Työllisyysasteen nostamiseen tarvitaan toimivaa kunta- ja hallintorajat ylittävää yhteistyötä

Keväällä 2020 käynnistetään työllisyyden kuntakokeilut, joissa jatketaan ja laajennetaan vuoden 2018 lopussa päättyneiden alueellisten työllisyyskokeilujen toimintamallia. Kokeilussa kunta vastaa työnhakijoiden palveluprosessista ja työllisyyttä edistävien palvelujen tarjoamisesta.

Kokeiluihin haki määräajassa yhteensä 30 kuntaa tai kuntaryhmää, joissa on mukana yhteensä 123 kuntaa. Hakemuksista 20 valittiin jatkovalmisteluun. Haku oli suunnattu vain kunnille ja kuntayhtymille. Mahdollistava laki tulee suunnitelman mukaan voimaan keväällä, mutta kokeilut alkavat aikaisintaan syksyllä 2020.

Miltä kokeilut näyttävät koulutuksen järjestäjien näkökulmasta, elinkeinopoliittinen asiantuntija Jussi-Pekka Rode?

-Oppilaitokset ovat sitoutuneet tekemään oman osansa, jotta työllisyysaste saadaan nousemaan 75 %:iin mahdollisimman pian. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan kunta- ja hallintorajat ylittävää yhteistyötä. Yksityiset koulutuksen järjestäjät toivovat, että hankinnat tehdään tasapuolisesti ja että asiakkaita ohjataan erilaisiin avoinna oleviin koulutuksiin järjestämistavasta riippumatta, sanoo Rode.

Mikä rooli koulutuksen järjestäjillä esim. ammatillisilla oppilaitoksilla, on ollut ja mikä sen pitäisi olla työllisyyttä edistävien palvelujen tarjoamisessa?

-Tulokset ratkaisevat paljon tai ainakin niin pitäisi olla. Hyvät käytänteet on saatava käyttöön nopeasti, eikä toimivia järjestelyitä tule romuttaa. Palvelurakenteen monimuotoisuus, mitä koulutuskin edustaa, takaa sen, että kaikki asiakkaat pystytään huomioimaan. Koulutuksen järjestäjillä on paljon osaamista annettavana ja monipuolisia ratkaisuja tarjottavana työllisyyden hoitamisessa. Sitä viestiä kannattaa kuunnella. Tämä toimijoiden ja ratkaisujen monipuolisuuden tulisi näkyä myös hallituksen päätöksessä, Rode toteaa.

Mitä ajatuksia kuntakokeilu herättää EK:ssa, asiantuntija Mikko Räsänen?

-EK pitää hyvänä tulevia mahdollisuuksia yhdistää nykyisiä TE-palveluita kuntien työllisyyttä ja toimintakykyä tukeviin palveluihin nykyistä paremmin. Ongelmana on ollut, ettei työvoimahallinnolla ole ollut tarjota sopivimpia ja ehkä ensisijaisia toimia asiakkaittensa työmarkkina-aseman parantamiseksi. Yhdistetyt toimet ovat tarpeen erityisesti vaikeimmin työllistyvien, TE-toimistojen palvelulinja 3 asiakkaiden, tueksi, Räsänen kertoo.

Mitä asioita kokeilussa tulisi erityisesti huomioida?

-Työnantajayritysten kannalta kuntakokeilujen heikkoutena on uhka palveluiden hajautumisesta ja eriytymisestä. Yritysten rekrytointitarpeet eivät noudata kunta- tai aluerajoja. Onkin välttämätöntä, että koko julkinen työnvälitys käyttää yhteisiä sähköisiä palveluita. Samoin on välttämätöntä, että toimenpiteiden ja palveluiden edellytykset, ehdot ja tulkinnat eivät merkittävästi poikkea toisistaan eri alueilla, sanoo Räsänen.

-Esityksessä todetaan riski siitä, että työvoiman alueellinen liikkuvuus vähenee. Liikkuvuuden tukemiseksi on tärkeätä vahvistaa kokeilualueilla ns. monituottajamallia hyödyntämällä yhteistyötä yksityisten koulutuksentarjoajien, henkilöstöpalvelu- sekä sosiaali- ja terveyspalveluyritysten kanssa. Samalla kokeilualueiden olisi pystyttävä yhteistyöhön esimerkiksi koulutushankinnoissa asiakkailleen. Yritysten rekrytointia ja työnhakijoiden mahdollisuuksia osallistua koulutuksiin ei pidä rajoittaa asuinkunnan perusteella, vaan tietoisesti tarjottava työnhakijoille työ- ja kouluttautumismahdollisuuksia koko Suomesta, jatkaa Räsänen.

Miten kokeilujen onnistumista tulisi arvioida?

-Esityksen taustoituksessa todetaan aiemmat työllisyyden kuntakokeilut ja niiden tulosten arviointiin liittyvät ongelmat. Arviointia ovat vaikeuttaneet puutteelliset vertailuasetelmat sekä kokeilujen tulosten erottaminen yleisestä talouskehityksestä, Räsänen sanoo.

-Myös nyt käsillä olevasta esityksestä puuttuu tutkimusasetelma, joka mahdollistaisi kokeilun tulosten ja vaikuttavuuden arvioinnin myöhemmän päätöksenteon tueksi. Kokeilusta ei ole odotettavissa tietoa kuntien vastuiden työllisyyspalveluissa laajentamisen arvioinniksi. Asiakasryhmien palvelutarpeet poikkeavat merkittävästi toisistaan, lopettaa Räsänen.