Haastattelussa kirjailija Pirjo Hassinen: kirjallisuus on aivan ylittämätön kurkistusluukku yli ikäkausien
Yli vuoden kestänyt koronatilanne on vaikuttanut suomalaisten jaksamiseen ja hyvinvointiin. Sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet ja moni kulttuurielämän moninaisesta tarjonnasta normaalitilanteessa nauttiva tuntee olevansa tyhjiössä, kun mahdollisuutta osallistumiseen ei ole.
Monista kulttuurin muodoista kirjallisuus on ollut koronan aikaan suhteellisen hyvin saavutettavissa. Niin kirjastoissa kuin kirjakaupoissa on voinut asioida, tosin rajallisesti. Lisäksi äänikirjat ovat tuoneet helpotusta kirjanälkäisille. Kirjallisuus onkin tarjonnut mahdollisuuden irrottautua korona-uutisista.
Haastattelimme Jyväskylässä asuvaa kirjailija Pirjo Hassista siitä, mitä ajatuksia hänellä on kirjallisuuden merkityksestä korona-aikana ja toisaalta myös siitä, mitä työelämätaitoja kirjallisuuden avulla voidaan kehittää. Hassinen on kirjoittanut 17 romaania, joita on käännetty viidelle kielelle. Hän on saanut mm. kirjallisuuden valtionpalkinnon, Suomi-palkinnon ja kahdesti Savonia-palkinnon. Lisäksi hän on ollut neljä kertaa Finlandia-ehdokkuus. Hassinen on suorittanut valtio-opin ja filosofian opintoja Jyväskylän yliopistossa, vain gradun tekeminen jäi, kun kirjoittaminen vei mukanaan. Perheeseen kuuluvat aviomies Pekka ja aikuinen tytär Kirke.
– Kirjallisuuden avulla voidaan kehittää mitä tahansa sosiaaliseen ymmärrykseen ja kommunikatiivisuuteen liittyviä taitoja, sanoo Pirjo Hassinen.
Millä tavoin kirjallisuus voi tukea yksilön jaksamista poikkeavassa arjessa?
– Elämät, jotka juuri nyt puuttuvat ympäriltämme, ovat läsnä kirjallisuudessa toiseuksien loputtomana kavalkadina. Ja mikä parasta, niihin voi kirjojen avulla eläytyä sisältäpäin. Äänikirjojen suosio on kasvanut lähivuosina valtavasti, ja itse uskon että niitä kuuntelevat nyt erityisen paljon ne, joiden arkipäivään kirjojen lukeminen ei aiemmin kuulunut. Moni on äänikirjojen myötä huomannut olevansa taas ahmintaiässä, Hassinen aloittaa.
Lukeminen mielletään usein yksinään rauhoittumiseksi – voiko kirjallisuudella olla jotain yhteisöllistä annettavaa?
– Suomi on pullollaan erilaisia lukupiirejä, joissa kirjoja luetaan ja niistä keskustellaan yhteisöllisesti. Itse olen nyt kolmenkymmenen vuoden ajan saattanut ihmisiä yhteen matineoissa. Totuus on, että monesti ihmiset tulevat niihin paitsi kuuntelemaan ja katsomaan itseä kiinnostavaa kirjailijaa, myös kohdatakseen muita ihmisiä. Yhteisöllisyydestä puhuttaessa ei pidä myöskään unohtaa kirjallisuuden klassikoita, jotka yhdistävät sivistyksellisesti kansakuntia ja ihmisiä koko maailmassa, sanoo Hassinen.
Työelämä muuttuu ja sen myötä tarvitaan uusia tietoja ja taitoja. Tulevaisuuden osaamistarpeissa korostuvat mm. sosiaaliset taidot, ilmaisutaidot, yhteistyötaidot, tiedon arviointitaidot sekä oppimisvalmiudet. Uusien tietojen ja taitojen hankkimisen kannalta tärkeässä roolissa on jatkuva oppiminen.
Ihmisen tulee osoittaa ylivertaisuutensa itsensä luomiin koneisiin nähden, mitä annettavaa näet kirjallisuudella olevan?
– Kun kone voitti ihmisen ensimmäistä kertaa shakissa, tunnettiin hetken jopa jonkinlaista alemmuutta koneeseen nähden. Se on kumminkin varmaa, että kone ei tule koskaan kirjoittamaan täysipainoista kaunokirjallisuutta, sillä koneissa toimivat algoritmit kykenevät vain kaavamaistamaan inhimillistä ajattelua ja ilmaisua, Hassinen pohtii.
Mitä tulevaisuuden työelämätaitoja mielestäsi kirjallisuuden avulla voidaan kehittää?
– Kirjallisuuden avulla voidaan kehittää mitä tahansa sosiaaliseen ymmärrykseen ja kommunikatiivisuuteen liittyviä taitoja, nyt ja tulevaisuudessa. Kaikissa innovaatioissa tarvitaan kontemplatiivisuuden kykyä, keskittymistä, ja sitähän lukeminen edistää. Joskus näkee urallaan menestyneiden ihmisten korostavan haastatteluissa, kuinka paljon he lukevat tietopohjaista kirjallisuutta. Jos pelkästään sitä, niin tuntuupa köyhältä… Tauno Matomäki on sanonut, ettei mikään ole hyödyttänyt hänen työtään yritysmaailmassa yhtä paljon kuin kaunokirjallisuuden lukeminen, kertoo Hassinen.
Näetkö kirjallisuudella olevan erilaisia rooleja ihmisen eri ikä-/elämänvaiheissa?
– Olen monesti puhunut siitä, kuinka kirjallisuus voi olla lohtu eksistentiaalisessa mielessä: kirjan avulla meillä on pääsy toisen ihmisen sisäiseen maailmaan, johon peilata omaa. Eri ikäkausina kirjoista haetaan tietysti erilaisia asioita: nuorena ehkä seikkailua vähä vähältä avautuvassa maailmassa, keski-iässä ihmisen olemisen emotionaalinen puoli kiinnostaa, ja yhteiskunnallinen proosa, vanhemmalla iällä taas monet tarttuvat erityisesti elämänkertoihin, sanoo Hassinen.
– Kirjallisuus on aivan ylittämätön kurkistusluukku ikäkausien yli, silta nuoruudesta vanhuuteen ja toisinpäin. Lukutoukan ei missään elämänsä vaiheessa tarvitse lukkiutua oman sukupolvikokemuksensa vangiksi, ja se jos mikä on elämää rikastuttava asia, suoranainen lahja, Hassinen painottaa.
Lopuksi, mitä voimme odottaa sinun oman tuotantosi osalta seuraavaksi?
– Olen nyt kirjoittamassa uutta romaania, joka ilmestyy keväällä 2022, työnimenä on ”Keltainen ruutu”. Heti sen jälkeen alan muokata Jyväskylän kaupunginteatteriin näytelmää omasta romaanistani ”Parit”, joka ilmestyi 2018. Näytelmän ensi-ilta on keväällä 2023. Se on ensimmäinen kirjoittamani näytelmä, joten jännitystä piisaa…Hassinen hymyilee.