Opetus- ja tutkimusmateriaalin avoin jakaminen paremmin käyttöön

Uusien asioiden oppimisessa on tärkeä päästä helposti käsiksi uuteen tietoon. Oppijalla pitää olla mahdollisuus hakea tietoa mahdollisimman laajasti ja avoimesti.

Tutkimuksen ja tieteen avoimuudessa Suomi on edelläkävijä, mutta koulutuksessa meillä on vielä tehtävää. Sivistystyönantajat ehdottaa, että opetus- ja tutkimusmateriaalien avoin jakaminen ja hyödyntämien tulee ottaa käyttöön Suomessa. Meidän tulee tehdä kuten Unesco suosittaa ja tuoda julkisella rahoituksella tehty opetusmateriaali avoimesti saataville.

Kysyimme Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäeltä avoimen tutkimuksen ja koulutuksen tärkeydestä ja siitä, mitä asian edistämisen eteen tulisi tehdä.

Uuden oppiminen edellyttää, että aiempi tieto ja osaaminen on avoimesti saatavilla. Miten hyvin tämä toteutuu koulutuksessa ja tutkimuksessa meillä Suomessa?

– Yleisesti ottaen voi sanoa, että tutkimuksen puolella on työtä tehty määrätietoisesti. Opetuksen puolella vastaavat linjaukset ovat harvinaisempia, sanoo Niinimäki.

– Tarkastellaan ensin tutkimusmaailmaa. Korkeakoulut ovat pääsääntöisesti linjanneet tavoitteekseen tieteellisten julkaisujen ja tutkimusaineistojen sekä niiden metatietojen avaamisen. Avoin julkaiseminen edistyy hyvin, koska se vaikuttaa rahoitukseen. Aineistojen avaamisen merkitys meritoitumiselle ei ole vielä selvä, vaikka linjauksia onkin tehty laajalti. Pelkkä viittausten määrä ei riitä kannusteeksi. Rahoittajat vaativat aineistojen avaamista, joten suunnitelmissa ne jo avataan. Myös julkaisu- ja datahenkilöstön resursseja on lisätty, lisää Niinimäki.

– Koulutuksessa taas koulutusten sisällöt ja kokonaisuudet ovat eri koulutusasteilla pääsääntöisesti avoimia ja myös saavutettavuuteen kiinnitetään tänä päivänä erityistä huomiota. Opetusmateriaalien avoimuudessa otamme Suomessa vasta ensiaskeleita. Avoimen oppimateriaalin tekeminen ei tuo tutkijalle tai opettajalle meriittiä, kuten esim. julkaiseminen, Niinimäki jatkaa.

– Kirjastojen kautta opiskelijat ja henkilökunta toki saavat käyttöönsä kirjallisuutta; osa aineistosta on kaikille avoimesti saatavilla, osaan käyttöoikeus on vain oppilaitoksen opiskelijoilla ja henkilökunnalla. Jotta kaikilla olisi mahdollisuus saada käyttöönsä luotettavaa ja helposti omaksuttavaa tietoa, avoimesti saatavan aineiston määrän tulisi kasvaa, painottaa Niinimäki.

– Tässä haluan täsmentää, että keskustelussa tulee erottaa avoimet oppimateriaalit ja avoin opetus. Oppimateriaalit voi jakaa ilman ylimääräistä työtaakkaa, tai siitä voi jopa hyötyä niin, että muut kehittävät materiaalia. Avoin opetus puolestaan saattaa lisätä työtaakkaa opiskelijamäärän kasvaessa. Verkko-opetus vaatii kurssimateriaalin tekemisen, mutta myös ohjauksen verkossa, Niinimäki lisää.

Miten digitalisaatiota voidaan hyödyntää tutkimuksen ja koulutuksen avoimuudessa?

– Digitalisaatio on keskeinen mahdollistaja tutkimuksen ja koulutuksen avoimuudessa kannalta – ja edellytys sen kasvattamiselle. Digitalisaatio mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman tiedon ja osaamisen saavutettavuuuden. Tutkimuksen puolella digitaalisuuden mahdollistama avoimuus on jo pidempään nähty keinona vahvistaa tutkimuksen laatua ja toistettavuutta, toteaa Niinimäki.

– Avoimuus on myös varteenotettava keino kehittää opetusta ja tehdä sitä läpinäkyväksi. Digitalisaation avulla voidaan tehdä avoimia oppimateriaaleja yhdessä ja kurssien järjestäminen yhteistyössä helpottuu. Hyvänä esimerkkinä toimii valtakunnallinen liiketoimintaosaamisen verkko-opintokokonaisuus www.lito.fi, joka on avoin kaikkien kymmenen osallistujayliopiston opiskeilijoille. Avoimilla oppimisympäristöillä päästään optimaaliseen joustavuuteen niin ajan, paikan, menetelmien, toteutustapojen kuin sisältöjenkin suhteen, Niinimäki sanoo.

– Digitaaliset avoimet oppimateriaalit mahdollistavat joustavamman opiskelun ja yksilöllisen etenemisen, koska materiaalit ovat koko ajan tarjolla. Motivoituneet voivat suorittaa nopeasti ja haasteet eivät lopu kesken. Lisäksi erilaiset oppijat ja etäopetus on helpompi huomioida, kertoo Niinimäki.

Mitä muuta Suomessa tulisi asian eteen tehdä?

– Näkemykseni mukaan monilla yliopisto-opettajilla on vahva näkemys siitä, että opetus(materiaali) on omaa ja avattaessa joku voi sen varastaa. Pelätään myös, että digitaalisten opetusmateriaalien tekijä voi tulla helposti tarpeettomaksi, kun toinen opettaja tai verkkokurssi voi korvata avoimen kurssin tekijän. Edistymistä kuitenkin tapahtuu ja asenteet ovat muuttumassa avoimuuden eduksi, sanoo Niinimäki.

– Tarvitaankin hyviä esimerkkejä avoimuuden eduista ja palkitsemista sekä ansioitumista avoimien oppimateriaalien tekemisestä. Lisäksi tarvitaan kansalliset ohjeet avoimien oppimateriaalien laatimiseen liittyvistä sopimuksellisista ja oikeudellisista seikoista sekä ohjeet siitä, miten voidaan sopia opetusaineistojen avaamisesta, Niinimäki painottaa.

– Tekijänoikeusasioista tarvitaan lisää koulutusta. Opettajia ja tutkijoita kouluttamalla kannustamme käyttämään digitaalisia työvälineitä. Tarvitaan myös teknistä tukea materiaalin teossa. Opettajille on hyvä olla koulutusta avoimen oppimateriaalin tekemiseen ja hyödyntämiseen, Niinimäki lopettaa.