Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulu
Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun ”Norssi” toimii Joensuun kampuksella osana filosofista tiedekuntaa. Koululla on kaksi perusopetuksen yhtenäiskoulua Tulliportin ja Rantakylän normaalikoulu. Lisäksi Norssissa toimii lukio. Oppilaita ja opiskelijoita on n. 1400. Norssissa työskentelee päivittäin lähes 1900 henkilöä perusasteella, lukiokoulutuksessa ja opettajankoulutukseen liittyvässä ohjatussa harjoittelussa.
Harjoittelukoulut ovat yliopistojen kouluja, joiden yhtenä tehtävänä on toteuttaa ja kehittää tutkimusperustaista ohjattua harjoittelua. Rantakylän normaalikoulu on uusin Suomen harjoittelukouluista, kun Savonlinnan normaalikoulu suljettiin ja toiminnot siirrettiin Joensuuhun.
Harjoittelukoulussa tiimiopettajuus tukee oppilaiden oppimista ja opettajien jaksamista
Harjoittelukoulut tunnetaan parhaiten nimensä mukaisesti opetusharjoitteluista. Lukuvuoden aikana Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulussa pyörii kolme eri harjoittelua. Lisäksi harjoittelukoulut eroavat tavallisista kouluista siinä, että niissä tehdään säännöllisemmin jatkuvaa kehittämistyötä. Se on oleellinen osa harjoittelukoulujen toimintaa. Kehittämistoiminnasta poikii myös täydennyskoulutusta ja osaamisen kehittämistä laajemmalle opettajajoukolle.
Oman työn muuttaminen lähti opettajista
– Meitä oli kolme opettajaa, jotka halusivat lähteä muuttamaan omaa työtämme. Halusimme saada tiimin vahvuudet käyttöön ja tilat tukemaan yhteistyötämme. Se oli perusajatus, mistä lähdettiin liikkeelle, kertoo luokanopettajan koulutuksen omaava Minna Haring, joka on toiminut Norssissa yli 20 vuotta. Väitöskirjan tekemisen jälkeen hän on työskennellyt erilaisissa kehittämistyön kokoonpanoissa.
– Halusimme saada tiimin vahvuudet käyttöön ja tilat tukemaan yhteistyötämme, sanoo Minna Haring.
– Yhteisopettajuustiloja löytyy jo nykyään muualtakin. Se mikä teki asiasta erityisen juuri meillä täällä Tulliportin alakoulussa, oli lähtökohta. Prosessi lähti opettajista, Minna lisää.
Perusajatuksena oli pohtia, minkälaista opetusta oppilaille halutaan tuottaa. Kun Opetushallitukselta oli vielä haettavissa rahoitusta, palaset loksahtivat kohdalleen.
– Tälle tiimille oli kristallinkirkasta, millainen oppimiskäsitys ja toimintamallit haluttiin luokkaan tuoda. Perusteellinen pohjatyö tehtiin hakemusvaiheessa. Meillä oli mahdollisuus suunnitella kokonaan uusi tila ja piti tarkkaan ottaa huomioon, mitä tilalta halutaan, jotta se tukee oppimista. Saimme olla alusta asti mukana arkkitehtien ja sisustussuunnittelijoiden kanssa, kertoo Sampo Forsström, joka on työskennellyt Minnan kanssa Norssissa usean vuoden. Nykyään Sampo toimii hankevastaavana sekä erilaisissa kehitystehtävissä.
Koulua on kehitetty fyysisenä ympäristönä, jossa oppilaiden osallistaminen on tärkeässä roolissa. Opetussuunnitelmasta löytyy paljon vaatimuksia siitä, mitä tiloilta edellytetään oppimisen tueksi. Pelkkä luokkahuone ei sitä aina mahdollista.
-Tälle tiimille oli kristallinkirkasta, millainen oppimiskäsitys ja toimintamallit haluttiin luokkaan tuoda, Sampo Forsström sanoo.
– Kiersimme uusia kouluja ja näimme erilaisia oppimisympäristöjä. Harjoittelukouluissa on usein perinteisempiä luokkatiloja, mutta opetusharjoittelussa olisi hyvä nähdä ja kokea monipuolisia tilamalleja, jotta harjoittelijoille ja kaikille koulussa toimiville syntyy monipuolinen kuva oppimisen ympäristöistä, sanoo Sampo.
– Ryhdyimme kehittämään oppimisympäristöjä ja yhteisopettajuutta. Kun sitten saimme kehitystyöhön Opetushallituksen hankerahoitusta, niin sen turvin olemme tehneet kehittämistä koko koulun tasolla, Minna kertoo.
Opettajien erilaiset vahvuudet muodostavat toimivan kokonaisuuden oppilaille
Opettajaksi opiskelevien on tärkeä saada monipuolista kokemusta siitä, miten eri tavoin opetustyötä voidaan tehdä.
– Tämä on tavallaan jatkuvaa täydennyskouluttautumista, kun teemme työtä tiimeissä. Keskustelemme koko ajan työn yhteydessä, miten parhaiten voimme edistää oppimista. Meidän opettajatiimissä on niin paljon erilaisia vahvuuksia, että kehittämistä tapahtuu sitäkin kautta. Jokainen tuo oman osaamisensa yhteiseen käyttöön. Se antaa oppilaille paljon enemmän, Minna toteaa.
Tiimit antavat joustavuutta opettajan työhön, kun välillä voi esimerkiksi irtautua tekemään omaa tutkimustyötään. Yhteisopettajuus tukee siten myös työhyvinvointia, kun tietää, että oma taustatuki, tiimi ja sen osaaminen on oppilaiden käytössä.
Rantakylän normaalikoulun oppilaita.
– Tiimien ja ryhmien muodostaminen on myös oppilaan hyvinvoinnin kannalta merkittävää, kun on mahdollisuus löytää samanhenkisiä kavereita, Sampo muistuttaa.
– Ryhmäyttäminen on meille iso tavoite. Puhumme 3-4 oppilaan ilmiöryhmistä, joissa opitaan yhdessä 6-7 viikkoa. Kun sama porukka on yhdessä neljä vuotta, niin aika monta kombinaatiota ehditään muodostaa. Oppilaat oppivat tuntemaan oman ryhmänsä todella hyvin, kertoo Minna.
Ryhmäyttämistä tehdään monella tasolla, se koskee niin opettajia kuin oppilaita.
– Kokonaisuuden ymmärtäminen on oleellista, kyse ei ole vain ympäristön, vaan koko toimintakulttuurin muutoksesta. Pedagogiikka ja tilaratkaistu kuuluvat samaan pakettiin, niitä ei voi irrottaa toisistaan, sanoo Sampo.
Tehtävämme on katsoa mitä taitoja oppilaamme tulevaisuudessa tarvitsevat
Oppilaille yhteisopettajuus ja uudet oppimisympäristöt eivät ole tuottaneet ongelmia, päinvastoin. Tekeillä olevan tutkimuksen mukaan oppilaat voivat paremmin koulusta lähtiessään kuin sinne tulleessaan.
– Totta kai vie aina aikaa oppia uusi toimintakulttuuri, muutos on aina hidasta. Huoltajat aikoinaan kyseenalaistivat ilmiöoppimisen. Heitä huoletti, mitä se oikein on ja lisääntyvätkö melu ja rauhattomuus? Mutta kyse on ennemmin siitä, miten hommat organisoidaan. Eivät kaikki opi perinteisessä luokkahuoneessa, erilaisia tapoja pitää kehittää oppijan näkökulmasta, painottaa Minna.
Joensuussa Norssin opettajat katsovat, että heidän tehtävänsä on katsoa oppilaiden tulevaisuuteen; mitä taitoja he tulevaisuuden aikuisina tarvitsevat.
– Meillä on monenlaista toimintaa alakoulussa ja monimuotoisia mahdollistavia oppimisen ympäristöjä. Voimme myös seurata ja näyttää toteen tilojen toimivuutta. Luokassa on tilasensorointia, desibelejä ja hiilidioksidipitoisuutta mittaavia antureita. Oppimisympäristöjä kehitettäessä pyritään tiloihin tuomaan esimerkiksi luontoelementtejä. Tutkimusten mukaan luontoelementit edistävät oppimista ja palautumista, sanoo Sampo
– Tällainen luokka ja tila pystyy ottamaan paremmin huomioon yksittäiset oppilaat. Meiltä löytyy myös hiljaisen työskentelyn mahdollisuuksia. Moninaisuus on tärkeä huomioida. Perinteinen luokkatila on rakennettu yhden opettajan näkökulmasta, lisää Minna.
Tulliportin normaalikoulun arkea.
Teknologia on vahvasti mukana opetuksessa. Aluksi se aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia huoltajissa. Koronan ja maailman kehityksen myötä suhtautuminen on kuitenkin muuttunut. Teknologia mahdollistaa erilaisia toimintatapoja ja tuo lisäarvoa oppimiseen ja opetukseen. Lisäarvo voi olla esim. kokemuksellisuus, vapaus, nopeus, taloudellisuus tai yhdessä tekemisen ilo.
– Koulua oppimisen ympäristönä kehitetään jatkuvasti tässä päivässä, katse tiukasti tulevaisuudessa, Minna ja Sampo hymyilevät