Työelämässä tarvitaan laaja-alaista kielitaitoa ja monikulttuuriosaamista

Alakoulun kielivalinnat ovat puhuttaneet viime päivinä, ja hyvä niin. Suomalainen kielten opetus on ollut varsin hyvässä maineessa, mutta nyt suunta näyttäisi olevan valitettavan laskeva. Helsingin Sanomien artikkelissa kielitaidon asiantuntijat arvostelivat monien kuntien päätöstä tarjota A2 kieltä vain suurella ryhmäkoolla, ala-asteella ensimmäisenä alkavaa A1 -kieltä suppealla kielivalikoimalla. Sen sijaan että yhteiskunnallinen keskustelu keskittyisi laajentamaan mahdollista kielivalikoimaa, keskittyy se paljolti pakkoruotsikeskusteluun. Minulle -kielenopettajataustaiselle koulutuspolitiikan ammattilaiselle -nämä eivät ole lainkaan sama keskustelu.

Kokonaisosaaminen ratkaisee rekrytointitilanteessa

Nykyisessä työssäni yhdistyvät tulevaisuuden osaamisen pohtiminen laajasta näkökulmasta ja suomalaisten kemianteollisuuden yritysten edunvalvonta. Kemianteollisuus on aidosti kansainvälinen ala, joka työllistää Suomessa noin 34 000 osaajaa, ulkomailla saman verran. Meille kaikkein tärkeimpiä osaamistarpeita ovat luonnontieteellis-matemaattiset taidot, prosessiosaaminen ja tutkimukseen ja kehitykseen liittyvä osaaminen, mutta osana työelämätaitoja nousevat kielitaito ja vuorovaikutusosaaminen ehdottomasti ykköseksi.

Minun mielestäni on turha arvottaa osaamisten tärkeyttä, sillä rekrytointitilanteessa ratkaisee useimmiten kokonaisosaaminen, soveltuvuus tiimiin, se kuuluisa hyvä tyyppi. Paljon tärkeämpää olisikin oivaltaa, että osaamisen ei tarvitse olla joko tai. Tuotantotehtävät muuttuvat, tuotantotyöntekijä saattaa tulevaisuudessa päästä vaikkapa avaamaan uutta tuotantolaitosta Itä-Eurooppaan. Tiimit monikulttuuristuvat.

Työkieli on usein englanti, kahvitauolla kieli saattaa olla melkeinpä mikä tahansa. Monitaitoisuus ja kokonaisvaltainen kyky toimia vuorovaikutuksessa erilaisista kulttuuritaustoista tulevien ihmisten kanssa on keskiössä, ja se on vielä laajempi asia kuin kielitaito. Kannustankin jokaista suomalaista hankkimaan laajempaa perspektiiviä ja kehittämään omaa kulttuurista osaamista vaikkapa vaihdossa, hakeutumalla kansainvälisiin työryhmiin tai hankkimalla työkokemusta ulkomailta.

Lisää keskustelua tarjolla olevasta kielivalikoimasta

Tulevaisuuden työelämässä ei pärjää pelkällä omalla äidinkielellä, harvoin pelkällä englannillakaan. Siksi toivoisinkin, että keskustelu vieraiden kielten oppimisesta painottuisi enemmän tarjolla olevan kielivalikoiman ja mahdollisuuksien monipuolisuuteen. On aivan mahdotonta tietää, onko tämän vuoden ekaluokkalaiselle tärkeämpää osata kahdenkymmen vuoden kuluttua venäjää vai espanjaa. Aivan varmaa kuitenkin on, että kumpikaan ei mene hukkaan. Työelämän kohtaamiset eivät edes 2040 -luvulla synny tekoälyn välityksellä. Ne syntyvät aidoissa vuorovaikutustilanteissa tuotannossa, sopimuspöydissä ja illallisella. Silloin kielitaito ja osaava viestintä ovat valttia!