Hyvä suomalainen koulutuspolitiikka on kokonaisvaltaista ja mahdollistavaa

Parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi suomalaiseen koulutuspolitiikkaan tarvitaan yhteistä selkeää suuntaa ja ennustettavaa toimintaympäristöä sekä mahdollisuuksia joustavuuteen. Äkilliset muutokset ja poukkoileva politiikka ei palvele opiskelijoita, työelämää eikä koulutusta tarjoavia oppilaitoksia.

Sivistystyönantajat ehdottaa, että koulutuspolitiikkaan tulee tehdä pitkäjänteisesti yli hallituskausien, eikä tiukkaa normiohjausta tarvita. Korkeakouluille ja oppilaitoksille tulee antaa mahdollisuudet toimia riittävän autonomisesti. Eri koulutusasteiden väliset riippuvuudet tulee huomioida jatkossa paremmin.

Kysyimme, mitä mieltä asiasta on Haaga-Helian rehtori, toimitusjohtaja Teemu Kokko.

1. Millaista suomalainen koulutuspolitiikka on ja mitä sen pitäisi olla?

– Suomalaisen koulutuspolitiikan tulisi olla mahdollistavaa, tulevaisuusorientoituvaa sekä kokonaisvaltaista. Tämä edellyttää turvattua ennakoitavaa perusrahoitusta sekä selvää näkemystä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä – esiopetuksesta korkeakoulutukseen, Kokko sanoo.

– Viime vuosia ovat leimanneet petetyt koulutuslupaukset, leikkaukset sekä lisääntynyt hankehumppa. Koulutusjärjestelmästä on periaatetasolla kyllä puhuttu paljon, mutta jotenkin on kuitenkin jäänyt vähäiselle huomiolle se päivittäinen työ, mitä oppilaitoksissa tehdään. Työ on pitkäjänteistä ja sitä tehdään lähes poikkeuksetta erittäin suurella sydämellä. Tämän lisäksi sen työn tekijät ovat yhteiskunnan ja suomalaisten pulssilla huomattavasti paremmin kuin mitä julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää, jatkaa Kokko.

2. Miten tarkasti koulutusta tulisi Suomessa säätää lailla ja miksi?

– Oman näkemykseni on, että itse järjestelmä tulee rakenteellisesti säätää lailla. Tämän lisäksi tulee määritellä yleiset osaamistavoitteet. Koulutus ja sen saaminen on kaikkia suomalaisia koskeva perusoikeus, joka kuitenkin yhteiskunnan tulevaisuuden näkökulmasta on välttämättömyys. Oppilaitosten toiminnan suhteen – erityisesti korkeakouluissa – olen vahvan autonomian kannalla, Kokko sanoo.

3. Yhteistyöstä puhutaan paljon, mikä estää esimerkiksi oppilaitosten välistä yhteistyötä (konkreettinen esimerkki esim. lainsäädännöstä)

– Olen useasti todennut, että lähes kaikki elämän miellyttävät ja palkitsevat asiat tehdään yhdessä. Tämä pätee mitä enimmässä määrin myös koulutukseen. Yksin opiskelijoiden kanssa puurtavien opettajien sijaan haluaisin nähdä enemmän yhteisopettajuutta. Toisen ja kolmannen asteen yhteistyö on myös äärimmäisen tärkeätä, sillä pitkäjänteinen yhteistyö ei voi rajoittua vain yhdelle koulutusasteelle. Paljon jo tapahtuu, mutta asenteellisesti tarvitsemme vielä paljon enemmän ”naapuriyhteistyötä”, jatkaa Kokko.

– Ammattikorkeakoulujen ja tiedekorkeakoulujen yhteistyö on kehittynyt hyvin myönteiseen suuntaan; meillä on todella paljon annettavaa toinen toisillemme. Lainsäädöllisiin esteisiin en juurikaan ole törmännyt, mutta asennepuolella on vielä tekemistä. Selvyyden vuoksi haluan myös todeta, että ammatillisessa koulutuksessa niin toisella asteella kuin korkeakoulutuksessakin tulee huomioida yritykset elintärkeinä yhteistyökumppaneina, kertoo Kokko.

 

Teemu Kokko.