaikilla Suomen kouluilla on pääsy Internetiin ja opiskelijoilla on sähköpostitilit koulukäyttöön. Koronapandemian aikana opiskelijoille lainattiin digilaitteita etäopetukseen.

Rehtorin tuki ja motivoiva johtaminen tukevat opettajien hyvinvointia

Salmela-Aro ym. (2020) tutkivat suomalaisten rehtoreiden ja opettajien hyvinvointia ensimmäisen koronakevään aikana. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme rehtoriryhmää: sitoutuneet (36 %), korkean stressin omaavat (46 %) ja uupuneet (18 %). Uupuneiden määrä oli kasvanut aikaisempiin mittauksiin verrattuna. Sitoutuneet rehtorit tukivat opettajia ja etäopetukseen siirtyminen sujui sujuvasti. Opettajat voitiin ryhmitellä heidän vastaustensa perusteella neljään ryhmään: sitoutuneet opettajat 30 % (aiemmin 41,8 %); innostuneet, mutta uupuneet opettajat 11,2 %; uupumisvaarassa olevat opettajat 37,2 %; ja henkisesti loppuun palaneet 20 % (aiemmin 9,8 %). Mitä paremmat opettajien digitaaliset taidot olivat, sitä todennäköisemmin he olivat innostuneita etäopetuksesta. Uupumisvaarassa olleet opettajat suunnittelivat jättävänsä opettajan ammatin. Rehtorin tuki ja motivoiva johtaminen oli yksi opettajien hyvinvointia tukevista keskeisistä tekijöistä.

Opettajien ja rehtoreiden digiosaamisella on merkitystä koronan kaltaisista yllättävistä tilanteista selviämisessä

Edellä tarkasteltujen ensimmäisen korona-kevään ja sitä edeltäneen ajanjakson tutkimusten perusteella voidaan päätellä, että opettajien ja rehtoreiden osaamisella, erityisesti digiosaamisella, on merkitystä koronan kaltaisista yllättävistä tilanteista selviämisessä ja hyvinvoinnin säilyttämisessä. Näyttää siltä, että Suomen omaksuma pitkäjänteinen strategioiden yhteisölliseen laatimiseen ja toimeenpanoon perustuva kehittäminen on onnistunut koulun kehittämisen lähestymistapa. Strategioiden kehittämiseen ja toimeenpanoon on aikaisemmin varattu resursseja, joita on käytetty opettajien ammatilliseen oppimiseen ja opetuksessa tarvittavan infran ja välineiden hankkimiseen. Erityisesti edellisen hallituksen peruskoulun kehittämiseen ja vuoden 2014 opetussuunnitelman toimeenpanon tukemiseen toimeenpantu kärkihanke ja sen yhteydessä käynnistetty tutor-opettajahanke valmensi opettajia kohtaamaan koronakevään etäopetuksen ja tuki opettajia etäopetukseen siirtymisessä. On selvää, että Suomessa on jatkossakin varattava riittävästi resursseja strategioiden ja opetussuunnitelmien toimeenpanoon.

Opettajille osaamista yllättäviin tilanteisiin

Kansallinen Opetus- ja kulttuuriministeriön nimittämä Opettajankoulutusfoorumi on edistänyt kansallisia opettajankoulutuksen tavoitteita yhteistyössä korkeakoulujen ja opettajankoulutuksen sidosryhmien kanssa vuodesta 2016 lähtien. Kansallisessa tavoitteenasettelussa korostetaan erilaisten opetus- ja oppimisympäristöjen, ml. digitaalisten ympäristöjen hallintaa osana opettajan perusosaamista. Tavoite on edelleen tärkeä, vaikka tavoite on ollut osana oppijoiden ja opettajien tavoiteltavaa osaamista jo 30 vuoden ajan. Opettajankoulutuksen tavoitteenasettelussa on nostettu yhdeksi opettajan osaamisen alueeksi ”uutta luova asiantuntijuus”. Tällaista osaamista tarvitaan yllättävissä tilanteissa, kuten tarvittiin keväällä 2020, kun opetus piti muuttaa viikonlopun aikana etäopetusmoodiin. Vaikka tavoite on erittäin tärkeä, tavoitteen edistäminen on haasteellista. Opettajankoulutuksessa tarvitaan opetuksen ja oppimisen työtapoja, jotka edistävät uutta luovan asiantuntijuuden kehittymistä ja resilienssin rakentumista.

Opettajankoulutuksen yhtenä tavoitteena arjen resilienssin vahvistaminen ja kriisinkestävä koulu

Kansallinen opettajankoulutuksen tavoitteisto nostaa esille perusosaamisen kohdalla yhden globaaliin haasteen, ilmastonmuutoksen ja muutokseen sopeutumisen ja toisaalta sen estämisen ilmastokasvatuksen keinoin. Ilmastonmuutosta pidetään yhtenä nk. ”Grand Challenges” eli suurien haasteiden alaan kuuluvana haasteena. Muita suuria haasteita ovat esimerkiksi biodiversiteetin väheneminen, pula puhtaasta vedestä, ravinnosta ja energiasta sekä maailmanlaajuiset pandemiat. Näihin muihin haasteisiin viitataan uutta luovan asiantuntijuuden alla olevalla tavoitteella, joka liittyy viheliäisten ongelmien ratkaisemiseen. Yhtenä opettajankoulutuksen tavoitteena on arjen resilienssin vahvistaminen ja kriisinkestävä koulu.

Lähteitä
Ahtiainen, R., Asikainen, M., Heikonen, L., Hienonen, N. Hotulainen, R., Lindfors, R., Lindgren, E., Lintuvuori, M., Oinas, S., Rimpelä, A., & Vainikainen, M.-P. (2020). Koulunkäynti, opetus ja hyvinvointi kouluyhteisössä koronaepidemian aikana: Ensitulokset. Helsingin yliopisto: Koulutuksen arviointikeskus.
Fraillon, J., Ainley, J., Schulz, W., Friedman, T. & Duckworth, D. (2019). Preparing for Life in a Digital World. IEA International Computer and Information Literacy Study 2018: International Report.
Giannini, S. (2020). Distance Learning Denied. Over 500 million of the world’s children and youth not accessing distance learning alternatives. Retrieved 10 February, 2021,
Karvi (2020). Korona-aika on haastanut kouluja ja oppilaitoksia kehittämään uusia hyviä käytänteitä. Kansallinen arviointikeskus. Karvi.
Salmela-Aro, K., Upadyaya, K., & Hietajärvi,L. (2020) Suomalaisten rehtoreiden ja opettajien työhyvinvointiprofiilit koronakeväänä. Psykologia 55(6), 426-443.