Ulkomaalaisissa opiskelijoissa on Suomen tulevaisuus, lukuvuosimaksut mahdollistajana

Tulkintani tuoreesta kansliapäälliköiden raportista on, että Suomen taloudellis-teolliselle tulevaisuudelle riittävän ja osaavan työvoiman määrä on kohtalonkysymys. Samaan aikaan kuitenkin tiedämme, että vuonna 2018 kolmatta vuotta peräjälkeen maassamme syntyi vähemmän ihmisiä kuin kuoli ja että tämä johtaa jatkossa väkiluvun pienenemiseen. Tämä vaikea yhtälö on kuitenkin mahdollista ratkaista hyvin suunnitellulla ja toteutetulla maahanmuuttopolitiikalla. Sen avulla voimme uusintaa henkisiä voimavaroja, joita globalisaation ja teknologian murrosten haasteisiin vastaaminen edellyttää.

Suomalaisilla korkeakouluilla on vahva rooli osaajien maahanmuuton edistämisessä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kansainvälistyminen luo mahdollisuuksia saada Suomeen niitä osaajia, joiden panoksella negatiiviseen väestökehitykseen ja muihin rakenteellisiin muutoksiin voidaan sopeutua.

Kansainvälisten opiskelijoiden rekrytointiin kannattaa panostaa

Meidän kannattaa panostaa kansainvälisten opiskelijoiden rekrytointiin, koska aikaisessa vaiheessa uraansa he ovat valmiimpia siirtymään Suomeen kuin vaikka työuransa aloitettuaan ja perheen perustettuaan. OECD-tilastojen mukaan maasta toiseen opiskelutarkoituksessa siirtyvien määrä kasvussa. Me teemme viisaasti, jos huolehdimme siitä, että Suomi saa tästä kasvusta osansa.

Suomen kehitys ja haasteet eivät kuitenkaan ole ainutlaatuisia. Useimmissa Länsi-Euroopan maissa kehitys on samankaltainen. Olemme siis opiskelijavirtojenkin kasvaessa kireässä kilpailutilanteessa. Siksi Suomen ja suomalaisten korkeakoulujen tulee näyttäytyä houkuttelevina ja kilpailukykyisinä vaihtoehtoina ulkomaalaisille hakijoille ja opiskelijoille. Meidän on edelleen vahvistettava kansainvälistä koulutustarjontaa, hakijoiden ja opiskelijoiden palveluja sekä tietoisuutta tämän pienen mutta erinomaisen maan tarjoamista koulutusmahdollisuuksista.

Kilpailu parhaista opiskelijoista on kiristynyt

Kaikki tämä kuitenkin maksaa, eivätkä valtiontalouden näkymät ole erityisen ruusuisia yliopistojen julkisen rahoituksen määrälle, vaikka kevään vaalien jälkeen toivottavasti pahimmat virheet korjataankin. Tarvitaan siis panostuksia muista lähteistä. Tuore julkinen keskustelu vuonna 2016 käyttöön otetuista lukuvuosimaksuista EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille on ollut äärimmäisen yksinkertaistavaa ja näköalatonta. Joko maksut tuomitaan ensimmäisten vuosien kokemusten perusteella epäonnistuneiksi tai niiden merkitystä yliarvioidaan hakijamäärien noustua. Kuten aina, totuus löytyy ääripäiden välistä.

Helsingin yliopisto on tarjonnut kansainvälisille opiskelijoille suunnattuja maisteriohjelmia vuodesta 2007 lähtien. Kokemusta on siis sekä maksuttomasta että maksullisesta toimintaympäristöstä. Molemmissa on puolensa mutta selvää on, että toimintaympäristöt ovat keskenään hyvin erilaisia. Suurin osa korkeakoulutuksen perässä maasta toiseen liikkuvista opiskelijoista maksaa lukuvuosimaksuja. Näin ollen rekrytointipoolimme on kasvanut aiemmasta. Toisaalta, kilpailu muiden yliopistojen kanssa parhaista opiskelijoista on kiristänyt, mikä haastaa myös aiemmin käytetyt haku- ja valintaprosessit. On kiistatonta, että lukuvuosimaksujen käyttöönotto on pakottanut meidät kehittämään asioita, myös ei-maksavien opiskelijoiden hyödyksi. Oma vaikutuksensa maksujen käyttöönotolla oli myös kiinnostukseen tarjota entistä enemmän kansainvälisiä koulutusohjelmia.

Tarvitaan pitkäjänteistä ja ennakoitavaa työtä sekä luottamusta

Lukuvuosimaksuissa ei ole kysymys yksinomaan taloudellisesta tuotosta. Mutta myös sillä on merkitystä. Tiedossani ei ole kuitenkaan yhtään maata, jossa siirtyminen maksullisuuteen olisi välittömästi kohentanut korkeakoulujen taloutta. Verrattuna Tanskaan ja Ruotsiin, on sopeutuminen maksuttomasta maksulliseen meillä tapahtumassa nopeammin, hallitummin ja tuloksekkaammin. Se on kuitenkin edellyttänyt viisaita etukäteisinvestointeja rekrytointiin, markkinointiin ja palvelujen kehittämiseen. Ilman näitä päätöksiä hakija- ja opiskelijamäärät olisivat paljon nykyistä alhaisemmalla tasolla, ja sopeutuminen maksullisuuteen olisi ollut huomattavasti hitaampaa. Jatkossa nämä kehittämistoimet kuitenkin edistävät suomalaisen koulutusjärjestelmän kilpailukykyä ja johtavat merkittäviin tulonlisäyksiin koko korkeakoulusektorille. Esimerkiksi Helsingin yliopiston auki lausuttujen tavoitteiden valossa vuotuiset lukuvuosimaksutulot voisivat olla mittaluokassa 10-12 miljoonaa euroa, vaikka summasta vähennettäisiin apurahojen osuus.

Tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan kuitenkin pitkäjänteistä työtä sekä luottamus siihen, että maahanmuutto- ja koulutuspolitiikkaa tehdään meillä niin, että erityisesti varmistetaan suomalaisten korkeakoulujen ja muun yhteiskunnan kansainvälinen kilpailukyky. Toimimalla pitkäjänteisesti ja ennakoitavasti voimme varmistaa, että Suomeen saadaan ne tulevaisuuden tekijät, joita maamme jatkossa tarvitsee.