» Uutishuone » Blogi » Vapaan sivistystyön rooli korostuu jatkuvassa oppimisessa

Vapaan sivistystyön rooli korostuu jatkuvassa oppimisessa

Antti Karjalainen

#Koulutusvaalit näyttävät olevan tulollaan ja erityisen suureen rooliin tuntuu nousevan jatkuvan oppimisen teema. Jatkuvalla oppimisella tarkoitetaan koko eliniän aikaista muodollista oppimista ja sen erityiseksi merkitykseksi vaalien alla tuntuu tulevan sellaisten tietojen ja taitojen oppiminen, jotka pitävät ihmiset kiinni työelämässä.

Jatkuvan oppimisen puolesta esitetyt argumentit ovat erittäin vetovoimaisia. Parhaimmillaan se tarjoaa suomalaiselle yhteiskunnalle taidoiltaan ja tiedoiltaan ajantasaisen ja hyvinvoivan sekä monipuoliset taidot omaavan työväestön.

Tarvitsemme joskus taitoja, joita emme aina ole kuvitelleet tarvitsevamme

Hyvin luonnollinen koti, erityisesti vaativan tason jatkuvan oppimisen koulutukselle, ovat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Yliopistot erityisesti tutkimuksen läheisyytensä vuoksi ja ammattikorkeakoulut taas työelämäsuuntautumisensa takia. Molemmat tarjoavat jo nyt laajoja kokonaisuuksia ja sisältöjä liittyen uusiin teknologisen ja yhteiskunnallisen kehityksen alueisiin, kuten vaikkapa keinoälyyn ja käyttäytymispohjaiseen taloustieteeseen.

Kuten tavoitteena on, että vastavalmistuneet kuljettavat uusimpia teorioita ja näkemyksiä työelämään, tätä samaa prosessia voidaan tarkastella koko eliniän jatkuvana prosessina. Samalla kun yksilöt päivittävät osaamistaan, he  toimivat viestienviejinä tutkimus- ja koulutusmaailman ja työelämän välillä.

Kaikki jatkuva oppiminen, jota työelämässä pysymiseen tarvitaan ei kuitenkaan ole uudenkarheaa keinoälyä tai taloustieteen uusimpia näkökulmia. Me kaikki työelämässä olevat tulemme tarvitsemaan myös taitoja, joita on ollut jo pitkään tarjolla, mutta joita emme ole työuramme alussa ehkä edes kuvitelleet tarvitsevamme. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat muun muassa kielet. Olen itsekin ollut työurani vaiheissa lähetettynä työntekijänä ja vierailevana tutkijana, ja opiskellut ao. maan kieltä ja kulttuuria valmistaen itseäni työskentelyyn siellä.

Samalla tavoin voimme kuvitella, että vaikkapa yrityksen keskijohdossa työskentelevä henkilö vaihtaa toimialaa ja haluaa oppia uudesta toimialastaan perustietoja. Tai yleiseen (työ)hyvinvointiin liittyvät taidot vaikkapa liikunnan tai henkisen rauhoittumisen parissa korostuvat entisestään, kun yhä suurempi osa väestöstä tekee erilaisia henkisesti kuormittavia asiantuntijatehtäviä.

Kun jatkuvan oppimisen sisällöt ovat näin moninaiset ja keskustelua ei käydä pelkästään uusien ja nopeasti muuttuvien yhteiskunnallisten ilmiöiden kautta, vaan myös tärkeiden sivistykseen kuuluvien tietojen ja taitojen näkökulmasta, kysymys ’kenelle jatkuvan oppimisen tarjoaminen kuuluu?’ saa moninaisemman vastauksen. Erityisesti korostuu vapaan sivistystyön oppilaitosten eli muun muassa kansalais- ja kansanopistojen roolia. Esimerkiksi edustamassani Kalliolan kansalaisopistossa opetetaan useita erilaisia kieliä, mukaan lukien suomen kieltä maahanmuuttajataustaisille.

Jatkuva oppiminen on kokonaisuus, joka tukee motivoitunutta ja hyvinvoivaa yksilöä erilaisissa elämänvaiheissa

Opistomme tarjoaa myös joukon erilaisia hyvinvointiin liittyviä kursseja Afro-tanssista joogaan. Kun ajattelemme ihmisiä kokonaisina ja ainutlaatuisina persoonina emmekä pelkästään yksilöinä, joiden osaamista päivitetään ja jotka sitten täyttävät tehtäviä ja rooleja työelämässä, meidän kannattaa tarkastella jatkuvaa oppimista kokonaisuutena, joka tukee motivoitunutta ja hyvinvoivaa yksilöä erilaisissa elämänvaiheissa.

Yliopistojen ja korkeakoulujen rooli jatkuvan oppimisen kokonaisuudessa on elintärkeä. Mutta niin on myös vapaan sivistystyön.

Kärjistetysti, jos voin valita kahden työntekijän välillä, joista toinen ahmii tietoa korkeakouluista ja toinen pitää osaamistaan yllä, mutta panostaa myös hyvinvointiinsa, valitsen jälkimmäisen. Näiden oppimisinstituutioiden välistä vuoropuhelua kannattaisikin tästä näkökulmasta lisätä.

Kielten osalta yliopistojen ja kansalaisopistojen kurssit esimerkiksi voivat olla sisällöllisesti hyvinkin lähellä toisiaan, mutta tämän voisi vielä paljon pidemmälle ja rakentaa vaikkapa yliopiston tarjoaman jatkotutkinnon tai diplomin sisään hyvinvointia ja yleissivistystä tukevia komponentteja, jotka hankitaan paikallisesta kansalaisopistosta.

Antti Karjalainen

Kirjoittaja on Kalliolan Setlementin yhteisöjohtaja