Helsingin yliopisto valitsi kestävän kehityksen

Helsingin yliopisto on uudessa strategiassaan ottanut keskeiseksi tavoitteekseen edistää kestävää kehitystä. Ympäristönäkökulmien lisäksi mukana on YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Strategian onnistuneella toteuttamisella on suuri vaikutus kestävään kehitykseen koko Suomen mittakaavassa.

Helsingin yliopisto on Suomen suurin yliopisto. Siellä opiskelee yli 31000 opiskelijaa ja henkilökuntaa on lähes 8000. Yliopistosta valmistuu vuosittain yli 2600 maisteria ja lisensiaattia sekä yli 400 tohtoria työelämään ja yli 8000 tieteellistä julkaisua näkee päivänvalon. Jo näillä luvuilla ymmärtää, että yliopisto säteilee monenlaisia vaikutuksia muualle yhteiskuntaan.

Kestävän kehityksen eteenpäin vieminen on yliopistossa vastuutettu osaksi vararehtori Tom Böhlingin tehtäväkokonaisuutta.

– Ympäristö- ja hiilineutraaliustavoitteet koskevat meillä niin yliopiston ydintoimintoja – koulutusta ja tutkimusta – kuin arjen käytäntöjä, kuten kiinteistönhoitoa ja työmatkoja, kertoo vararehtori Böhling.

Kestävyys ja vastuullisuus osa yliopiston arkea

Yliopisto on perustanut kestävyyttä ja vastuullisuusasioita käsittelevän toimikunnan, jonka alaryhmät valmistelevat suosituksia ja ohjeita muun muassa kiinteistönhoitoon, matkustukseen ja energiatehokkaaseen pilvipalveluiden hyödyntämiseen.

Yliopiston rakennushankkeet ja kiinteistöjen kunnostukset suunnitellaan energiatehokkuutta parantaen.

– Esimerkiksi Viikin kampuksen kiinteistöjen katoilla olevat aurinkopaneelit tuottavat kesäaikana 20 % kampuksen sähköntarpeesta, Böhling toteaa.

Virtuaalikokouksia ja -liikkuvuutta lisätään ja käytäntöjä kehitetään muun muassa usean eurooppalaisen yliopiston yhteisessä verkostossa.

– Tieteen tekeminen on kansainvälistä, eikä lentämistä voi kokonaan lopettaa, mutta lisäämme verkon välityksellä tapahtuvaa kokoustamista ja kompensoimme lentomatkoista syntyvän hiilijalanjäljen, Böhling huomauttaa.

Yliopistolla on erilaisista lahjoituksista kertynyttä pääomaa, jonka tuottoja käytetään tutkimukseen ja koulutuksen. Sijoitussalkun hoitamiseen yliopisto on laatinut vastuullisen sijoittamisen periaatteet.

– Lyhyen aikavälin tavoitteena on, että sijoitussalkusta enintään 1 % kohdistuu fossiilisia polttoaineita tuottaviin yrityksiin. Pidemmän aikavälin tavoitteena on luopua ”fossiilisijoituksista” kokonaan, Böhling kertoo.

Koulutuksella kestävän kehityksen ammattilaisia työelämään

Suuri osa Helsingin yliopiston koulutusohjelmista kohdistuu suoraan kestävän kehityksen teemoihin. Tämän voi päätellä jo niiden nimestä: ympäristötieteiden kandiohjelma, ilmakehätieteiden maisteriohjelma, ympäristönmuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelma kertovat kestävän kehityksen sisällöistä. Mutta yhtä lailla vaikkapa kemian kandiohjelman tai datatieteiden maisteriohjelman sisällöt ovat tiiviisti yhteydessä kestävän kehityksen teemoihin.

Yliopisto valmistelee tällä hetkellä kaikille koulutusaloille viiden opintopisteen mittaista kestävyyskurssia, joka muodostuu kaikille yhteisestä osasta sekä koulutusalakohtaisesti räätälöidystä osasta.

– Kurssi on jo herättänyt suurta kiinnostusta, ja seuraavan tutkinnonuudistuskierroksen yhteydessä siitä on tarkoitus tehdä osa kaikille kuuluvia opintoja, kertoo Böhling.

Tutkimus lisää ymmärrystä ilmastonmuutoksesta ja tuo ratkaisuja sen hillitsemiseen

Yliopistossa tehtävä tutkimus antaa paitsi keinoja ymmärtää ilmastonmuutosta ja sen mekanismeja, se antaa myös pohjaa ratkaisuille hillitä ja jarruttaa muutosta. Helsingin yliopisto on perustanut erityisen kestävyystieteen instituutin, HELSUSin, joka yhdistää kestävyystieteen tutkimuksen ja koulutuksen seitsemästä tiedekunnasta ja kolmelta kampukselta. HELSUSissa tehtävä tutkimus ja opetus pyrkii lisäämään ymmärrystä siitä, mitä kestävyys on sekä niistä prosesseista ja olosuhteista, joita tarvitaan kestävyysmurroksen toteuttamiseen. Lisäksi tutkimuksen avulla pyritään tuottamaan konkreettisia kestäviä ratkaisuja käytäntöön yhdessä tiedon käyttäjien kanssa.

Esimerkki maailmanlaajuisesti ainutlaatuisesta ilmastonmuutostutkimuksesta löytyy Juupajoen Hyytiälästä. Siellä sijaitsee Helsingin yliopiston monitieteinen tutkimusasema, jonka yhteydessä toimii yksi yliopiston kehittämistä SMEAR – tutkimusasemista. SMEARin jatkuvatoimiset mittalaitteet keräävät perusteellista tietoa ainevirroista metsien ja ilmakehän välillä. Asema tuottaa ja tarkentaa tietoa hiilinielujen toiminnasta. Tavoitteena on laajentaa mittauspisteverkostoa maailmanlaajuiseksi yhdessä tutkimuskumppanien kanssa.

– Olen ilokseni huomannut, että ilmastotyö yhdistää yliopistoa niin sisäisesti kuin ulkopuolisten kumppaneiden kanssa. On tärkeää, että hiomme omia käytäntöjämme ilmastoystävällisiksi, mutta vielä tärkeämpää on, että tuotamme tietoa ja ratkaisuja ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön, päättää Böhling.

Tom Böhlingin kuva: Linda Tammisto