Sivistysjärjestelmä lahjakkuuden ja kovan työn tukena – Tuomas Kettusen polku säveltäjäksi

Suomalainen sivistysjärjestelmä on ainutlaatuinen kokonaisuus, joka antaa kaikille mahdollisuuden löytää oman kiinnostuksen kohteensa ja kykynsä. On kyse sitten koulupolusta varhaiskasvatuksesta korkeakouluun tai taiteen harrastamisesta virallisen koulutusjärjestelmän rinnalla. Säveltäjänä ja sävellyksen opettajana toimivan Tuomas Kettusen uratarina on hieno esimerkki sivistysjärjestelmän antamista mahdollisuuksista ja niihin tarttumisesta.

Musiikkia lapsesta asti harrastanut Tuomas Kettunen suoritti lukion rinnalla muusikon ammattitutkinnon Oulun konservatoriossa. Kolmoistutkinnon (ammatillinen perustutkinto, ylioppilastutkinto ja koko lukion oppimäärä) jälkeen hän jatkoi yliopisto-opintoihin Sibelius-Akatemiaan ja valmistui sieltä musiikin maisteriksi sävellyksen pääaineesta. Nykyisin Tuomas toimii sekä tuntiopettajana kahdessa taiteen perusopetusta tarjoavassa helsinkiläisessä musiikkiopistossa, ja on opettanut myös Sibelius-Akatemiassa.

Miten innostuit musiikin harrastamisesta?

– Voisi sanoa, että kyse oli olosuhteiden luomasta sattumasta. Lapsena kokeilin monia harrastuksia, mutta olosuhteet juuri musiikin harrastamiselle olivat innostavat ja hyvät. Se, että pääsi soittamaan hyvällä soittimella, oli tärkeää. Olennaista oli myös opettajien korkea ammattitaito ja mahdollisuus toteuttaa omia ideoita kunnianhimoisesti. Olin myös innostunut musiikista muutenkin, maailmalla oli esikuvia, jotka saivat minut kiinnostumaan, miten joku osaa tehdä niin hienoa musiikkia.

Missä vaiheessa ja miten harrastaminen muuttui työksi?

– Se oli samaan aikaan ei-tietoinen ja tietoinen päätös. Hain yläkoulun jälkeen konservatoriolle ammattiopintoihin, mutta en heti päässyt sisään. Joten hain musiikkilukioon. Ensimmäisen lukiovuoden jälkeen pääsin konservatorioon ja suoritin kolmoistutkinnon. Kannustavien opettajien rooli oli ratkaiseva. Oleellista oli myös, että sain harrastaa niin kauan kuin halusin, eikä ulkopuolelta tullut painetta. Minulle oleellista oli myös saada käyttää konservatorion tiloja avoimena luovana tilana.

– Voisi sanoa, että tein tietoisen päätöksen yläkoulun ja lukion välissä. Musiikki muuttui ammatiksi, kun sitä oli mahdollista tehdä kunnolla. Musiikin alalla ammatteihin päätyy tekemisen kautta ja osaaminen kehittyy kymmenien vuosien aikana. On kiinnostavaa, miten musiikin ammatit ovat kehittyneet käsityöammatista arvostetuiksi korkeakoulututkinnoiksi.

Miten kuvaisit etenemistäsi omalla polullasi?

– Näin taaksepäin katsottuna, kaikki on mennyt sujuvasti ja järjestelmässä henkilökohtaiset tarpeet on huomioitu hienosti. Mutta kyllä silloin myös stressasin ja mietin, pääsenkö etenemään, kuten halusin. Kun yläkoulu ja musiikkilukio sekä konservatorio sijaitsivat toistensa läheisyydessä, oli todella helppo yhdistää musiikin harrastaminen ja opiskelu. Halusin myös lukiotutkinnon, koska en ollut täysin varma, tuleeko musiikista ammattia, ja halusin varmistaa myös muun uran. Joustavuus oli tärkeää, toisistaan irralliset koulutuslaitokset ymmärsivät tarpeeni. Sain hyvää kannustusta ja opinto-ohjausta, miten voi joustavasti opiskella ja harrastaa samaan aikaan. Sain itse arvioida lukiolaisena, mitä on tärkeä tehdä. Polku tuntui todella henkilökohtaiselta. Sama ajattelu on siirtynyt myös omaan opetustyöhöni. Musiikkiopistossa kyselen oppilailta, mitä he suunnittelevat ja pyrin mahdollisimman hyvin henkilökohtaisiin ratkaisuihin, jotta he kokevat onnistumisia.

Musiikkiluokilla myös yhteisö on tärkeä, ei vain musiikki

– Olen huolestuneena seurannut viimeaikaista keskustelua suunnitelmista nykymuotoisten musiikkiluokkien lakkauttamisesta Helsingissä. Opintopolkuni on hyvä esimerkki musiikkiluokan tärkeydestä. Siitä, että lähdetään ei-tavoitteellisesta toiminnasta, josta sitten kasvoi ammatillinen valinta ja vielä jatko-opintopolku.

– Musiikkiluokat toimivat välittäjäaineena peruskoulun ja musiikin ammatin välillä. Eikä vain musiikin opetus, vaan koko luokka on kokonaisuutena todella tärkeä, ympäriltä löytyy muitakin, jotka harrastavat samaa kuin sinä, etkä erotu joukosta. Se oli tärkeää itselle ja nykyään myös omille oppilailleni. Se on ympäristö, jossa on ok olla kiinnostunut jostain, ehkä jonkun toisen mielestä omituisesta asiasta, ja tulla siinä paremmaksi. Taide- ja musiikkiluokat ja -koulut ovat parhaita ympäristöjä, joissa näin saa tehdä ja olla oma itsensä samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Se on kannustava kokonaisuus, jossa yhdistyy oma kiinnostus, ahkeruus ja kova työnteko sekä opettajan kannustus.

Sivistysjärjestelmämme on uniikki kokonaisuus

– Meidän sivistysjärjestelmämme on aivan uniikki kokonaisuus, josta voi avautua polkuja vaikka minne! Oma oppilaani sai juuri useamman stipenditarjouksen ulkomaisilta korkeakouluilta. Harrastamisen kautta polku voi jatkua kansainväliselle uralle asti ja tarjota isoja mahdollisuuksia. Meillä samassa systeemissä yhdistyvät harrastuneisuus, mutta myös kansainväliset uramahdollisuudet. Meidän tulisi itse muistaa ja arvostaa omaa järjestelmäämme, itsekin olen saanut huomata, miten maailmalla arvostetaan Suomessa saatua musiikin osaamista. Missään päin maailmaa ei ole mahdollista opiskella musiikkia ilmaiseksi näin pitkälle.

Kuva: Ari Räsänen