Sivistystyönantajat kannattaa uuden työmarkkinamallin rakentamista

Suomen talous on ollut erittäin heikoissa kantimissa jo pitkään. Heikon tilanteen johdosta julkinen talous on joutunut suurten säästötoimenpiteiden kohteeksi. Koulutukseen ja tutkimukseen kohdistuvat suorat leikkaukset ovat yltäneet jo lähes 800 miljoonaan euroon tällä hallituskaudella. Näiden leikkausten johdosta koulutuksen toimijat ovat joutuneet tekemään mittavia henkilöstövähennyksiä.

Suomi menestyy osaamisella. Osaaminen on kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa yksi keskeisistä vahvuuksistamme ja siitä tulee pitää huolta myös jatkossa. Suomalainen yhteiskunta, kuten myös vientiteollisuus, on riippuvainen oikein kohdennetusta osaamisesta ja tutkimuksesta. Samanaikaisesti osaamista tuottavat, julkisella rahoituksella toimivat, koulutuksen toimijat ovat riippuvaisia vientiteollisuuden ja koko avoimen sektorin menestyksestä.

Tämän selvän yhteyden avoimen sektorin ja julkisen talouden välillä tulisi kaikkien tunnustaa. Ilman avoimen sektorin kilpailukyvyn paranemista tulee julkinen talouskin joutumaan entistä suurempaan ahdinkoon. Tämä vaikuttaisi koko yhteiskuntaan erittäin merkittävällä tavalla. Osaavan työvoiman ja koko yhteiskuntaa palvelevan koulutuksen, tutkimuksen ja sivistyksen asema Suomessa heikkenisi.

Sivistysyhteiskunnan ylläpitäminen edellyttääkin työmarkkinatoimijoilta vastuullista ja tulevaisuuteen katsovaa toimintaa, kun keskitettyjä ratkaisuja ei enää tehdä. Laaja-alainen tilannekuva koko maan työmarkkinoiden tilasta on tärkeää jo alojen keskinäisten riippuvuuksienkin tähden. Tässä myös liittojen keskinäinen vuorovaikutus korostuu. Samalla kuitenkin liittokohtaisissa ratkaisuissa pystymme parhaiten huomioimaan eri alojen tilanteen ja uudistamaan työehtosopimuksia alakohtaisten tarpeiden mukaan.

Maahamme ollaan vientiliittojen toimesta neuvottelemassa uutta työmarkkinamallia, jossa vientiliittojen avausratkaisu määrittäisi kustannusvaikutuksen, jota ei voisi muilla aloilla ylittää. Suomeen tarvitaankin mallia, jolla saamme vakautettua maamme taloutta ja samalla voimme huomioida alojen erilaiset tilanteet. Korkeintaan vientisektorin määrittämän kustannusvaikutuksen tasolla pidättäytymisellä pääsemme varmasti parhaimpaan ratkaisuun koko yhteiskunnan kannalta. Tähän kaikkien Suomen taloudesta ja sivistysyhteiskunnasta vastuuta kantavien tulisi sitoutua.

Vientiliittojen jälkeen neuvottelevien alojen kustannusvaikutus määriteltäisiin alan oman tilanteen pohjalta, kuitenkaan vientiliittojen määrittämää kustannusvaikutusta ylittämättä. Alan kustannusvaikutus ei tietenkään saisi ylittää myöskään alan omaa kantokykyä. Tämä on tärkeää, jotta toiminnan kehittyminen voidaan varmistaa ja työntekijöiden työpaikat säilyttää.