Kansainvälinen osaaja Kamilla: opintojen kautta suomalaiseen työelämään lupabyrokratian läpi

Suomalainen koulutus houkuttelee maahamme uusia osaajia. Vuonna 2019 ulkomaalaiset suorittivat Suomessa yhteensä noin 4200 korkeakoulututkintoa. Työperäisen maahanmuuton rinnalla voidaan puhua koulutusperäisestä maahanmuutosta. Merkittävä osa Suomessa tutkinnon suorittaneista ulkomaalaisista lähtee kuitenkin muualle töihin. Syinä ovat muun muassa työpaikan löytämisen vaikeus, kielimuuri ja oleskelulupakäytäntöjen byrokratia.

Samaan aikaan Suomen väestöennusteen mukaan työikäisen väestön määrä jatkaa vähentymistä. Se tarkoittaa entisestään pahenevaa pulaa osaajista koko maassa. Työelämässä tapahtuvat muutokset ja väestörakenteen kehitys lisäävät osaavan työvoiman tarvetta.

Kansainvälisten osaajien näkemyksiä ja kokemuksia opiskelusta ja työn löytämisestä Suomessa

Haastattelimme kansainvälisiä osaajia, jotka ovat hakeutuneet opiskelemaan Suomeen ja onnistuneet löytämään täältä työpaikan.

Olemme julkaisseet sarjan tarinoita, joissa tuomme esiin heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään. Kaikki haastateltavat suorittivat opintonsa Suomessa 2000-luvun alkupuolella ja ovat työskennelleet Suomessa useita vuosia.

Tässä tarinassa haastattelemme Kamilla Aliyevaa Azerbaidzanista.

Miten päädyit Suomeen ja mitä täällä opiskelit? Miten löysit työtä Suomesta?

– Suoritin Azerbaidzanissa alemman korkeakoulututkinnon kansainvälisestä oikeudesta. Hain sitten Åbo Akademiin jatkamaan maisteritason opintoja ja valmistuin sieltä 2014. Olen tyytyväinen Suomessa suoritettujen opintojen sisältöön, Kamilla kertoo.

– Kun ensimmäinen lukuvuosi oli Suomessa loppunut, hain kesätöitä. Venäjän viisumiskeskus Turussa oli juuri avattu ja pääsin sinne. Olin aktiivinen työpaikan hakemisessa, enkä juuri osannut tuolloin suomea, mutta hain sinnikkäästi ja tulin valituksi, Kamilla jatkaa.

– Törmäsin ongelmiin siinä, että olin EU/ETA-ulkopuolinen kansainvälinen opiskelija ja oleskelulupa ei sallinut kokopäiväistä työtä. Työtä olisi saanut tehdä vain 25 tuntia viikossa, mutta työnantajalla oli tarve suuremmalle tuntimäärälle ja olisin itsekin halunnut työskennellä enemmän, toteaa Kamilla.

– Valmistuttuani maisteriksi 2014, hain ja pääsin jatko-opiskelijaksi Helsingin yliopistoon. Lisäksi aloitin uudessa työssä, kesäharjoittelijana kansainvälisen liikkuvuuden keskuksessa CIMOssa, jossa jatkoin työntekijänä vuoteen 2016. Sen jälkeen työskentelin muissa organisaatioissa eri EU-rahoitusohjelmien parissa. Syksyllä 2019 aloitin kansainvälisten asioiden koordinaattorina Haaga-Helia:ssa ja tässä työssä olen yhä. Teen myös väitöskirjaa työlupa-asioista, kertoo Kamilla.

Miten mielestäsi kansainväliset opiskelijat työllistyisivät paremmin Suomessa?

– Lupa-asiat pitäisi ainakin saada kuntoon. Olen koko Suomessa olon ajan löytänyt työtä, mutta lupa-asioiden kanssa on ollut haasteita; olen joutunut hakemaan lupia useaan kertaan ja joutunut aina maksamaan lupiin liittyvät maksut, vaikka jatkoin samalla työnantajalla ja tietoni ovat jo tallessa ja niitä olisi voinut vain päivittää. Määräaikainen työsopimus on normaali käytäntö kaikille, paitsi EU:n ulkopuolisille; se maksaa ja käsittelymaksun lisäksi joutuu elämään kuukausia epävarmuudessa, Kamilla jatkaa.

– Kyllästyin jossakin vaiheessa lupabyrokratiaan, kun yhä uudelleen piti toimittaa samoja tietoa opinnoista ja töistä, vaikka olin jo asunut, työskennellyt ja opiskellut usean vuoden Suomessa. Aloitin siitä syystä työn hakemisen myös kotimaastani, mutta onneksi sainkin tuolloin kahden ja puolen vuoden työsopimuksen ja luvan tuolle ajalle, kertoo Kamilla.

– Opiskelijoille vinkiksi, että työn hakemisessa pitää itse olla aktiivinen ja sinnikäs, Kamilla lopettaa.