» Uutishuone » Blogi » Työelämä ei kehity vain riskejä poistamalla

Työelämä ei kehity vain riskejä poistamalla

Siivosin kesäloman päätteeksi työhuonettani sekä töissä että kotona. Näiden arkeologisten kaivausten yhteydessä paljastui kokonaisia kerrostumia erilaisia kirjoituksia työhyvinvointiin liittyen, aina 90-luvun puolivälistä alkaen. Suurin osa teksteistä oli edelleen erinomaisen osuvia. Ne käsittelivät mm. johtamista, esimiestyötä, työyhteisötaitoja, palautteen antamista, joustojen tarvetta, jatkuvaa oppimista ja terveellisten elintapojen edistämistä.

Kutakuinkin kaikki työelämän kehittämiseen tarvittava viisaus on ollut kasassa jo pitkään, miksi asia edelleen kuitenkin puhuttaa niin paljon? Eivätkö sanat muutu teoiksi, vai onko työelämän muutostahti vain niin hurja, että se hukuttaa meidät alleen kiireen ja stressin hyökyaaltona? Kumpikaan väitteistä ei pidä paikkaansa. Työhyvinvointi on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kehittynyt yksittäisistä teoista järjestelmälliseksi toiminnaksi, hyvinvointiohjelmien kautta osaksi työpaikkojen henkilöstöstrategiaa ja parhaimmillaan jopa liiketoimintastrategiaa. Ei kaikkialla, mutta monin paikoin. Työelämä on samalla kehittynyt huikeasti ja niinpä työelämän laatu on Suomessa tällä hetkellä mittausten mukaan Euroopan kolmanneksi paras. Tavoitteena toki on ykkössija, mutta silti. Pronssi ei ole häpeä.

Vaikka työhyvinvoinnista on sanottua paljon, ei kaikkea kuitenkaan. Yksi minun näkökulmastani paljon ajatuksia herättänyt kirjoitus oli Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakasen haastattelu Kauppalehdessä heinäkuun lopulla. Haastattelussa Hakanen toi esille sen, että kun puhumme työhyvinvoinnista, puhumme aivan liian usein sen peilikuvasta, työpahoinvoinnista. Puheessa vilahtelevat kiire, stressi, työuupumus, unettomat yöt ja sairauspoissaolot. Hyvä työelämä ei kuitenkaan synny vain poistamalla riskejä ja epäkohtia, vaikka sekin on tärkeää.

Uhriutumisen ja passiivisen valittamisen sijaan itse kunkin on syytä pohtia, minkä kaiken työssä pitäisi muuttua, jotta se toisi enemmän iloa, tarjoaisi mahdollisuuksia kehittyä ja oppia ja ennen kaikkea vastaisi paremmin omia mielenkiinnon kohteita ja arvoja. Mukavuusalueelle – tai mikä vielä pahempaa – pysyvästi epämukavuusalueelle jämähtäminen on vaara, joka väijyy lähes jokaista meistä.

Ottamalla vastaan uusia ja erilaisia töitä voi tuoda työhön uusia innostavia elementtejä, jotka tarjoavat paitsi mahdollisuuden oppia uusia asioita, työtapoja ja työmenetelmiä, myös mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa. Kehityskeskusteluissa, tai mitä esimies-alaiskeskusteluita työpaikalla sitten käydäänkään, pitäisi vanhojen tavoitteiden arvioimisen ja uusien asettamisen lisäksi keskustella huomattavasti nykyistä laajemmin myös työurasta ja työntekijän omista suunnitelmista sen suhteen. ”Emmä tiedä” tai ”ei mulla mitään suunnitelmia ole” ei kelpaa vastaukseksi.

Esimiehen aktiivisuus on aivan ratkaisevaa, varsinkin jos työntekijä on jo päässyt leipääntymään työhönsä. Hakasen mukaan juuri työssään tylsistyneiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti muuttamaan työnkuvaansa, mutta niin tekevät kuitenkin eniten ne, jotka tuntevat voimakasta työn imua. Sen sijaan, että esimies antaisi uuden työtehtävän tai hankkeen ensimmäiselle kiinnostuneelle, hänen pitäisi pohtia kuka hänen tiimissään hyötyisi eniten tehtävän suorittamisesta ja sitten antaa tehtävä juuri tälle henkilölle. Jääkiekkotermein: on helppoa peluuttaa jatkuvasti ykkösketjua, mutta jos heitä käyttää jatkuvasti, he väsyvät ja kuormittuvat, eikä kakkosketjusta koskaan saa tilaisuutta nousta ykkösketjuun.

Jotta esimies osaisi jakaa tehtävät viisaasti, hyödyntää työntekijöiden vahvuuksia ja toisaalta auttaa heitä paikkaamaan puutteitaan ja kehittämään heikkouksiaan, hänen pitää tuntea joukkonsa hyvin ja luottamuksen pitää olla molemminpuolista. Tämä vaatii aikaa, joka esimiehen on otettava. Esimiestyö on nimenomaan työtä, ei jotakin, joka on pois esimiehen varsinaisesta omasta työstä. Organisaation on tuettava esimiehiä heidän työssään ja annettava heille riittävästi aikaa olla hyviä esimiehiä: kuunnella, kannustaa, kohdata murheita, auttaa ratkaisemaan ne ja näin antaa alaisilleen tilaisuus loistaa työssään.

Jaa

Seuraa