Kansanopistot ovat joustavia ja ajankohtaisiin kysymyksiin tarttuvia kansalaisten kouluttajia

Ensimmäinen kansanopisto syntyi Suomeen jo vuonna 1889. Suomen Kansanopistoyhdistys perustettiin vuonna 1905 edustamaan kansanpistojen yhteistä ja yleistä näkökulmaa.

– Perustehtävämme on edelleen, että huolehdimme jäsentemme toimintaedellytyksistä. Lisäksi vaikutamme ja rakennamme yhteisyyttä. Valvomme kansanopistojen etuja sivistyksellisen tasa-arvon ja elinikäisen oppimisen näkökulmasta, aloittaa Kansanopistoyhdistyksen toiminnanjohtaja Tytti Pantsar.

– Viimeisen kymmeneen vuoteen on mahtunut muutoksia. Vapaan sivistystyön rahoitusjärjestelmä on uudistettu ja kansaopistoille on tullut uusia yhteiskunnallisia tehtäviä, esimerkiksi kotoutumis- ja maahanmuuttajakoulutukset. Oppivelvollisuusuudistus kosketti myös jäseniämme, ja kansanopistoista osa alkoi järjestää oppivelvollisille tarkoitettua uutta nivelvaiheen Opistovuosi-koulutusta, Tytti Pantsar jatkaa.

Kansanopistot kärjessä ammatillisessa koulutuksessa – opiskelijoilla paljon henkilökohtaisia kohtaamisia

– Parhaiten jäsenemme tunnetaan opistojen pitkistä linjoista. Niissä voi opiskella esimerkiksi yhteiskunnallisia aineita, viestintää, kieliä tai taideaineita Usein on myös mahdollista suorittaa yliopistollisia arvosanoja avoimien yliopisto-opintojen yhteydessä. Lisäksi jäsenopistomme järjestävät aikuisten perusopetusta; tällöin usein aloitetaan ihan perusteista, luku- ja kirjoitustaidoista, avaa Tytti Pantsar.

– Kansanopistot järjestävät myös ammatillista koulutusta, joskin jäsenemme ovat aika pieniä ammatillisen koulutuksen toimijoita. Mutta samalla ne ovat tehokkaita! Kansaopistoissa ammatillisen koulutuksen opiskelijoilla on paljon henkilökohtaisia kohtaamisia! Tytti Pantsar huomauttaa.

Amis-opiskelijapalautekyselyn mukaan kansanopistot ovat menestyneet erinomaisesti ammatillisen koulutuksen järjestäjinä. Kansanopistossa opiskelu poikkeaa perinteisestä ammattikouluopiskelusta. Opistot ovat yleensä sisäoppilaitoksia ja opiskelu on yhteisöllistä ja vuorovaikutteista. Opintoihin saa ryhmän tuen sekä henkilökohtaisen ohjauksen.

 

– Tulokset kertovat selkeästi kansanopistojen laadukkaasta ammatillisesta opetuksesta. Silti koulutuspolitiikassa puhutaan jatkuvasti suuruuden ekonomiasta! Tarvitsemme lisää kunnollisia selvityksiä koulutuksen laadusta ja vaikuttavuudesta tehokkuudesta uudenlaisista näkökulmista, painottaa Tytti Pantsar.

Onnistunut kotouttaminen rakentuu paljon koulutuksen ja oppimisen varaan

-Kansaopistoilla on pitkä perinne kotoutumiskoulutuksissa. Niiden määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut, se on ollut tietoinen tavoite. Jäsenemme ovat panostaneet niin luku- ja kirjoitustaidon kuin yhteiskuntaopintojen tarjontaan. Kielikoulutuksen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, Tytti Pantsar sanoo.

Kotoutumista koskeva säädösesitys on nyt hyväksytty eduskunnassa. Säädösmuutokset tulevat voimaan 1.1.2025.

– Kansanopistojen näkökulmasta ohjausprosessia ja pääsyä palveluiden piiriin pitäisi tehostaa. Nyt se kestää liian pitkään ja vaikeuttaa kotoutumista. Onnistunut kotoutuminen rakentuu vahvasti koulutuksen ja oppimisen varaan ja siihen täytyy panostaa. Kieli- ja kulttuuriopintoja tarvitsevien tulisi voida osallistua niihin maksutta. Myös Suomessa jo asuvat maahanmuuttajat tulee nähdä potentiaalisina työntekijöinä ja työllistymisen edellytyksiä tulisi vahvistaa, toteaa Tytti Pantsar.

– Kansanopistot ovat tarttuneet hanakasti ajankohtaisiin kysymyksiin ja jäsenillämme on paljon ajatuksia yhteistyöstä. Hyvänä esimerkkinä otan esiin, miten nopeasti jäsenemme tarttuivat Suomeen muuttaneiden ukrainalaisten kouluttamiseen. Voisimme myös tukea kansanopistojen vankalla kotoutumisosaamisella niitä oppivelvollisia, jotka ovat päättäneet peruskoulun, mutta joilla on vielä tarpeita kielen oppimisessa. Lisäksi voisimme olla ammatillisen koulutuksen rinnalla kieli- ja kotoutumiskouluttaja. Siten, että ammatillinen osaaminen ja kielitaito etenevät rinta rinnan. Ruotsissa on hyviä esimerkkejä koulutuspolkujen yhteistyöstä. Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi kannustaa tekemään vastaavaa yhteistyötä myös Suomessa, Tytti Pantsar pohtii.

Kansanopistot osana jatkuvan oppimisen kokonaisuutta

Jatkuva oppiminen on kansanopistojen kehittyvä ja vahvistuva tehtäväkenttä. Kokonaisuus koskee niin työelämässä olevia, työttömiä kuin ikääntyviä kansalaisia.

– Kansanopistoilla olisi paljon annettavaa perustaitojen opettamisessa mm. digitaidot. Tarjontaa voidaan tuotteistaa eri asiakasryhmien tarpeisiin. Työurien pidentämistä ajatellen kansanopistot kattavat kaikki työelämän vaiheet: ensinnäkin ne tuottavat ratkaisuja, miten edetä joustavasti opintojen pariin, työuran keskellä tarjontaa olisi osaamiseen ja työssäjaksamiseen ja sitten työuran lopussa panostusta hyvinvointiin.