» Uutishuone » Uutiset » Mitä sivistalainen tekee vapaa-ajallaan? Vuorossa Jukka!

Mitä sivistalainen tekee vapaa-ajallaan? Vuorossa Jukka!

Vapaa-ajallani pyrin tekemään asioita laidasta laitaan, erilaisista kulttuuririennoista kalastamiseen, mökkeilyyn ja koiran kanssa sohvalla torkkumiseen.

Yksi ylitse muiden on kuitenkin luonto ja erityisesti metsäluonto, joka pitkälti yhdistää myös vapaa-ajan käyttöäni. Metsässä hiihdän, kerään marjoja ja sieniä, lenkkeilen sekä metsästän. Näin syksyisin nautin erityisesti dreeverimme kouluttamisesta metsässä samoillen tai vain hirvitornissa istumisesta hiljaisuudessa, jonka rikkoo vain hirvikoiran kauempaa kuuluva haukku. Vapaa-ajallani teen omassa metsässäni myös töitä, lähinnä istutusta/ kylvöä, taimien heinäämistä ja raivaussahalla tehtäviä töitä. Metsä ei kuitenkaan ole minulle ensisijaisesti vapaa-ajan työpaikka, vaan sen merkitys on tyystin toinen.

Metsä on vapaa-ajallani minulle merkityksellinen monella tapaa. Metsä rauhoittaa ja rentouttaa; se virkistää mieltä. Se myös palauttaa arjen rasituksista, antaa voimia ja aikaa myös ajatuksille. Työasioihinkin saa uusia ideoita kuin itsestään, kun aivot ovat metsässä jonkinlaisessa lepotilassa, vailla mitään pakottavia aikatauluja ja tehtäviä. Metsässä liikkuminen ja metsätyöt pitävät minut myös jonkinmoisessa fyysisessä kunnossa. Luulenpa, että metsä auttaa pitämään tauditkin loitompana. Metsä myös palkitsee; metsätöissä näkee työnsä tulokset, vaikka monesti vasta pitkän ajan kuluessa.

Metsä ja luonto yleensä tarjoavat jatkuvaa oppimista parhaimmillaan. Metsä opettaa nöyryyttä ja pitkäjänteisyyttä, ylisukupolvisuutta. Metsä opettaa myös työn merkityksen ja sen, että kaikkeen ei voi, eikä pidäkään varautua. Luonnonvoimat ovat aina ihmistä vahvempia; hyvä niin! Kun metsä kasvaa ja kehittyy hitaasti, oppii kärsivällisyyttä. Metsä on opettanut minulle konkreettisesti myös levon merkityksen. 12- tuntiset työpäivät metsässä on syytä unohtaa, jos aikoo jatkaa töitä vielä seuraavanakin päivänä.

Toissa vuonna käytin noin vuoden verran merkittävän osan vapaa-ajastani metsäalan ammattitutkinnon opiskeluun, mikä oli erinomainen lisä käytännön opeille. Siellä vahvistui myös se, ettei metsäasioissakaan ole yhtä totuutta ja että aina on mentävä luonnon ehdoilla. Vaikka omat metsäni ovatkin pitkälti ns. talousmetsiä, niissä viihtyvät paikallisten ihmisten lisäksi hyvin myös monenlaiset eläimet pienimmistä ”öttiäisistä” metsoon ja karhuun. Edelleenkin törmään metsässä usein johonkin uuteen tuttavuuteen, jota sitten ötökkä–, kasvi- tai lintukirjasta yritän selvittää.

Metsä on vapaa-aikani peruspilari. Siihen en kyllästy koskaan. Metsä ei ole koskaan valmis, vaan alati muuttuva ja mikä parasta, se on aina ”auki”, valmiina vastaanottamaan jokaisen kulkijan! Metsä ei ole myöskään oikea tai väärä, huono tai hyvä, se vaan on. Metsä on arvokas sellaisenaan.

Vapaa-aikanani menen jatkossakin metsään uudelleen ja uudelleen.

Jaa

Seuraa