Yliopistojen rahoituksesta eurooppalaisesta näkökulmasta

Syksy tekee tuloaan. Siitä on varmana merkkinä aina koulujen alku elokuussa ja syyskuussa yliopisto-opiskelijoiden paluu kampuksille. Koronavirus tosin omalta osaltaan aiheuttaa jonkin verran epävarmuustekijöitä tuon paluun käytännön järjestelyihin. Hallituksen budjettiriihi on perinteisesti ollut myös yksi syksyn merkeistä, vaikka joinain vuosina se on alkanutkin jo kesälomien vielä ollessa käynnissä.

Yliopistojen ja elinkeinoelämän yhteinen huoli

Tänäkin vuonna yliopistot ja elinkeinoelämä aloittivat keskustelun tuomalla esiin yhteisen huolensa yliopistoissa tehtävän tieteellisen ja pitkäjänteisen perustutkimuksen rahoituksen tasosta jo ennen juhannusta. 13 yliopiston hallitusten puheenjohtajien ja Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajan allekirjoittama vetoomus Suomen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rahoitustason nostamisesta julkaistiin samaan aikaan, kun valtioneuvoston kanslia asetti työryhmän pohtimaan keinoja rahoitustason nostamiseen.

Mutta millaisena Suomen yliopistojen rahoitustaso yleisellä tasolla näyttäytyy eurooppalaisessa vertailussa? Eurooppalaisten yliopistojen yhteistyöjärjestö (European University Association, EUA) jonka jäseniä kaikki suomalaiset yliopistot ja UNIFI ovat, on seurannut julkisen yliopistorahoituksen kehitystä reilun vuosikymmenen ajan, viimeisimmästä vuonna 2008 alkaneesta talouskriisistä alkaen. Viimeisimmät tulokset julkaistiin keväällä ja ulottuvat vuoteen 2020.

Suomi jää vertailussa keskikastiin

EUA:n seurannan pohjalta suomalaisten yliopistojen rahoituksen kehityksen vuodesta 2010 verrattuna eurooppalaisiin kollegoihin voisi tiivistää sanomalla, että lasi on sekä puoliksi tyhjä että puoliksi täynnä. Positiivisella puolella on, että nimellisesti yliopistojen yhteisbudjetti kasvoi 16,23 prosenttia vuodesta 2010 vuoteen 2020. Mutta kun otetaan huomioon inflaation vaikutus samalla aikavälillä, kasvu jää 1,5 prosenttiin. Se on huomattavasti vähemmän kuin monissa muissa vertailumaissa, ja sillä Suomi jää 29 maan vertailussa joukon keskikastiin.

Samoin on otettava huomioon, että reaalirahoitus ei ole kasvanut samassa tahdissa kuin opiskelijamäärät viimeisen vuosikymmenen aikana, sillä ajanjaksolla on kirjattu 4,3 prosentin kasvu yliopistojen opiskelijamäärissä. Niinpä samalla kun opiskelijamäärät kasvoivat, akateemisen henkilökunnan määrän raportoitiin kutistuneen 3 prosenttia ja hallinto- ja tukihenkilöstön määrän 11 prosenttia.

Poukkoilevaa politiikkaa

Siinä missä monissa muissa maissa rahoituksen kehityksessä on nähtävissä selkeitä trendejä jatkuvasta kasvusta (8 maata), jatkuvasta supistumista (3 maata) tai budjetin romahtamisen jälkeisestä hitaasta toipumisesta (11 maata), Suomessa yliopistojen rahoitus koki nousun viimeisen kymmenen vuoden kattavan tarkasteluajankohdan alussa ja lopussa, mutta sillä välin oli useampi vuosi, jolloin perusrahoitustaso laski. Tässä mielessä vetoomukset pitkäjänteisten rahoitusnäkymien tarpeesta ovat ymmärrettävissä.

Vuoden 2020 lopulla UNIFI, jonka kanssa EUA tekee yhteistyötä rahoituksen seuraamisessa, raportoi koronaviruksen ensimmäisten vaikutusten yliopistojen rahoitukseen olleen melko positiivinen. Opiskelijamääriä kasvatettiin budjetin lisäyksen myötä, koronaan liittyvää tutkimusta rahoitettiin ja tieteen tärkeydestä tiedottavaan kampanjaan investoitiin.

Mutta samanaikaisesti EUA:n raportti näyttää Suomen olevan niiden seitsemän maan joukossa, joissa sektori odottaa perusrahoituksen laskevan lähitulevaisuudessa. Kun taas vain kolme odotti rahoitustason nousevan ja muut olivat odottavalla kannalta. Kesäkuun vetoomus sektorilta näyttäisi tukevan tätä huolta ainakin tutkimusrahoituksen osalta. Keskustelut EUA:n jäsenistön parissa osoittavat, että huoli perustutkimuksen rahoituksesta on keskustelun aiheena muuallakin Euroopassa, vaikka Suomen tavoin erityisesti koronavirukseen liittyvään tutkimukseen on rahaa löytynytkin.

Toivon mukaan panostukset koulutukseen ja tutkimukseen nähdään sijoituksena tulevaisuuteen

EUA:n viime kevään raportit toivat esiin ympäri Eurooppaa yleisen huolen siitä, mikä vaikutus valtiontalouksien yleisellä heikentymisellä tulee mahdollisesti olemaan yliopistojen rahoitukseen. Edellisen maailmanlaajuisen talouskriisin aikana enemmistö eurooppalaisista hallituksista päätyi esittämään, joissain tapauksissa rajujakin, leikkauksia yliopistojen rahoitukseen, kun taas toisissa maissa sijoittaminen koulukseen ja tutkimukseen nähtiin sijoituksena tulevaisuuteen.

Toivon mukaan jälkimmäinen näkemys osoittautuu voittajaksi Suomessa jälleen kerran. EUA jatkaa omalta osaltaan tämän näkemyksen esiintuomista mm. EU-komission ja parlamentin kanssa käytävissä keskusteluissa ja jatkaa yhteistyötä yliopistojen ja heidän etujärjestöjensä kanssa tukien heitä mm. vertailutiedon tuottamisen kautta. Mutta sitäkin tärkeämpää on vireä keskustelu kansallisten toimijoiden kesken siitä, mikä rooli koulutuksella ja tutkimuksella tulee olemaan Suomen hyvinvoinnin rakentamisesta ja minkälainen rahoitus on tarpeen