Yliopistot ja ammattikorkeakoulut

Suomen koulutustaso eli nuorten ikäluokkien korkeakoulutettujen osuus on jäänyt jälkeen kansainvälisessä vertailussa.

Kun työikäisten määrä vähenee, Suomen on nostettava nopeasti koulutus- ja osaamistasoa. Tämä onnistuu vain, kun koko koulutusketju toimii ja jokainen pysyy mukana. Koulutus ja tutkimus nostavat työn tuottavuutta, mikä on edellytys talouden kestävälle kasvulle ja julkisten palvelujen rahoittamiselle. Koulutustason nostaminen 60 prosenttiin on elinehto hyvinvointimme ja kilpailukykymme säilyttämiselle ja edistämiselle.

Kohdennetaan aloituspaikat tehokkaammin ensikertalaisille.​ Kasvatetaan korkeakoulujen kapasiteettia (henkilöstö, tilat, laitteet, aloituspaikat) koulutustasotavoitteen mukaisesti.​ Selvitetään korkeakouluille annettavaa mahdollisuutta periä maksu toisen samantasoisen tutkinnon suorittamisesta.​ Tehdään avoimesta korkeakoulutuksesta ja jatkuvasta oppimisesta joustavaa ja työelämälähtöistä.​ Tehdään kaikista koulutusmaksuista verovähennyskelpoisia.​ Pidetään huolta, että kasvatuksen ja koulutuksen ketjussa osaaminen on aina varmistettu ja siirtymät koulutusasteelta ja -muodosta toiselle ovat sujuvat.

Suomen kansallinen tavoite korkeakoulutettujen määrän nostamisesta yli puoleen tarvitsee toteutuakseen sekä ammattikorkeakouluja että yliopistoja.  Korkeakouluilla tulee olla tilaa uudistua​. Annetaan ammattikorkeakouluille ja yliopistoille mahdollisuus tehdä entistä syvempää rajat ylittävää yhteistyötä omien päätöstensä ja tarpeidensa pohjalta. ​

Korkeakouluja koskevan sääntelyn ja valtion rahoituksen on oltava pitkäjänteistä ja ennustettavaa. Suomella on jo erinomaiset edellytykset kasvaa ja menestyä. Niitä ei pidä rapauttaa. Koulutuksen ja tutkimuksen rahoitus ja laatu on varmistettava myös jatkossa. Korkeakoulujen perusrahoitus suoritettua tutkintoa kohden on laskenut merkittävästi, mikä uhkaa koulutuksen laatua sekä koulutustason noston toteutumista. Valtion rahoituksen leikkausuhat luovat epävarmuutta korkeakoulujen strategiselle kehittämiselle sekä vaikeuttavat koulutustason nostoa.

Lainsäädännön on mahdollistettava korkeakoulujen monenlainen varainhankinta julkisen rahoituksen lisäksi. Monipuolistetaan koulutuksen rahoitusta niin, että EU:n sekä säätiöiden, yritysten ja muu yksityisen sektorin rahoitus koulutukseen kasvaa.​ Kasvatetaan julkista ja yksityistä TKI-rahoitusta kohti neljän prosentin tavoitetta ja kohdennetaan sitä myös korkeakoulujen tutkimukseen ja innovaatiopalvelutoimintaan perusrahoituksena.

Korkeakouluvision toimeenpano on tehtävä pitkäjänteisesti. Rahoitusmallit on suunniteltava yksinkertaisemmiksi laatutavoitteet edellä. Säädetään AMK-tutkinnon suorittaneille yhtenäinen oleskelulupakäytäntö yliopistotutkinnon suorittaneiden kanssa.​ Myönnetään tutkijoiden oleskeluluvat koko tutkimusrahoituksen kaudelle.

Suomessa tutkinto-opiskelijaksi hakeutuminen on liian usein vaihtoehto uuden osaamisen hankkimiseksi, vaikka uusi tutkinto ei edes olisi paras ratkaisu. Tutkimusten mukaan uudesta samantasoisesta tutkinnosta ei ole useinkaan selvää taloudellista hyötyä suorittajalleen tai kansantaloudelle. Vuosittain kuitenkin 7 000 korkeakoulujen opiskelupaikkaa kohdentuu henkilöille, joilla on entuudestaan korkeakoulututkinto. Samalla vain kolmannes uusista ylioppilaista pääsee aloittamaan korkeakouluopinnot heti valmistuttuaan.

Koulutuspaikkojen kasautumista samoille henkilöille on purettava, jotta nuoret pääsevät koulutukseen, järjestelmä toimii tehokkaasti ja verovaroin kustannettu koulutus kohdentuu oikeudenmukaisemmin nykyistä useammalle. Tulee selvittää korkeakoulujen mahdollisuus periä opintomaksuja toisen samantasoisen korkeakoulututkinnon suorittamisesta. Tulee mahdollistaa avoimen korkeakoulun maksukatosta luopuminen laadukkaan ja monipuolisen avoimen koulutuksen tarjoamiseksi. Myös avoimessa korkeakoulussa suoritetuista opinnoista pitäisi voida myöntää tutkinto.