Ikäluokkien pienenemisen vaikutuksista koulutuksen järjestämiseen ei voi puhua liikaa, sanoo Opetushallituksen pääjohtaja Minna Kelhä

Opetushallitus on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen virasto, joka vastaa varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen, aamu- ja iltapäivätoiminnan, lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen, aikuiskoulutuksen, vapaan sivistystyön ja taiteen perusopetuksen kehittämisestä.

Haastattelimme Minna Kelhää, joka aloitti Opetushallituksen pääjohtajana 7.6.2021.

-Työuraani mahtuu monenlaista. Väittelin kasvatustieteistä vuonna 2009 ja olin pitkään töissä yliopistolla, toimin muun muassa tuntiopettajana. Lisäksi olen ollut erilaisissa politiikan taustatehtävissä, viimeksi valtiosihteerinä. Tasa-arvoasioihin olen saanut syventyä THL:ssä kehittämispäällikkönä, Kelhä aloittaa.

 

Millaisena näet Opetushallituksen roolin tulevaisuudessa?

-En näe, että roolin pitäisi sinänsä muuttua, kunhan pidetään huolta, että ei saa jämähtää paikoilleen. Opetushallituksen keskeiset tehtävät kasvatuksen ja koulutuksen kehittämisessä ja kansainvälistymisen edistämisessä ovat ne tehtävät, joita tarvitaan myös tulevaisuudessa. Voisimme kyllä olla aktiivisempi yhteiskunnallisempi keskustelija ja tunnettuudessamme on vielä tekemistä, avaa Kelhä.

Miten ikäluokkien pieneminen vaikuttaa koulutusalaan ja sen tulevaisuuteen?

– Se vaikuttaa valtavasti. Tämä on kysymys, josta ei voi liikaa puhua. Koulutuspoliittisessa selonteossa tämä on keskeinen kysymys. Uusimpien tulosten mukaan vuonna 2035 Suomessa on jopa kolmasosa vähemmän alle 15-vuotiaita lapsia. Valtava muutos on siis tuloillaan. Olemme pinta-alaltaan iso maa ja harvakseltaan asuttu. Kysymys kuuluukin: Miten tasa-arvoinen ja yhdenvertainen koulutus järjestetään kaikille tulevaisuudessa? Kelhä kysyy.

– Monia asioita tulee tarkastella uudelleen, muun muassa opetuksen ja koulutuksen järjestämistä. Opetusministeriössä on meneillään hanke, jonka keskiössä on toisen asteen saavutettavuuden turvaaminen. Tarvitaan esimerkiksi ammatillisen ja lukion opintojen yhdistelmiä, jotta oppijoilla on joustavammin käytettävissä olevia toisen asteen tutkintoja. Rakenteita tulee miettiä uusiksi, tilojen, opetuksen ja opettajien yhteiskäyttöä voi lisätä ammatillisen ja lukion kesken, painottaa Kelhä.

– Tarvitaan myös tiiviimpää yhteistyötä ammatillisen koulutuksen ja työelämän välillä, erityisesti paikallisesti, koska paikallisesti tiedetään, mitä työvoimaa tarvitaan. Ennakointi on tässä tärkeää; tätä tehdään esimerkiksi osaamisen ennakointifoorumissa ja jatkuvan oppimisen palvelukeskuksessa, Kelhä toteaa.

– Lisäksi nostan esiin ammatillisen koulutuksen jatko-opinnot: ammatillisesta tulee olla aito väylä korkeakoulutukseen, tätä jatkumoa pitää pystyä tarkastelemaan paremmin. Vaikka meillä ei Suomessa ole koulutuksen umpiperiä, niin pitää varmistaa, että väylä todellisuudessa toimii, sanoo Kelhä.

Millaisia mahdollisuuksia näet eri koulutusasteiden yhteistyössä?

-Niitä on paljon. Esimerkiksi siirtymä esiopetuksesta perusopetukseen; miten voidaan varmistaa, että lapsi on valmis aloittamaan koulun? Esiopetuksen ja koulun aloituksen välinen yhteistyö on erittäin tärkeä. Ehkä vielä tärkeämpää on siirtymä perusopetuksen ja toisen asteen välillä, ja (se) yhteistyö tihenee nyt oppivelvollisuusuudistuksen myötä. Perusopetuksen järjestät ja kunnat sekä toisen asteen järjestäjät ovat kaikki vastuuketjussa mukana, Kelhä sanoo.

– Mielestäni yhteistyön yksi keskeinen kysymys on: millä tiedoilla ja taidoilla edetään koulutusasteelta toiselle? Opetushallituksessa yhteistyössä sidosryhmien kanssa tehtävä perusopetuksen arviointikriteerityö on yksi vastaus tähän kysymykseen, Kelhä lopettaa.

Kuva: Satu Haavisto / Opetushallitus