Työterveyslaitoksen Jari Hakanen työn imua tutkimassa – työelämässä kannattaa vahvistaa hyvää

Ihminen viettää suuren osan elämästään työtä tehden. Toimeentulon lisäksi työ tuo ihmisen elämään paljon muutakin tärkeää sisältöä: työkavereita, verkostoja, uutta opittavaa. Työ ja työelämä ovatkin teemoja, jotka puhuttavat paljon. Haastattelimme aiheesta Jari Hakasta, joka toimii Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorina ja on tutkinut erityisesti työn imua.

– Valmistuin sosiaalipsykologiasta 90-luvun taitteessa, valtavan laman keskellä. Tein töitä vapaansivistystyön ja aikuiskoulutuksen parissa useita vuosia. Gradun pohjalta oli kuitenkin herännyt kiinnostus tutkijan työhön ja lopulta päädyinkin TTL:een tutkimaan työuupumusta. Inhimillinen hyvinvointi on näin jälkikäteen ollut työurani punaisena lankana, Hakanen aloittaa.

Työelämäkeskustelu on yksipuolista

Hakasen mukaan työelämään liittyvä keskustelukulttuuri on kovin oire- ja negatiivislähtöistä. Hyvinvoinnista puhutaan negatiivisesti kaiken aikaa ja keskustelu on yksipuolista.

– Tutustuin hollantilaiseen työuupumustutkijaan Wilmar Schaufeliin, joka otti minuun yhteyttä ja kertoi uudesta myönteisestä työhyvinvointikäsitteestä ”Bevlogenheid” (englanniksi work engagement) ja kysyi, olisiko minulla sopivaa hanketta tutkia ilmiötä Suomessa. Kiinnostuin hänen tavastaan lähestyä työelämän tutkimusta, miten vahvistettaisiin hyvää ja olin juuri sopimassa työhyvinvointitutkimuksesta Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa, toteaa Hakanen.

Hakanen tarkastelee johtamisen lisäksi työn ja muun elämän yhteensovittamisen teemoja.

– Kielteinen tapa rakentaa yhteisöllisyyttä ei kannattele työpäivää. Hyvän edistäminen on tärkeää. On myös hyvä huomioida, että keinovalikoimassa on eri asia pyrkiä vähentämään työkuormaa, kuin lisäämään työn imua, hän muistuttaa.

Työn imusta on olemassa erilaisia määritelmiä. Hakanen ottaa esiin hollantilaisen tutkijan (Schaufeli), joka on haastatellut työnsä erityisen hyvin hoitavia ihmisiä. Aineistoista on löydettävissä heille kolme yhteistä elementtiä. Ensimmäinen on tarmokkuuden ja energisyyden kokemus, jolloin työ parhaimmillaan tuottaa energiaa tekijälleen. Toinen ulottuvuus on omistautuvuus: tekijällä on myönteisiä työasenteita, työ tuntuu merkitykselliseltä ja siitä voi olla ylpeä. Kolmas elementti on uppoutumisen kokemus, flow-tila. Tällöin työn tekijä nauttii, kun voi keskittyä työhönsä.

– Työn imussa ihminen on energinen, ja parhaimmillaan työ luistaa hyvin. Tällä on hyviä seurauksia niin tekijälle kuin työnantajalle, kun hyvinvointi ja vahva motivaatio yhdistyvät, Hakanen painottaa.

– On selvää, että myös yksilölliset erot vaikuttavat. Työn imua ruokkivat myönteiset voimavarat, optimistinen mielenlaatu ja pystyvyyden kokemus ja se tunne, että pärjään muutoksissa. Työn imu vahvistaa ihmisen kokemusta pärjäämisestä ja vahvuuksista, hän muistuttaa.

Kaikissa töissä on mahdollisuus tuntea työnimua

TTL.n sivuilta löytyy testi työn imusta. Nyt saatujen vastausten ja muiden aineistojen perusteella voi todeta, että 60% vastaajista kokee säännöllisesti työnimua (energisyyttä ja ylpeyttä), 40% kokee työnimua kerran viikossa tai harvemmin eli työnimu ei ole heille kannatteleva voimavara.

– Näitä kokemuksia on saatu eri aloilta. Kaikissa töissä on mahdollisuus kokea työn imua. Tuon 60% perusteella näyttää, että työssä voidaan hyvin. Mutta, vielä on mahdollista pyrkiä edistämään työn imua suomalaisilla työpaikoilla, sanoo Hakanen.

– Puhuisin myös työyhteisöilmiöstä, jota edistetään parhaiten työorganisaatiotasolla. Työpaikat ovat lähtökohtaisesti hyviä tuottamaan kukoistuksen tai kurjuuden kokemuksia. Työn imu lähtee työn ytimestä, hän kertoo.

Tuoreen tutkimuksen mukaan tärkein työn imua synnyttävä tekijä on vahvasti sidoksissa työn ytimeen. Siinä ensimmäisenä tulee kysymykseen, onko työ kehittävää, voiko työssä käyttää omia taitoja/tietoja ja oppia uutta. Toinen merkittävä kysymys on, näkeekö työssään kättensä jäljen ja saako välitöntä palautetta. Kolmas on sosiaalisen tason ilmiö: yhteisöohjautuvan tiimin merkitys, että saa työskennellä porukassa, joka tekee merkityksellistä ja vaikuttavaa työtä.

– Yksilötason autonomia ei pärjännyt tarkastelussa niin hyvin kuin yhteisöautonomia eli yhteisöohjautuva tiimi. Organisaatiotasolla tämä edellyttää hyvää, palvelevaa johtamiskulttuuria, työn ja muun elämän joustoja. Organisaatiotason teemat ovat johtamiseen liittyviä. Tämä kaikki liittyy myös sosiaalisiin voimavaroihin. Onko työpaikalla toimivaa vuorovaikutusta, arvostavaa ilmapiiriä ja saako työntekijä riittävästi myönteistä palautetta, Hakanen korostaa.

Työn tuunauksen avulla työtä tehdään fiksummin

Perinteisesti on katsottu, että työtä johdetaan ylhäältä alas ja tältä pohjalta työelämää on pitkälti kehitetty.

– Kymmenen vuoden aikana on tutkittu itsensä johtamista ja aloitteellisuutta työssä, job craftinga, jota myös työn tuunaukseksi kutsutaan. Siinä keskeistä on, miten yksilö tai työyhteisö luo itselleen parempaa ja fiksumpaa työtä. Tuunauksessa tarkastellaan, miten voimme itse aloitteellisesti lisätä työn imua. Voi opetella uutta, lisätä oman työn myönteisiä haasteita ja lisätä siten työn imua. Kysymys on myös siitä, miten voin tehdä työni fiksummin. Tärkeää on kuitenkin, ettei samalla kasvateta työn kuormittavuutta. On helpompi lisätä myönteisiä asioita, kuin vähentää kuormittavia asioita, toteaa Hakanen.

– Työn imu ja uuden oppiminen ovat vastavuoroinen ilmiö. Tutkimusten mukaan uuden oppiminen ja uusien taitojen kartuttaminen pitää vireänä ja tuottaa onnistumisia, lisää työn imua. Työn imun ja uuden oppimisen välillä on vahva yhteys. Työn imu on myös yhteisöllinen kokemus, sitä kokevat tiimit oppivat enemmän. Tämä selittää myös miksi työn imu on aika pysyvä kokemus, ihminen oppii ja kehittyy, Hakanen avaa.

Korona on tuonut oman mausteensa keittoon

– Vuoden 2019 lopussa alkoi aineiston keruu uudessa hankkeessa, jossa tutkimme työntekijää muuttuvassa työelämässä. Mukana on seitsemän eri alan työpaikkaa. Tutkimuksessa työoloja ja johtamista koskevia kyselyitä on tehty ennen koronaa ja sen aikana. Voi sanoa, että koronan alettua on tapahtunut tiettyä huojuntaa. Nyt työn imu on samalla tasolla kuin ennen koronaa. Vain läsnätyötä tekevien työn imu on hieman alhaisempi kuin ennen koronaa. Työn imun kääntöpuoli eli tylsistyminen on etätyötä tekevillä lisääntynyt. Kaiken kaikkiaan muutokset työn imussa eivät ole suuria. Näemme kuitenkin, että nuorille tämä pandemia on ollut huonompi asia, kuin muille ikäryhmille. Samoin etätyötä tekeville yksineläville, toteaa Hakanen.

Työterveyslaitoksen sivuilla on kaikkien käytettävissä työhyvinvointitesti ”Miten voit?”. Kertyneiden aineistojen perusteella voidaan Hakasen mukaan sanoa, että hybridityössä koetaan enemmän työn imua, kuin jos henkilö on vain etänä tai vain läsnä. Hybridi näyttää tuovan vaihtelua ja ylläpitävän työn imua.

Joustavuus on hyväksi

– Pitää puolustaa hybridimallia, se on toimiva. Meillä voi olla kaksi hyvää työpaikkaa, kotona ja työpaikalla. Joustavuus on hyväksi. Toinen näkökulma, jonka haluan nostaa on, että vaikka pandemia antaa mahdollisuuden muutoksen, on myös muita työelämään liittyviä muutoksia esimerkiksi väestön ikääntyminen, nuorten mielenterveyden haasteet ja työvoimapula. Kaikki eivät halua tehdä etätyötä, mutta noin yleisesti ajattelen, useimmille pysyvä läsnätyö on kasvotusten vuorovaikutuksen, työpäivien ja -maisemien vaihtelevuuden ja työn ja vapaa-ajan rytmittämisen kannalta parempi vaihtoehto kuin sataprosenttinen etätyö, sanoo Hakanen.

Pandemia on korostanut työpaikkakohtaisuutta ja sitä, miten siirtymä koronan jälkeiseen työelämään sujuu. Hakasen mukaan on nähtävillä ristiriitaista suhtautumista: työkavereita halutaan nähdä, mutta toisaalta viihdytään etätyössä.

– Tämä on työpaikoilla iso juttu. Koronan aikana on opeteltu uusia tapoja ja tekniset järjestelmät toimivat, ja mikä tärkeintä, työ sujuu. Työpaikkojen tuleekin panostaa selkeyteen. Pitää varata aikaa ja nähdä vaivaa, kun uutta yhteistä tapaa toimia luodaan, jotta lopputuloksena löydetään työpaikalle hyvä ja toimiva, kaikille työn imua tuottava malli, lopettaa Hakanen.