Helsingin yliopisto
Suomen suurin ja monipuolisin
Helsingin yliopisto on noin 35 000 opiskelijan, 7500 henkilöstön jäsenen yhteisö. 1640 perustettu yliopisto on Suomen vanhin ja monipuolisin tiedeyhteisö.
Vuosittain yliopistoon pyrkii opiskelemaan yli 20 000 nuorta ja aikuista. Heistä noin 3500 saa opiskelupaikan.
Helsingin yliopistossa johdetaan seitsemää 14:ä Suomen Akatemian vuosille 2014-2019 nimeämästä huippututkimusyksiköstä. Lisäksi se on mukana kolmessa muussa huippututkimusyksikössä.
Huippututkimusyksiköt ovat oman tieteenalansa kansainvälistä kärkeä. Ne uudistavat tutkimusta, kehittävät tutkimusympäristöjä ja kouluttavat uusia tutkijoita. Helsingin yliopistossa on alallaan maailman suurin huippututkimusyksikkö: teologisen tiedekunnan Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa -huippuyksikkö.
Miten erilaiset ryhmät tunnustavat muita?
Me ja muut, erimielisten haukkuminen somessa…vastakkainasettelut vaikuttavat kukoistavan ja kärjistyvänkin. Helsingin yliopiston huippututkimusyksikkö selvittää, miten erilaiset ihmiset ja ryhmät hyväksyvät ja tunnustavat muita.
Erimielisten ryhmien ja yksittäisten ihmisten kohtaamiset voivat johtaa avoimeen konfliktiin. Useimmiten kuitenkaan eivät. Enimmäkseen ihmiset suvaitsevat, sietävät, hyväksyvät tai tunnustavat eri tavoin ajattelevia.
Mutta miten ja miksi hyväksymisen ja torjumisen mekanismit toimivat? Näitä kysymyksiä tutkii Helsingin yliopiston teologian laitoksen huippututkimusyksikkö Järki ja uskonnollinen hyväksyminen. Suomen Akatemia rahoittaa yksikön työtä vuoteen 2019.
Risto Saarinen: suvaitsevaisuus yksin ei riitä, tarvitaan keskinäistä tunnustamista. Kuva: HY/Linda Tammisto
Suvaitsevaisuus tarvitsee keskinäistä tunnustamista
Yksikön taustalla on viimeisten vuosikymmenten aikana käyty keskustelu monikulttuurisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja muista hyveistä, joita monikulttuurinen yhteiskunta tarvitsee, kuvaa tutkimusryhmän johtaja professori Risto Saarinen.
Suvaitsevaisuuden lisäksi tarvitaan keskinäistä hyväksymistä tai tunnustamista, johon viitataan englanninkielisellä termillä ’recognition’.
Yksikkö on toinen Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kahdesta huippututkimusyksiköistä. Siinä työskentelee filosofeja, antiikin tutkijoita, historioitsijoita sekä teologeja: 41 tutkijaa, dosenttia ja tohtorikoulutettavaa.
Erimieliset ryhmät yhteistyössä jo varhain
Ihmiset voivat hyväksyä ja tunnustaa toisiaan, vaikka toiset ovat erilaisia. Tämä ei ole vain 1990-luvun läntisten demokratioiden keksintöä, vaan näkyy uskonnollisissa käsityksissä jo varhain. Siksi on hyvä katsoa, miten toisen osapuolen ja erilaisuuden hyväksyminen on mennyt historiassa.
Tätä tekee yksi Saarisen yksikön kolmesta tutkimusryhmästä: katsoo uskonnollisten tekstien kautta sitä, miten keskenään erimieliset ryhmät ovat voineet tehdä yhteistyötä antiikin kreikkalaisroomalaisessa yhteiskunnassa sekä kristittyjen, juutalaisten ja muslimien kohtaamisissa varhaiskristillisinä aikoina.
Uskonnon kautta keinoja estää konflikteja?
– Meillä on samalla vahvasti tähtäyspiste nykyajassa ja uskontojen vuorovaikutuksessa. Pyrimme myös osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ajankohtaisista kysymyksistä, Risto Saarinen huomauttaa.
Yksikön tavoitteena on pohtia, miten uskonnot tai maailmankatsomukset selittävät, synnyttävät ja pitävät yllä konflikteja. Miten eri yhteiskunnissa uskonnot on eri aikoina hyväksytty? Voiko uskonto tarjota keinoja estää konflikteja tai liennyttää niitä?
Kuinka ihmisestä täysivaltainen kansalainen?
Tunnustamisen teoria on yksi yhteiskuntateorioista, joita on viime vuosina sovellettu mm. keskusteluun rodusta, sukupuolesta ja taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta. Yksi Järki ja uskonnollinen tunnustaminen -yksikön tutkimusaiheista onkin, taipuuko tunnustamisen teoria myös uskontojen tarkastelun välineeksi.
Dosentti Heikki J. Koskinen työskentelee yhdessä Saarisen yksikön tutkijaryhmistä ja tutkii tunnustusteoriaa. Ryhmä selvittää, mitä ennakkoehtoja tarvitaan, että ihmisestä tulee täysivaltainen toimija: kansalainen, joka voi toimia yhteiskunnassa aktiivisesti.
Heikki J. Koskinen: tunnustaminen näkyy mm. vaaleissa. Jos sen prosessia ei tunnusteta, järjestelmä romuttuu. Kuva: HY
Tunnustussuhteet ovat itsestään selviä, kunnes…
– Kahden persoonan välinen kontakti on malliesimerkki, mutta tarkastelua laajennetaan käsittelemään erilaisia instituutioita ja ryhmiä. Siitä se laajenee koko yhteiskuntaa koskevaksi.
Jokaisella on oikeus tulla tunnustetuksi itsenään.
– Tunnustussuhteet ovat kuin vesi hanasta tai sähkö, Koskinen vertaa. Itsestään selviä siihen saakka, kunnes jotain menee vikaan.
– Tunnustaminen näkyy vaikkapa vaaleissa. Jos ihmiset eivät tunnusta vaalitulosta ja vaalien järjestämisen käytäntöjä, järjestelmä romuttuu pikkuhiljaa, Koskinen havainnollistaa.
Teksti: Riitta Gullman
Kuvat: Helsingin yliopisto