Opettajien jaksaminen: opettajana saan tuottaa toiselle hyötyä, joka kantaa läpi elämän

Suomen koulutusjärjestelmä ja opettajat tunnetaan maailman parhaina. Opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja opetus perustuu tutkittuun tietoon. Opetustyö on pitkäjänteistä ja vuorovaikutteista työtä, johon yhteiskunnan ilmiöt ja tilanteet vaikuttavat. esimerkiksi koronapandemia on muuttanut paljon myös opettajien työtä.

Haastattelimme muutamia opettajia ja kysyimme, miten he huolehtivat jaksamisesta tärkeässä työssään.

Olen Mikko Rasimus ja olen toiminut Hyriassa yli 12 vuotta turvallisuusalan kouluttajana. Toimin vastuukouluttajana turvallisuusalan ammattitutkinnossa, työpisteeni on Helsingissä, mutta tarvittaessa myös muissa Hyrian toimipisteissä ja asiakkaiden tiloissa. Oppimisympäristöt ovat vaihtelevia. Ennen kouluttajan tehtäviä tein saman toimialan parissa töitä yksityisellä sektorilla.

Miksi olet opettaja ja mikä työssä innostaa?

Nuoruudessa ei ollut ajatuksia, että jonain päivänä olisin opettaja. Valinta tuli eteen, kun kaipasin hieman vaihtelua silloiseen työhöni. Kun mietin, mitä osaamista ja näkemystä alalta oli ehtinyt kertyä, ja miten sitä voisi jakaa, niin opettaminen alkoi kiinnostaa. Työelämässä näin, miten eri osaamistasoilla työntekijät olivat ja miten erilaisia kehittymishaluja työntekijöillä oli. Se herätti ajattelemaan, pystyisikö itse vaikuttamaan asiaan. Alalla vaihtuvuus on suurta. Pohdin miten koulutuksellisilla keinoilla voisi tähän vaikuttaa.

Päivääkään en ole katunut. Olen viihtynyt työssä hyvin. Samaan aikaan yhteiskunnassa ja ammatillisessa koulutuksessa on tapahtunut suuria muutoksia. Työympäristöt ja opetusmenetelmät ovat kehittyneet, mutta työn ydin ja tarkoitus, opettaminen, on pysynyt samana.

Opettajan työssä kaikkein innostavinta on tuottaa konkreettista hyötyä. Opettamisessa se on pitkäkestoisempaa; hyötyä, joka kantaa ihmisiä koko elämän läpi. On ollut hienoa, kun yksittäiset opiskelijat on valmistumisensa jälkeen ottaneet yhteyttä ja kertoneet, miten tuskin olisivat sitä mitä nyt ovat, jos eivät olisi kouluttautuneet!

Opettajuudessa ei ole koskaan valmis

Itselle työ on palkitsevaa etenkin sellaisten opiskelijoiden kanssa, joilla on haasteita opinnoissaan. Kun heidät saa valmistumaan tai he saavat muuta hyötyä omaan tilanteeseensa, niin se innostaa aina. Sopiva vaihtelevuus on myös opettajan työn suola. Vaikka ydin, saada ihmiset oppimaan, on sama, niin itse työ on vaihtelevaa. Saa halutessaan itselleen haasteita; opettajuudessa ei koskaan ole valmis. Koulutuksia voi kehittää loputtomasti, samoin omaa opetusosaamistaan. Haasteita saa, jos niitä vaan haluaa.

Opetustyössä tempo on kiihtynyt viime vuosina. Sitä ovat kiihdyttäneet erityisesti rahoitusleikkaukset ja lakiuudistukset, mutta opettajan työ ei siltikään ole hirvittävän nopeatempoista. Asioita tarkastellaan vuosi- tai lukukausisyklillä. Koen hyvänä, että yhteiskunta muuttuu ja koulutus on muutoksessa mukana. Työn osaamisvaatimukset kehittyvät jatkuvasti ja sen pitäisi motivoida itseään kehittymään. Koulutus on myös kehittämässä ja muokkaamassa työelämää. Ammatillisen koulutuksen uudistuksen myötä työelämäyhteistyö korostuu ja myös opettajan rooli muuttuu koulutuksen ja työelämän välimaastoon linkiksi. Se on nykyään edellytys ammatillisen opettajalle, että haluaa toimia yritysyhteistyössä.

Itseäni innostaa, kun saan etsiä koulutuksellisia ratkaisuja työelämän haasteisiin. Se on palkitsevaa

Omasta osaamisesta huolehtiminen kuuluu jaksamiseen

Jokainen meistä on yksilö ja onkin tärkeintä löytää itselleen sopiva tapa edistää jaksamista. Minulle harrastukset ja liikunta ovat keskeisiä!

Opettajan työssä omaan työhyvinvointiin voi vaikuttaa. Tärkeää on olla itselleen armollinen. Aina ei voi onnistua täydellisesti kaikessa, opetustilanteissa on niin paljon muuttuvia tekijöitä. Ei voi jäädä murehtimaan epäonnistumisen hetkiä. Opettajan työhön kuuluu kokeileva asenna, pitääkin kokeilla uusia asioita ja juttuja! Joskus ne johtavat myös epäonnistumisiin. Pitäisi keskittyä onnistumisiin ja oppia niistä.

Toinen tärkeä asia on työn muutos. Näen, että omasta osaamisesta huolehtiminen kuuluu jaksamiseen. Jos oma osaaminen ei vastaa työn vaatimuksia, niin kyllä siitä tulee selviytymistaistelua! Konkreettinen esimerkki on koronan vauhdittama digitalisaatio. Olemme jo vuosia panostaneet verkossa toteutettuihin koulutuksiin, ja siirtymä oli koronan myötä helppo.

Pitää osata tehdä valintoja

Olen myös pohtinut kokonaiskuormituksen hallintaa omassa elämässä. Miten paljon voi samaan aikaan olla kaikkea tapahtumassa. Yritän antaa itselle mahdollisuuksia jaksaa ja pyrin välttämään tilanteita, että samaan aikaan olisi monta henkilökohtaista kärkihanketta päällä. Julkisuudessa saa kuvan, että ihmisen pitäisi olla hirveän monessa asiassa hyvä ja menestynyt. Mutta tärkeää on ymmärtää, että pitää tehdä valintoja, mihin satsaa. Valintoja tehdessä pitää myös pohtia mihin ne johtavat.

Konkreettinen työpäiviin liittyvä jaksamisvinkkini: pienet happihyppelyt työpäivän lomassa. Opettajan työ on henkisesti kuormittavaa, kun ollaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Tekee hyvää aivoille, että saa aidon lepohetken.