Pohjalta ponnistetaan kunnon nousulla – ansiokorotuksiin pelivara luotava ensin

Alkukesän aikana talousennusteita on päivitetty ylöspäin talven ennusteista: aiemmin ennakoitua 1,5 prosentin BKT-kasvua vuodelle 2017 on nostettu reiluun 2 prosenttiin. Näin teki myös Suomen Pankki ennakoiden vuodelle 2017 2,1 prosentin sekä vuosille 2018–2019 noin 1,5 prosentin kasvua. Saattaa hyvin käydä niin, että näitäkin ennusteita nostetaan syksyllä vielä lähemmäs 3 prosenttia.

Kuluneen menetetyn vuosikymmenen aikana yksityinen kulutus on estänyt BKT:n voimakkaamman vajoamisen. Rakentaminen on parin viime vuoden aikana kääntänyt talouden kasvuun, mutta vasta nyt kun vienti on alkanut vetää, on avoin pieni taloutemme päässyt kiinni todelliseen kasvuun. Reilun vuoden päästä saavutetaankin finanssikriisiä edeltänyt BKT:n taso – tosin monet keskeiset verrokkimaat ovat jo ylittäneet tämän tason 15 prosentilla.

Kasvu ei synny itsestään

Kasvun vauhdittumiseen on vaikuttanut osaltaan varmasti investointien vauhdittuminen maailmalla, onnistuneet innovaatiot ja markkinointiponnistelut, mutta niin ikään kustannuskilpailukyvyn korjautuminen. Kenellekään ei siis pitäisi olla epäselvää, että globaalissa kilpailussa ei ole varaa jäädä lepäämään laakereilleen millään rintamalla.

Kuten talousennusteistakin on luettavissa, pohjalta ponnistettaessa aluksi päästään kelvollisiin kasvulukuihin, mutta pian edessä on palautuminen ”uuteen normaaliin” noin 1,5 prosentin potentiaaliseen kasvuun. Näin siitä huolimatta, että viennissä olisi varaa suurempaankin kasvuun Suomen menetettyä markkinoitaan jäädessään globaalin kasvun ulkopuolelle finanssikriisin jälkeen.

Ellemme sitten pysty edelleen parantamaan kilpailukykyämme kaikilla rintamilla sekä nostamaan tuottavuuttamme ja kasvupotentiaaliamme. Tämä vaatii mm. työmarkkinoiden jäykkyyksien purkamista, kilpailun lisäämistä, panostuksia koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin, erittäin maltillista työvoimakustannusten nousua, jne. Tämä olisi tietenkin tavoiteltavaa, sillä se tietäisi varaa ansioiden ja työllisyyden nousulle suhdannekorjauksen jälkeenkin pidemmällä aikavälillä.

Syksyllä ja vuodenvaihteessa liittokohtaisissa neuvottelupöydissä

Siksi kesän jälkeen keskiössä tulee olemaan liittokohtaiset neuvottelut, joissa ratkaistaan monia kilpailukykyyn vaikuttavia asioita. Julkisuudessa huomio kiinnittyy varmasti palkankorotuksiin, jotka määrittävät kustannuskilpailukykyä. Vaikka ala itse ei olisikaan suoraan globaalissa kilpailussa, tällaisenkin alan ratkaisut vaikuttavat ketjujen kautta vientialojen kilpailukykyyn.

Usein vielä ratkaisevammassa asemassa on työehtojen ns. tekstikysymykset. Nämä määrittävät toisaalta kustannuksia, mutta toisaalta toimintaympäristöä, jossa työnantajat tekevät ratkaisujaan. Työntekijä tarvitsee minimiturvansa, mutta muutoin toimintaympäristön olisi oltava mahdollisimman joustava, jotta organisaatiot kykenevät toimimaan uuden teknologian ja toimintaympäristön mukaan sekä asiakaskysyntään joustavasti vastaten.

Menestys kilpailussa asiakkaista on työllisyyden ja ansioiden turvaa palkansaajallekin vähänkään pidemmällä aikavälillä. Lisäksi joustavat työehdot ovat suoraankin työntekijän intressissä esim. työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen sekä tuloksista palkitsemisen kannalta.

Taloudellisen kasvun ja työllisyyden nousun myötä ikääntymisen tuomat haasteet julkiselle taloudelle ja julkisesti rahoitetuille palveluille ratkeavat kivuttomimmin: vältetään menojen leikkaukset ja verotuksen kiristykset.

Julkisilla ja julkisesti rahoitetuilla palveluilla omat haasteensa

Julkisesti rahoitetuilla palveluilla on myös se haaste, että niitä rahoitetaan edelleen velalla eikä verotulojen kasvu tarkoita automaattisesti palkanmaksuvaran nousua. Lisäksi budjetoinnista ja verokertymän muutoksen viiveestä johtuen rahoituksessa on aina viivettä.

Nämä kaikki koskettavat koulutus- ja tutkimusalaakin. Nykyinen hallitus on leikannut yli 800 miljoonaa koulutuksen ja tutkimuksen rahoitusta. Kokonaisuutena kuluvalla vuosikymmenellä reaalinen volyymi on supistunut 1,5 miljardia euroa. Nykyisillä päätöksillä rahoitus laskee edelleen noin 100 miljoonaa euroa sekä vuonna 2018 että 2019 lähinnä indeksikorotusten jäädyttämisestä johtuen.

Niinpä tarvitaan vielä malttia, vaikka palkansaajien intressissä on luonnollisesti saada palkankorotuksia. Julkisella sektorilla suurinta närää aiheuttaneet lomarahaleikkaukset, jotka ovat olleet ratkaisevan tärkeitä haettaessa varaa työnantajien kustannuksien alentamiseen, ovat tilapäisiä eivätkä siten ainakaan ole perustelu korkeammille korotusvaatimuksille. Lisäksi on syytä muistaa, että palkkausta voidaan parantaa palkkausjärjestelmiä kehittämälläkin. Kilpailukykyiset ansiot ovat myös työnantajan intressissä, sillä osaavan työvoiman saaminen toimialalle on keskeistä. Ensin on kuitenkin luotava pelivara.

Suomen Pankki ennuste

Valtiovarainministeriö ennuste

Tukuseto raportti