Heikki Kuutti Uusitalo: Suomi ei edelleenkään pysy pinnalla ilman osaamista

Keväällä 2023 valtiovarainministeriö laati uutta hallitusta varten menokartoituksen, jossa etsittiin mahdollisia säästökohteita eri sektoreilta. Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa monet ehdotuksista otettiinkin huomioon, ja punakynää käytettiin valtion budjettiin ennätyksellisen 1,5 miljardin euron edestä.

Viime joulun alla valtiovarainministeriöstä ja hallituspiireistä alkoi kiiriä uusi vakava viesti. Julkisen talouden huono tilanne edellyttää lisäsäästöjen etsimistä, jos talousraameissa halutaan pysyä.

Lisäsäästöjen määristä on esitetty erilaisia arvioita ja lukuja. Miljardit viuhuvat ministerien puheissa. Summien erot johtuvat ainakin erilaisista budjettiteknisistä määritelmistä, mutta kaikille on selvää, että jättileikkauksia etsitään taas.

Epäilemättä valtiovarainministeriön vuoden takainen menokartoitus on kaivettu hyllystä uudelleen.

Vapaa sivistystyö ja ammatillinen koulutus saivat Valtiovarainministeriöltä pahaa silmää

Menokartoituksessa koulutussektorin suhteellisesti suurin säästöehdotus kohdistui vapaaseen sivistystyöhön. Kansanopistojen, kansalaisopistojen, kesäyliopistojen, liikunnan koulutuskeskusten ja opintokeskusten määrärahoja ehdotettiin leikattavaksi roimasti ja rahoitus hoidettavaksi keräämällä enemmän maksuja opiskelijoilta.

Tämä ehdotus perustui virheellisiin oletuksiin siitä, kuinka paljon maksutuottoja voisi realistisesti saada. Oppilaitokset olisivat ajautuneet valtaviin vaikeuksiin ja koko maassa vapaan sivistystyön toiminta olisi vaarantunut. Hallitusneuvottelijat kuulivat argumentit, mutta valitettavasti vain osittain: leikkaukset tehtiin noin puolikkaana alkuperäisestä.

Toinen mielenkiintoinen teema menokartoituksessa oli ammatillinen koulutus. Valtiovarainministeriön virkamiehistö ehdotti muitta mutkitta koulutusohjelmien lyhentämisestä kolmesta kahteen vuoteen.

Näin siitä huolimatta, että tutkintojen laajuutta ei määritellä ajallisesti vaan sisällöllisesti, ja joka neljäs tutkinto suoritetaan jo nyt 2,5 vuodessa (osuus on kasvanut 10 prosenttiyksikköä 2010-luvun alusta, kertoo tilastopalvelu Vipunen). Sisältöjen karsiminen taas tarkoittaisi joko jatko-opintokelpoisuuden menettämistä (ammattikorkeakoulujen opiskelijoista kolmasosa tulee amistaustalla) tai ammattiosaamisen heikentämistä (kohua osaamisen laadusta on jo nyt!).

Tahtoisin uskoa, että kumpaankaan näihin menokartoituksen epäonnistuneeseen ehdotukseen ei enää palata, vaan ne on jo hallitusneuvotteluissa loppuun käsitelty.

Lisäksi on vielä todettava, että kasvava määrä ammatillisia aikuisopiskelijoita suorittaa jo nyt VM:n toivomusten mukaisesti tutkinnon osia eikä kokonaan uusia tutkintoja. Rahoitusmallilla voidaan entisestään parantaa tällaisen modulaarisen koulutuksen toimivuutta.

Koulutussektori on tehnyt osansa

Korkeakoulutuksen osalta menokartoituksessa kaavaillut toimet korkeakoulujen omien tulojen kasvattamiseksi etenevät opetus- ja kulttuuriministeriön valmistelussa. Uusi rahoitusmalli, joka ottaa huomioon hallitusohjelman tavoitteet, on lausuntokierroksella. Aikuiskoulutustuen loppumisesta on tehty päätös, ja OKM:n jakamia valtionavustuksia järjestöille leikataan.

Alkuperäisistä ehdotuksista jäljelle jäävät opintolainahyvitys ja opintoraha. Opintotuen uudistamista varten on OKM:ssä nimitetty työryhmä, mutta sen toimeksiantoon ei kuulu säästöjen etsiminen. Nuokin säästöt syntyisivät viiveellä, sillä tukijärjestelmän muutokset koskisivat vain uusia opiskelijoita.

Suomen kaltainen pieni avotalous elää vain osaamisen ja koulutuksen varassa. Emme voi kilpailla kansainvälisesti alhaisilla tuotantokustannuksilla tai laajoilla luonnonvaroillamme. Valttimme on vain osaavat, koulutetut ihmiset.

Osaamattomuus on suurin kuluerä

Koulutusmäärärahoja tarkistetaan automaattisesti hintojen noustessa, kuten monella muullakin sektorilla. Nämä indeksitarkistukset eivät myöskään ole viisas säästökohde. Indeksisäästöjen vaarat toteaa jopa valtiovarainministeriö itse. Yhteiskunnan vaatimukset koulutusjärjestelmää kohtaan kasvavat – jos tuloja ei tarkisteta menojen mukaisesti, todellisuus vain kurjistuu. Miten voisimme esimerkiksi lisätä opiskelupaikkoja korkeakouluihin rahoitusta pienentäen?

”Suomen suunta ei muutu vain säästämällä, leikkaamalla ja veroja kiristämällä”, sanoi pääministeri Orpo tammikuisessa puheessaan. Näin todella on! Juustohöylän heiluttelu kasvatuksen ja koulutuksen sekä tieteen ja tutkimuksen suuntaan ei varmasti vie maatamme parempaan suuntaan.

Osaamattomuus on takuuvarmasti maailman suurin kuluerä. Ei säästetä koulutuksesta, sillä Suomi ei edelleenkään pysy pinnalla ilman osaamista.