Opetuksen kehittämisestä avaimia osaajapulaan – Turun yliopistossa opetuksen kehittämiseen haetaan vaikutteita työelämästä ja yliopiston sisältä

Osaajapula puhuttaa. Eri toimialat ovat tuoneet, ja tuovat, ilmi huolensa tilanteesta, johon on onneksi löydettävissä ratkaisuja. Jotkut ratkaisuista toimivat nopeasti kuten esimerkiksi täsmäkoulutus, toiset taas voivat viedä kauemmin vaikkapa eri alojen houkuttelevuuden eteen tehtävä työ. Eri toimialojen vetovoima näkyy myös opiskelijoiden hakeutumisessa eri aloille.

Niin sanotuilla hakupainealoilla riittää hakijoita roppakaupalla ja kaikki halukkaat eivät pääse sisään, kun taas jotkut alat tekevät kaikkensa, jotta houkuttelevat opiskelijoita. Opiskelijoiden houkuttelevuuden lisäksi on oleellista puhua pitovoimasta eli siitä, että opiskelijat eivät keskeytä opintojaan ja valmistuvat työmarkkinoille.

Tässä juttusarjassa puhumme opiskelijoiden pitovoimaan liittyvästä tärkeästä teemasta eli opetuksesta ja sen kehittämisestä. Ensimmäisenä vuorossa on Turun yliopisto.

Haastattelimme Turun yliopiston eri tiedekuntien edustajia siitä, miten kiinnostavalla opetuksella voidaan pitää kiinni opiskelijoista ja varmistetaan heidän valmistumisensa. Kyse on mitä suurimassa määrin siitä, että työmarkkinoille valmistuu tarpeeksi eri alojen osaajia.

Hakupaine- ja muilla aloilla on erilaiset lähtökohdat opetuksen kehittämiseen, mutta työ on molemmissa tapauksissa tärkeää ja osa yliopistojen arkipäivää. Opetus ei kehity tyhjiössä, vaan sen taustalla on tutkimusta ja vuorovaikutusta opiskelijoiden kanssa. Opetuksen kehittäminen ei myöskään tapahdu ilman resurssointia, siihen tulee panostaa.

Kauppakorkeakoulu, varadekaani, kansainvälisen liiketoiminnan professori Niina Nummela

– Olemme kyllästymiseen asti kuulleet mielipiteitä yliopisto-opetuksesta ihmisiltä, jotka kommentoivat opetusta ajalta, vaikkapa 80-luvulta, kun he olivat itse opiskelijoita, aloittaa Niina Nummela.

Nykyään tilanne on aivan toinen. Opetuksen kehittämistä tehdään laajasti ja esimerkiksi näkemyksiä opetettavista työelämätaidoista kerätään monelta eri tahoilta.

– Työelämälähtöisyys on meillä sisäänrakennettu ja vahvasti ymmärretty. Opetuksen pitää elää ajassa. Esimerkkinä ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille tarkoitetut kurssi, jossa he tekevät tiimeissä töitä kummiyrityksen kanssa. Sidosryhmiä hyödynnetään muutenkin laajasti esim. opinto-oppaan kehittämisessä, Niina Nummela jatkaa.

– Toinen tärkeä asia on ohjelma-uudistus, joka tehtiin tiukasti sidosryhmien kanssa. Siinä mietittiin, mitä tavoitteita opiskelussa pitää olla, mitä opiskelijan pitää oppia. Haettiin ajatusta laajalti ja pidemmällä tähtäimellä. Haluamme, että meillä opitaan asioita, jotka kestävät ajassa (analyyttinen ajattelu, ryhmätyö- ja tiedonhakutaidot, ratkaisukeskeisyys). Haluamme kouluttaa vuorovaikutustaitoisia tiimityöntekijöitä ja meillä korostetaan myös sitä, että opiskelijat oppivat useita vieraita kieliä: se on erottautumiskysymys, kertoo Niina Nummela.

Opetus ja tutkimus kulkevat käsi kädessä

Suuri osa opettajista on innostunut tekemään pedagogisia opintoja. Osa tekee myös pedagogiikkaan liittyvää tutkimustyötä, ja kaikki tekevät oman alansa tutkimusta. Opetus ja tutkimus kulkevat käsi kädessä.

– Pidämme eri tavoin yhteyttä alumneihimme ja yhteiskunnan eri toimijoihin. Haluamme ja saamme palautetta jatkuvasti. Meillä on hyvät työkalut opetuksen kehittämiseen ja asioita pitää uskaltaa tehdä eri tavalla, antaa opiskelijoille kokemuksia, Niina Nummela lopettaa.

Oikeustieteellinen tiedekunta, varadekaani, julkisoikeuden professori Janne Salminen

– Opetukseemme kohdistuu paljon mielenkiintoa. Opetusta on kehitetty paljon, ja sitä kehitetään edelleen. Tämä tietysti merkitsee sitä, että osalla alumneistamme on jo vanhentuneita käsityksiä yliopisto-opetuksesta. Nykyiset opiskelijat käyvät läpi erilaisen oppimispolun. Opiskelijat itsessään tuovat myös opetukseen muutosta, samoin kuin ympäröivä yhteiskunta ja työelämä. Rakennamme opetusta edelleen vahvasti tutkimuksen varaan: ylin opetus perustuu tutkimukseen. Se näkyy erityisesti sisällöissä. Mutta myös opetuksen kehittämisen eli menetelmien tulee perustua tutkittuun tietoon! Janne Salminen aloittaa.

Opetuksen kehittymiseen tulee siis vaikutteita sekä ulkopuolelta että yliopiston sisältä.

– Kiinnitämme yhä enemmän huomiota oppimiskokemukseen ja ajattelemme opiskelijaa osana yhteisöä ja sitä, että hänen osallisuutensa on tärkeää. Opiskelijaa kuullaan, ja se osaltaan vaikuttaa siihen, miten toimintoja kehitetään. Kuulemme aika paljon myös sidosryhmiä, jotka säännönmukaisesti arvioivat opetussuunnitelmia. Palautekeskustelut sidosryhmien kanssa ovat erittäin hedelmällisiä. Olemme pyrkineet tekemään tätä työtä systemaattisesti. Toki siinä voidaan tehdä vielä enemmän, avaa Janne Salminen.

Palautejärjestelmän avulla kuulemme koko ajan opiskelijoita ja saamme kehitysideoita

– Meillä oikeustieteellisessä tiedekunnassa pidemmällä opinnoissaan oleva opiskelee pienemmässä ryhmässä kuin alussa oleva opiskelija. Etäisyys ohjaavaan opettajaan lyhenee koko opintopolun ajan. Aina ei ole ideaalitilanne, että etäisyys on alussa pitkä, mutta tämä on osin myös resurssikysymys. Yritämmekin jakaa isoja ryhmiä pienempiin mm. hyödyntämällä vertaisoppimista. Klinikkaopetus edellyttäisi paljon enemmän opettajia. Meillä on valtavan hyvät opiskelijat, jotka ovat todella motivoituneita! Palautejärjestelmän avulla kuulemme koko ajan opiskelijoita ja saamme kehitysideoita, Janne Salminen kertoo.

– Nykyisin kontaktoimme aktiivisesti opiskelijoita, jos opinnoissa on viivettä, ja rakennamme opiskelijan ohjauspolkua: miten eri vaiheissa opiskelija tarvitsee tukea opintojen suunnitteluun ja opiskelutaitoihin. Vaikka opetuksessa tiedot ja taidot ovat keskiössä, myös opiskelijan hyvinvointiin ja pärjäämiseen yritetään kiinnittää yhtä enemmän huomiota osana ohjauspolkua, jatkaa Janne Salminen.

– Opiskelijamme tekevät paljon harjoitteluita, joiden kautta he tuovat opintoihin omaa käsitystä siitä, mitä taitoja ja tietoja työelämässä tarvitaan. He joutuvat myös miettimään, mitä ovat jo oppineet ja miten käsitys omasta osaamisesta muuttuu harjoittelun aikana, Janne Salminen lopettaa.

Harjoittelua tarvitaan, jotta voi arvioida omaa oppimaansa ja sitä, mitä vielä tarvitaan. Harjoittelut vaikuttavat siten opetuksen kehittämiseen.

Opettajankoulutuslaitos, yliopistopedagogiikka, professori Mari Murtonen

Yliopistossa tieteellisten ajattelutaitojen oppiminen on keskiössä. Se ei tarkoita vain kriittistä ajattelua, vaan laajemminkin ymmärrystä tiedon luotettavuudesta, mitä menetelmiä siinä voidaan käyttää.

– Eri aloilla on erilaisia tapoja opettaa. Jokaisesta tiedekunnasta löytyy valtava määrä opettajia, jotka panostavat todella paljon opetukseensa ja haluavat kehittää sitä. Pedagogisiin koulutuksiin hakeutuvat yleensä ne, jotka ovat asiasta innostuneita. Digivision kautta meillä mietitään opettajan polkua, jossa opettajat saavat alusta asti kehittää omaa osaamistaan ja olla mukana yleisessä pedagogiikan kehittämisessä, aloittaa Mari Murtonen.

Ei minkään oppiminen tule itsestään, se vaatii aikaa ja motivaation rakentamisen

– Meillähän on vallalla sellainen oppimiskäsitys, että jos opettaja hoitaa työnsä todella hyvin, niin opiskelija oppii asian nopeasti. Mutta se ei ole vain näin, tarvitaan myös kertausta ja toistoa. Ei minkään oppiminen tule itsestään, se vaatii aikaa ja motivaation rakentamisen, asia, jota opintopsykologit tuovat usein esille. Sama koskee luonnollisesti myös yliopisto-opetusta: opettajia pitää auttaa ja tukea, tarjota pedagogista koulutusta, Mari Murtonen toteaa.

– Meillä on 2021 perustettu UTUPEDA – yliopistopedagogiikan keskus, jossa haetaan aktiivisesti erilaisia tapoja opetuksen kehittämiseen ja muutostilanteisiin varautumiseen, kuten esimerkiksi koronaan. Kasaamme sinne kaikki yliopiston pedagogiikkaan liittyvät asiat tiedekunnista ja yksiköistä. Keskus perustettiin, kun sille oli tarvetta, sen palvelut ovat pikkuhiljaa kehittyneet 20 vuoden aikana, jatkaa Mari Murtonen.

Tutkimus on tärkeä osa keskuksen toimintaa ja sitä myös tiedekunnat kaipaavat

– Kemian laitokselta valmistui väitös, jossa tutkittiin opiskelijoiden pysyvyyteen liittyviä ongelmia. Ja nyt aineistoa voidaan hyödyntää opetuksen kehittämisessä ja opettajuuden tukemisessa. Keskuksessa voimme hyödyntää toinen toistemme osaamista, Mari Murtonen kertoo.

– Olemme myös kehittäneet yliopistopedagogiikan avointa oppimisympäristöä yhdessä kahdeksan muuan yliopiston kanssa. Moduulit on luotu yhdessä ja käymme läpi tärkeitä teemoja esimerkiksi, miten yliopisto-opettajuus oikein lähtee liikkeelle, sanoo Mari Murtonen.

Opetuksen kehittämisen yleistyminen näkyy: nykyään on yleistä, että esihenkilö suosittelee pedagogisia opintoja. Tukea opetustyöhön saadaan nykyään enemmän ja keskustelukulttuuri pedagogiikasta on muuttunut.

Opetuksen kehittäminen on vahvaksi sidoksissa tiedekunnan historiaan ja kulttuuriin

– Pitää myös huomata, että opetuksen kehittäminen on vahvaksi sidoksissa tiedekunnan historiaan ja kulttuuriin esim. lääketieteessä tehdään sitä jatkuvasti ja se on alan maailmanlaajuinen ilmiö. Luonnontieteissä taas tehdään töitä opiskelijoiden pysyvyyden eteen ja käytössä on useita kehittämistoimenpiteitä: ryhmäyttäminen ja viihtymiseen panostaminen, avaa Mari Murtonen.

– Tästä tehtiin kemian oppiaineessa edellä mainittu väitös, josta selvisi, että opiskelijat jakautuivat pääasiassa kolmeen ryhmään. Ensimmäisenä olivat lääketieteelliseen haluavat, toisena ryhmänä olivat keskeyttäjät, joilla oli haasteita opiskelutaidoissa. Kolmas ryhmä piti sisällään kemian opinnoissa pysyviä, joita yhdisti se, että he arvostivat erityisen paljon käytännön laboratoriotyötä. Tähän tulisi siis panostaa, jotta opiskelijoiden motivaatio ja innostus pysyvät yllä ja he valmistuvat, Mari Murtonen kertoo.

– Luonnontieteissä on tehty opetuksessa isoja uudistuksia. Muutamia konkreettisia esimerkkejä mainitakseni: Itä-Suomen yliopistossa on kehitetty flipped-learningia, Helsingin yliopistosta löytyy käytävätutoreita, jatko-opiskelijoita, jota auttavat uusia opiskelijoita, jatkaa Mari Murtonen.

Humanistisessa tiedekunnassa on taasen pienet opiskelijaryhmät ja siellä intensiiviset kohtaamiset toteutuvat paremmin. Kaupallisella alalla yhteistyö työelämän kanssa on tiivistä, ja erilaisia malleja on kehitetty paljon.

– Tärkeä on myös luoda opiskelijoille yhteisiä tiloja, joissa oppivat. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on isot käytävät ja sinne on tuotu työskentelypisteitä. On huomattu, että ne ovat jatkuvasti opiskelijoiden käytössä! Opiskelijat hakeutuvat keskenään samoihin tiloihin, vaikka eivät tekisikään yhteistyötä. Pelkästään samassa tilassa oleminen tuo myös jotain sellaista, mistä ei vielä tiedetä tarpeeksi, lopettaa Mari Murtonen.

Kuvat: Turun yliopisto
Janne Salmisen kuva: Markku Koivumäki