Ikääntyvä yhteiskunta – uhka vai mahdollisuus?

Kun laadimme toissa vuonna Sivistystyönantajille uutta strategiaa, kävimme läpi erilaisia toimintaamme vaikuttavia muutosvoimia. Ne eivät olleet mitenkään yllättäviä: teknologisen kehityksen nopeus, globalisaatio, työn muutos, ikääntyminen ja niin edelleen. Osan muutosvoimista kiinnitimme strategiaamme. Maailmanlaajuinen pandemia ei ollut edes lähellä tulla valituksi, vaikka sekin oli pitkässä muutosvoimalistassa mukana.

Yksi tunnistetuista muutosvoimista oli yhteiskuntien ikääntyminen. Syntyvyyden lasku on ilahduttavasti pysähtynyt, mutta ikääntymisessä muutoksen suunta on selvä. Ihmiset elävät entistä pidempään ja syntyvyys on selvästi alemmalla tasolla kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Tilastokeskuksen tekemän tuoreen väestöennusteen mukaan syntyvyys ei ole ikärakenteen kannalta kestävällä tasolla. Ilman maahanmuuttoa väkiluku olisi ollut laskussa jo viiden vuoden ajan.

Suhtautuminen muutokseen voi olla huolestunutta tai toiveikasta. Ikääntymisen kohdalla se on huolestunutta. Väestönkasvun pysähtyminen tai väkimäärän väheneminen ei ehkä sinänsä mietitytä, mutta työssäkäyvän väestönosan määrällinen ja suhteellinen pieneneminen sitäkin enemmän: hoidettavia sekä sosiaali- ja terveysmenoja on entistä enemmän, tekijöitä ja verokertymää vähemmän.

Muutokseen voi varautua tai koittaa vaikuttaa siihen. Varautumista on tehty monin tavoin: sote-uudistus, eläkejärjestelmän muutokset, työvoiman saatavuuden parantaminen ja jatkuvan oppimisen korostaminen liittyvät kaikki vahvasti ikääntyvään yhteiskuntaan.

Vaikuttaminen onkin sitten varautumista hankalampaa. Työikäistä väestöä pitäisi tulla jostain lisää.

Mutta kolmaskin vaihtoehto muutokseen suhtautumisessa on. Syleillään sitä! Voisiko ikääntyvästä yhteiskunnasta löytää hopeareunuksen?

Mummot jalustalle!

Ihminen on siitä kummallinen eläin, että se voi hedelmällisen iän jälkeen elää vielä saman verran lisää. Vastaavaa ei kuulemma tapahdu kuin miekkavalailla. Professori Virpi Lummaa on havainnon perusteella kehitellyt mummohypoteesia: mummojen harvinaislaatuisesta jatkoajasta täytyy olla evoluutiossa jotain hyötyä. Lummaa onkin kirkonkirjoja tutkimalla havainnut, että lapset menestyivät paremmin, kun mummo oli osa perhettä. Jos mummoa ei ollut, lapsia syntyi vähemmän ja lapsikuolleisuus oli suurempi. Papoista ei vastaavaa hyötyä havaittu!

Tänäkin päivänä isovanhemmat voivat tukea kiireisessä vauva-arjessa, mistä ei ole ainakaan haittaa, kun lisääntymisikäiset pohtivat lasten hankkimista.

Vanhassa varallisuus parempi?

Vanhusväestö on nykyään parempikuntoista ja pidempään aktiivista kuin takavuosina. Englannin kielessä vireistä vanhuksista käytetään joskus nimitystä silver fox, hopeakettu. Suomessa vastaava eläin lienee harmaa pantteri. Hyväkuntoiset vanhukset eivät rasita kohtuuttomasti julkista taloutta, päinvastoin, he pitävät palveluvaltaista taloutta pyörimässä. Englannin kielessä käytetään toistakin hopeatermiä, silver economy, kuvaamaan ikääntymisen aiheuttamaa muutosta taloudessa ja kulutustarpeissa ja -tottumuksissa.

Yhteiskunta ja markkinat voivat myös luoda mahdollisuuksia hyväkuntoisille eläkeläisille pysyä työelämässä pidempään esimerkiksi osa-aikaisen työn tarjontaa ja sopivaa koulutusta lisäämällä. Esimerkkiä voi katsoa Ruotsista.

Rauhaa ja ristikoita

Vanhempi väestö tuo rauhallisemman yhteiskunnan. Aikakausilehdet ovat täynnä juttuja slow lifesta. Ikääntyneet näyttävät esimerkkiä myös tässä. Vaikka ikäihmiset vaikuttavat joskus äreiltä, niin mielipahan ilmaisu jää useimmiten sanalliseksi. Rikollisuus ja sotiminen ovat nuorten (miesten) heiniä. Hopeaketut keskittävät tarmonsa hyviin tai ainakin harmittomiin asioihin. Suomen väestöstä 23 % on yli 65-vuotiaita, mutta rikoksia he tekevät huomattavasti osuuttaan vähemmän, alle 7 %. Törkeissä rikoksissa hopeaketut ovat vielä suuremmin aliedustettuina.

Aikansa kaikella

Täysin ikääntyneen yhteiskunnan hopeareunus on kuitenkin väliaikainen. Hopeakettujen ja harmaiden panttereiden yhteiskunta ja rauhaisa elo kulkevat käsi kädessä kohti auringonlaskua, sillä joukon hedelmällisyysluku on nolla. Jos nykyisenkaltaista yhteiskuntaa halutaan pitää pyörimässä myös jatkossa, tarvitaan uusia tulijoita, tavalla tai toisella. Syntyvyyden kautta sitä ei tällä hetkellä näytä tulevan, mutta koulutus- ja työperäinen maahanmuutto voisi tarjota apua. Tähän kannattaa satsata tosissaan, sillä muuallakin länsimaissa ikäännytään ja vastaanottajia osaajille löytyy.