Tuija Tammelander on toiminut Kulkurin johtajana vuodesta 1994. Silloin koulussa oli kaksi opettajaa ja noin 100 oppilasta. Opetus tapahtui kirjeitse. Tuija on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri, jolla on taustalla myös taloustieteen opintoja.

– Kulkuri on muuttunut ja kehittynyt ihan uudeksi kouluksi ja on ollut hienoa seurata ja olla mukana, johtamassa tätä mieletöntä muutosta, hymyilee Tuija.

Kulkuri on kehittynyt kirjeopistosta moderniksi verkkoympäristöksi

Alun perin aloite etäkoulun perustamisesta tuli ulkoministeriön silloiselta Virkamiesten rouvat ry:ltä. He toivat esille, että ulkomailla asuville lapsille tarvitaan oman äidinkielen ja muidenkin aineiden opetusta. Koska ulkoministeriön tehtäviin liittyy usein muuttaminen maasta toiseen, niin katsottiin, että lapsen äidinkielen säilyminen on tärkeää.

– Opetus- ja kulttuuriministeriö antoi toimeksiannon Kansanvalistusseuran etäopistolle, jolle oli kertynyt pitkäaikaista kokemusta etäopetuksesta, jo vuodesta 1920, kun kirjeopisto perustettiin. Kulkuri perustettiin vuonna 1975. Aluksi se oli kirjeopisto ja vanhemmille ja oppilaille lähetettiin materiaaleja eri puolille maailmaa, Tuija kertoo.

Vuorovaikutus oli tuolloin vain oppilaan, huoltajan ja opettajan välistä, ei kuten nykyään, kun oppilaat opiskelevat verkossa ja ovat tekemisissä myös keskenään.

– Pikkuhiljaa koulu on kasvanut ja kehittynyt. Alun alkaen koulun tehtävä oli turvata ulkomailla asuvien lasten äidinkielen taito ja suomalisen kulttuuri-identiteetin säilyminen ja kehittyminen. Myöhemmin mukaan tuli tavoite perusopetuksen oppimäärän suorittamisesta silloin, kun lähiopetus ei ole oppilaalle mahdollista, selventää Tuija.

Oppilaiden ja perheiden tilanteet ovat vuosien varrella muuttuneet

Suurin osa Kulkurin oppilaista on väliaikaisesti ulkomailla asuvia, useimmiten vanhemman työkomennuksen takia. Kulkurista jaetaan tietoa kouluihin ja opetushallintoon sekä ulkomaan komennukselle henkilöstöään lähettäville yrityksille ja järjestöille.

– Oppilaiden ja perheiden tilanteissa on vuosien varrella tapahtunut muutoksia, erityisesti koko perusopetuksen oppimäärää opiskelevissa. Perheillä on paljon hyvin erilaisia tilanteita ja lapsilla monenlaisia koulutaustoja. Löytyy myös heitä, jotka ovat eivät syystä tai toisesta käy paikallista koulua asuinmaassaan, Tuija avaa.

– Hyvä on muistaa, että myös ulkomailla on koulupudokkaita. Tuen ja ohjauksen tarve on ylipäätään lisääntynyt. Meillä onkin päätoiminen opinto-ohjaaja, joka keskittyy perusopetuksen koko oppimäärää opiskeleviin, kertoo Tuija.

Etäkoulu huomioi paremmin oppijat yksilöinä

Etäkoulussa koulunkäynti on paljon joustavampaa kuin tavallisessa lähikoulussa. Se antaa mahdollisuuksia rytmittää koulupäivää ja -viikkoja. Esimerkiksi ulkomailla treenaaville huippu-urheilijoille tämä on tärkeää.

– Meillä on kuukasimoduulit, joiden sisällä koulunkäyntiä voi rytmittää vapaasti. Tämä on huoltajan, ohjaajan, opettajan ja oppilaan työsarkaa. Pitää löytää se tapa, jolla juuri tämä lapsi opiskelee. Kulkuri antaa mahdollisuuksia opiskella hyvin eri tavalla. Se vaatii itseohjautuvuutta sekä oppilaalta että huoltajilta, samalla opitaan oman opiskelun taitoja ja vastuullisuutta. Niitä opitaan meillä enemmän kuin lähikoulussa, kun pitää ottaa enemmän haltuun myös suunnittelua ja ajan hallintaa. Oppimista tukee se, kun voi käyttää aikaa siihen, mihin tarvitaan, kertoo Tuija.

Vapautta ja vastuuta löytyy

– Yksin opiskelu on tietenkin erilaista, kun koulukavereita ei voi tavata. Sosiaalisuutta löytyy sitten muulla tavoin, vaikkapa reaaliaikaisia etäopetustunteja. Lähikoulusta tulee paljon sellaista annettuna mitä etäkoulussa tulee itse miettiä. Vapautta ja joustavuutta löytyy. On hyvä muistaa, että osalle tämä verkossa koulun käyminen sopii paremmin, jotkut oppivat paremmin kuin isossa ryhmässä, Tuija muistuttaa.

Tuija painottaa, että aina ulkomailla asuessaan lapsen kannattaa ensisijaisesti mennä lähikouluun, ja oppia maan kulttuuria ja kieltä, oppia toimimaan siinä yhteisössä. Mutta jos se ei ole syystä tai toisesta mahdollista, Kulkuri on oikein hyvä vaihtoehto.

Yhteistyötä tehdään sekä maailmalla että Suomessa. Aurinkorannikon Skandinaavisessa koulussa on ryhmä suomalaisia lapsia, jotka suorittavat Kulkurin verkkokursseja. Uruguayssa paikallisen koulun tiloista löytyy myös suomalaisia Kulkurin oppilaita ja koulussa toimii myös suomalaisia opettajia. Suomessa Viikin Norssi on yhteistyökoulu, jonka kautta oppilas saa päättötodistuksen ja ruotsinkielisten oppilaiden Nomadskolanin opetus järjestetään yhteistyössä Raaseporin kaupungin kanssa.

Jäänne menneestä – Suomen perusopetuslaki ei tunne etäkoulua

– Kulkuri on tavallaan ikuisuusprojekti. Vaikka se on perustettu vuonna 1975 ja sille on selkeä tarve, niin sitä kohdellaan edelleen projektina. Joka vuosi anomme määrärahoja ja saamme harkinnanvaraista valtionavustusta ja jännitämme eduskunnan ns. joululahjarahaa. Pitäisi huomioida, että koulu on jatkuvasti kasvanut tarpeen mukaan. Meillä on lähes 30 opettajaa ja yli 500 oppilasta, Tuija muistuttaa.

Kulkurin haasteena on, että Suomen perusopetuslaki ei tunne etäkoulua.

– Olemme virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella. Kun puhutaan perusopetuslain mukaisista järjestäjistä, me emme ole sellainen ja se hankaloittaa toimintaamme. Meillä ei ole pääsyä tietojärjestelmiin, emmekä voi seurata oppivelvollisten siirtymistä jatko-opintoihin. Emme myöskään voi hakea Opetushallituksen kehittämisrahoitusta. Voisiko tähän olla ratkaisuna vaikkapa kokeilulainsädäntö? Se turvaisi oppilaidemme tasaa-arvoisen kohtelun, kysyy Tuija.

Etäopetuksen toimivuudesta ei voi puhua vain koronan perusteella

Etäopetuksesta on puhuttu negatiivisesti koronakokemusten jälkeen. Eriarvoistuminen, oppistulosten tila ja nuorten jaksaminen ovat olleet paljon esillä.

– Pitää kuitenkin muistaa, että koronassa siirtyminen etäopetukseen tapahtui todella nopeasti. Sellainen etäopetus ei ole verrattavissa suunnitelmalliseen, vuosien aikana kehitettyyn etäopetukseen, jota Kulkurissa on tehty. Kyseessä on ihan eri asia! Tuija painottaa.

Etäopetuksessakin tarvitaan tukea ja ohjausta

Etäopetus on aina kiinni siitä, miten opetus järjestetään ja toteutetaan. Siinäkin tarvitaan tukea ja ohjausta, pelkkä opetus ei riitä. Lähikoulussakin oppilaat voivat voida huonosti. Etä- ja lähikoulun vastakkainasettelun sijaan tulee pohtia yhteistä kehittämistä. Kulkurissa on paljon pedagogisia malleja ja laatutyötä, joita voi hyödyntää.

– Etäopetuksen kehittäminen on koulutuksellista huoltovarmuutta. Kriisitilanteissa se voi olla ainoa keino, joilla opetuksen voi turvata. Esimerkiksi osa ukrainalaisista lapsista osallistuu Ukrainassa toteutettavaan etäopetukseen, jonka kehittäminen oli aloitettu jo korona-aikana. Ei myöskään pidä pelätä, että opettajan työ häviäisi etäopetuksessa. Päin vastoin, opettajan työtä tarvitaan yhtä lailla etäopetuksessa kuin lähiopetuksessa. Kun ikäluokkien myötä kouluverkko harvenee, voisiko harvaan asutuilla seuduilla käydä koulua etänä vaikka parina päivänä viikossa? Tuija kysyy.

– Suomessa on nelisen tuhatta koulupudokasta. Voisiko etäopetus palvella myös heitä? Ensisijaisesti heidät tulee saada tavallisen koulun piiriin, mutta mitä, jos se ei onnistu? Myös perusopetuksessa tullaan tarvitsemaan digitaalisia ratkaisuja! Se turvaa koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen, lopettaa Tuija.

Tuija Tammelanderin kuva: Jukka Rapo.