Tavallistakin tärkeämpi puolivälin kehysriihi

Hallitus pui tällä viikolla valtion talouden kehyksiä ja julkisen talouden suunnitelmaa. Puoliväliriihi on usein riihistä keskeisin – ja nyt siihen on tavallistakin suuremmat odotukset koronakriisin johdosta.

Mikä kehysriihi?

Vuosittain kevään kehysriihessä hallitus tarkastelee ja käsittelee julkista taloutta lähivuosiksi.  Keskiössä on valtion talouden menokehys. Se on hallituksen kautensa alussa määrittelemä menokatto, joka määrittelee menojen enimmäismäärän. Kehyksen avulla siis suunnitellaan julkisia menoja seuraavaa vuotta pidemmällekin. Tällä osaltaan pyritään hillitsemään valtion menojen liiallista kasvua.

Vuosittaisissa kehysriihissä tarkastetaan valtion menojen hinta- ja kustannustason muutoksia sekä toisaalta voidaan tehdä painotuksen muutoksia kokonaiskehyksen sisällä. Vuosittaisissa päätöksissä ei kuitenkaan muuteta vaalikauden kehyksen perusteena olevaa kokonaismenoja, jotka on määritelty hallitusohjelmassa.

Kehysriihessä hallitus on sopinut myös julkisen talouden suunnitelmasta, joka linjaa valtiontalouden lisäksi myös kuntataloutta ja sosiaaliturvarahastoja lähivuosiksi.  Julkisen talouden suunnitelma on samalla Suomen vakausohjelma, joka toimitetaan EU:n komissiolle.

Hallituskauden puolivälin kehysriihestä on viime hallituskausina muodostunut muita riihiä tärkeämpi, sillä siinä on tarkasteltu hallitusohjelman etenemistä ja usein myös linjattu loppukauden keskeisimmistä tavoitteista.

Koronakriisi tuo lisämausteen

Tällä kertaa lisämausteen puoliväliriiheen tuo reilun vuoden vallinnut koronakriisi. Ainakin koulutus- ja tutkimuspolitiikan osalta voi todeta, että hallitus on edistänyt ohjelmaansa kriisistä huolimatta. Ja näiden politiikkalohkojen osalta voitanee todeta hallitusohjelman kirjaukset pitkälti toteutuneiksi ja toteutuviksi.

Keskeisempää onkin jo hallituskauden yli katsominen – onhan julkinen talous ottanut kannettavakseen kriisin tuomaa iskua talouteen. Jo ennen koronakriisiäkin oli julkisen talouden tulevaisuuden haasteet selkeästi tiedossa – nyt näihin haasteisiin on vain tullut lisäkierroksia. On selvää, että julkisia menoja on leikattava – tai sitten on saatava työllisyys- ja tuottavuusloikka aikaan, ja ehkäpä siinä sivussa syntyy joitakin radikaaleja innovaatioitakin hyödykkeiden ja palveluiden muodossa maailmamarkkinoille.

Leikkauksia vai uudistuksia?

Jos leikkauksia halutaan välttää, on sitäkin tärkeämpää saada aikaan nyt rakenteellisia uudistuksia ja investointeja tuottavuuteen ja kasvuun vaikuttaviin tekijöihin. No mitä nämä tekijät sitten ovat? Tuottavuuden kasvu syntyy uudesta osaamisesta ja tiedosta sekä innovaatioista.

Uusi osaaminen ja tieto sekä innovaatiot vaativat puolestaan koulutusta, kouluttautumista, tiedettä, tutkimista ja kehittämistä. Vaaditaan siis panostuksia näihin – ns. inhimilliseen/henkiseen/aineettomaan pääomaan. Tästä onkin vallinnut kehysriihen alla tavallistakin laajempi yksimielisyys.

Hallitusohjelmassakin mainitut tavoitteet mm.  tutkimus- ja kehittämispanostusten nostamisesta 4 prosenttiin suhteessa BKT:hen sekä korkeakoulutettujen osuuden nostamisesta puoleen nuorissa aikuisissa saavat tavallistakin suuremman painon tässä tilanteessa. Pelkät tavoitteet eivät kuitenkaan riitä. Tarvitaan hallituskauden lopun aikana jo konkreettisia päätöksiä – koronakriisin aiheuttamien osaamis- ja koulutusvajeiden paikkaamisen lisäksi. Tämä onnistuu kehityksenkin puitteissa, mutta vaatii juuri painotuksien muuttamista.

Kun sitten katsotaan hallituskauden yli, koulutuspoliittisen selonteon käsittely Eduskunnassa antaisi vielä hyvän mahdollisuuden linjata tavoitteiden lisäksi resursseja. Tutkimus- ja kehittämispanostuksien suhteen laadittu tki-tiekartta vaatii myös konkreettisen suunnitelman panostuksista ja toimista (esim. verokannustimet) koko vuosikymmeneksi – unohtamatta tki:n edellyttämää laadukasta perustutkimusta ja tiedettä.

Ns. rakenteellisia uudistuksia ei voida unohtaa tulevilla hallituskausilla nykyistä hallitusta luonnollisesti unohtamatta. Koulutukseen ja tutkimukseen liittyen näitä olisivat mm. koulutusperäisen muuttamisen esteiden poistaminen, paikallisen sopimisen edistäminen, työaikajärjestelmien uudistaminen, perusrahoituksen painottaminen ”hankehumpan” sijaan, koulutuksellisen yhteistyön edistäminen, uusien pedagogisten menetelmien edistäminen ja mahdollistaminen, jatkuvan oppimisen edistäminen,…