Yhteistyö vapaan sivistystyön ja korkeakoulutuksen välillä on monitasoista ja edistää jatkuvaa oppimista

Koulutusasteiden välinen yhteistyö on yksi niitä koulutuspoliittisen kentän teemoja, jonka todellisuutta tunnetaan melko huonosti. Yhteistyötä tehdään ja kehitetään jatkuvasti, mutta sen hyödyt osaajille ja osaamiselle eivät saa ansaittua näkyvyyttä. Tämä yhteistyö on kuitenkin erittäin tärkeää esimerkiksi jatkuvan oppimisen kysymyksiä ratkottaessa. Joten tartuimme aiheeseen ja avaamme hieman, mistä kokonaisuudessa on kysymys.

Haastattelimme LUT-yliopiston professori Hannu Rantasta, joka toimii Suomen kesäyliopistot ry:n hallituksen puheenjohtajana ja Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston johtajaa Jukka Lerkkasta. Näkökulmana haastattelussa on ensisijaisesti vapaan sivistystyön ja korkeakoulujen yhteistyö.

– Yhteistyö vapaan sivistystyön kanssa näkyy vahvasti arkipäivässämme. Sen volyymi on noin 15 prosenttia toiminnastamme. Meidän noin 130 000 suoritetusta opintopisteestä, vajaat 20 000 tulee vapaan sivistystyön yhteistyöstä, Jukka Lerkkanen aloittaa.

Lerkkanen tuo esiin kolme elementtiä, joita yhteistyö vapaan sivistystyön kanssa pitää sisällään. Ensinnäkin avoimen väyläopinnot, joita tekevät pääsääntöisesti ne nuoret, jotka ovat hakemassa korkeakouluun ja hankkivat siihen valmiuksia. Toinen kokonaisuus liittyy työssä tarvittavan osaamisen kehittämiseen alueilla, joissa on vapaan sivistystyön toimintaa. Kyseessä ovat tällöin paikalliset toimet ja toimijat esimerkiksi useasta korkeakoulusta, opintoja voi usein myös suorittaa usealta tasolta. Kyseessä on eräänlainen alueellisen kehittämisen keskus. Kolmas yhteistyön taso liittyy sivistyksen lisäämiseen, kun kansalaiset haluavat opiskella itsenäisesti kasvattaakseen yleissivistystään.

– Kaikki elementit ovat tärkeitä, mutta haluaisin kehittää yhteistyötä toiseksi mainitun eli alueellisen kehittämisen keskuksen suuntaan. Sille on selkeä tarve, Jukka Lerkkanen toteaa.

Yliopistoilla pitkät yhteistyön perinteet kesäyliopistojen kanssa

– Olemme Suomessa edelleen aika tutkintouskovaisia. Koulutuskentällä on iso joukko ihmisiä, jotka hakevat toisia tutkintoja ja hyödyntävät avoimen yliopistojen väyliä. Monesti päättäjillä ja ylipäätään suomalaisilla on se käsitys, että yliopisto-opiskelija on aina se 18-vuotias lukiosta valmistunut nuori, mutta se ei kuvaa todellisuuttamme enää. Meillä on yhä lisääntyvässä määrin erilaisilla taustoilla tulevia korkeakouluopiskelijoita, joista osa täydentää osaamistaan. Tätä osaamisen kehittämistä toteutamme yliopiston omissa järjestelmissä, mutta myös yhteistyökumppaneiden kanssa. Esimerkiksi me LUT-yliopistossa toteutamme tätä yhteistyössä muutaman kesäylipiston kanssa. Opetus tapahtuu muualla kuin yliopiston pääkampuksella, mutta kyseessä on kuitenkin sama opetus. Tätä ulottuvuutta ei tunneta tarpeeksi, avaa Hannu Rantanen.

– Kesäyliopistot ja yliopistot ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä. Kesäyliopistojen toiminta on käynnistynyt useasti yliopiston kanssa, Hannu Rantanen jatkaa

– Kyllä, kesäyliopisto tuo alueelleen niitä opintoja, joita yliopisto ei tarjoa. Esimerkiksi täällä Jyväskylässä yliopistolta ei löydy oikeustiedettä ja lääketiedettä. Mutta kesäyliopistosta nämä tieteenalueet löytyvät. Täydennämme näin hyvin toinen toistemme tarjontaa, Jukka Lerkkanen lisää.

Erilainen rahoituspohja mahdollistaa eri tavat tuottaa opetusta

– OKM:n yliopistojen rahoitusmallissa avoin yliopisto-opetus kuuluu jatkuvan oppimisen alakohtaan. Jatkuvan oppimisen rahoitus jakautuu yliopistoittain siinä suhteessa, miten kussakin yliopistossa ovat jatkuvan oppimisen opiskelijat tehneet opintosuorituksia. Suoritetut opintopisteet ovat siis valuuttaa avoimissa yliopistoissa. Sen sijaan kesäyliopistoissa valuuttana toimivat pidetyt opetustunnit. Näiden erilaisten valuuttojen takia myös toimintaa tulee ajatella erilaisesti. Kesäyliopistossa lähiopetus on tärkeää, ja se vaihtoehto on myös saatavilla. Avoimen yliopiston tehtävä ei ole tuottaa kilpailevaa tarjontaa, vaan tuoda erilainen mm. digitaalinen vaihtoehto, joka on ajasta ja paikasta riippumaton. Tämä kokonaisuus mahdollistaa erilaiset tavat tuottaa opetusta, kertoo Jukka Lerkkanen

– Tähän kertomaani liittyvät myös opinnoista perittävät maksut. Avoimessa yliopistossa maksu on matala, kun taas kesäyliopistossa ja kansanopistossa se on korkeampi, koska heillä on pienet ryhmät ja lähiopetusta, täydentää Jukka Lerkkanen.

– Näemme erilaiset rahoitusmallit mahdollisuutena, rakenteellisia ongelmia ei ole. Yhteistyö koulutusasteiden välillä voisi edetä vielä ripeämmin, lähinnä esteinä ovat asenteet ja tietämättömyys, toteaa Hannu Rantanen.

Jatkuvan oppimisen toteuttamisessa tulee ottaa kaikki keinot käyttöön

– Jotta todella onnistumme jatkuvan oppimisen toteuttamisessa, tarvitaan kaikki konstit. Alueellisuus on yksi varteenotettava keino, yritykset ja alueet ovat erilaisia ja läheltä löytyvälle osaamisen kehittämisen toiminnalle on kysyntää, Jukka Lerkkanen jatkaa.

– Suunta yhteistyössä on nykyään positiivinen, aina ei ole ollut niin. Nyt yhteistyö ja siihen liittyvä joustavuus on hyväksytty. Kysyntää riittää ja esimerkiksi yritykset ovat valmiita maksamaan henkilöstön osaamista lisäävästä koulutuksesta, Hannu Rantanen lopettaa.

Jatkuvan oppimisen keskustelussa tuli esiin koulutuksen järjestäjien huoli siitä, että jatkuvassa oppimisen onnistumisessa tarvittaisiin ennen kaikkea resurssien käyttämistä itse toimintaan ja ymmärrystä koulutuksen monitahoisuudesta. Lisäksi tarvitaan positiivista ja avointa mieltä, ei uusia organisaatioita tai kahlitsevaa lainsäädäntöä. Yksilötasolta katsoen tarvitaan uskoa ihmisiin ja ratkaisuja, joissa ihmiset voivat luoda mahdollisuuksia. Jatkuvaa oppimista tulisi viedä eteenpäin ruohonjuuritasolta, ei hallinnosta käsin.