Otetaan OECD:n neuvosta vaarin: korkeakoulujen tavoiteohjausta höllentämällä uusia tapoja tehdä yritysyhteistyötä

Aiemmin tällä viikolla Vaikuttavuussäätiön julkaisema selvitys yritysten ja tutkimusorganisaatioiden yhteistyöstä sai ansaittua näkyvyyttä niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa. Selvityksen viesti on, että yhteistyö on vähentynyt ja tästä on syytä olla huolissaan.

Selvitys erittelee hyvin yhteistyön erilaisia tapoja sopimuspohjaisesta ja muusta muodollisesta epämuodollisempaan. Esimerkkejä näistä ovat vaikkapa formaali tutkimusyhteistyö sopimuspohjaisesta, opiskelijaharjoittelut muusta muodollisesta ja erilainen yhteydenpito ja keskustelut epämuodollisesta. Joitain näistä voidaan mitata ja mitataankin, osaa arvioidaan enemmän fiilispohjalta.

Selvityksessä nostetaan esille kolme tilastoa, jotka kertovat yhteistyön vähenemisestä: 1) yritysrahoituksen osuus korkeakoulujen kokonaisrahoituksesta on vähentynyt, 2) korkeakoulujen ja yritysten yhteisjulkaisujen osuus on vähentynyt ja 3) suomalaisten tutkimusorganisaatioiden keskinäisten yhteisjulkaisujen osuus on vähentynyt. Onko näin ja jos on, mistä se johtuu ja mitä asialle pitäisi tehdä? Keskitytäänpä tarkastelemaan tilastoja korkeakoulujen näkökulmasta ja palataan selvityksen muihin asioihin seuraavassa numerossa.

Yritysrahoitus korkeakouluille on vähentynyt

Selvityksen mukaan yritysrahoituksen osuus korkeakoulujen TKI-rahoituksesta on tippunut 2010-luvun alusta noin 5 %:sta noin 3 %:iin. Tilastokeskuksen tiedot kertovat, että kotimaisten yritysten TKI-rahoitus oli huipussaan vuonna 2008. Yritykset käyttivät tuolloin omaa rahaa TKI-toimintaan n. 4,5 miljardia euroa. Tästä korkeakouluille kohdistui 85 miljoonaa euroa. Lisäksi korkeakoulut haalivat ulkomaisilta yrityksiltä noin 16 miljoonaa euroa.

Vuonna 2019 kotimaisten yritysten TKI-toimintaan käyttämä rahoitus oli vajonnut noin 3,5 miljardiin euroon ja korkeakouluille tästä meni noin 53 miljoonaa euroa. Ulkomaisten yritysten TKI-rahoitus Suomessa taas on noussut selvästi muun muassa erilaisten konsernijärjestelyiden vuoksi ja myös korkeakoulujen ulkomainen yritysrahoitus on kasvanut noin 24 miljoonaan euroon. Kaikkiaan korkeakoulujen yritysrahoitus kuitenkin laski huippuvuoden reilusta 100 miljoonasta noin 77 miljoonaan vuonna 2019. Inflaatio huomioon ottaen tiputus on hieman suurempi.

Mistä tämä kertoo? Varmasti monesta, kuten selvityksessä todetaan. Isoimpana selittäjänä on kenties Nokian muutos ja sen TKI-toiminnan huomattava vähentyminen Suomessa. Samalla kun katosi merkittävä potti suomalaista yritysrahoitusta TKI-toiminnasta, katosi yritysrahoitusta myös korkeakouluilta.

Korkeakoulujen ja yritysten yhteisjulkaisut – vähentyneet vai lisääntyneet?

Selvityksestä käy myös ilmi, että tutkimusorganisaatiot ja yritykset kirjoittavat yhdessä suhteellisesti enemmän tiedejulkaisuja kuin EU:ssa keskimäärin, mutta osuus on ollut laskussa. Yhteisjulkaisujen osuus tutkimusorganisaatioiden kaikista julkaisuista oli vuonna 2010 noin 11 % ja 2019 noin 8 %. Toisaalta Leiden yliopiston ylläpitämän laajan julkaisutietokannan mukaan suunta näyttää olleen toinen. Tietokannassa on mukana myös 10 eniten julkaisevaa suomalaista yliopistoa. Vuosina 2008-11 yliopisto-yritys -yhteisjulkaisuja oli noin 8 % näiden 10yliopiston julkaisuista, kun 2015-18 osuus oli kasvanut noin 9 %:iin.

Mistä tämä tilastojen erilainen kuva johtuu? Selvityksestä ei käy tarkemmin ilmi, millaisin rajauksin yhteisjulkaisuja on tarkasteltu, mutta ainakin yliopistokentässä yritysten kanssa yhteisjulkaiseminen näyttäisi pikemminkin lisääntyneen sitten TKI-rahoituksen huippuvuosien.

Kotimaisten tutkimusorganisaatioiden välinen yhteistyö – katse aavan meren tuolla puolen?

Kolmas laskeva ja selvityksen mukaan alle EU-keskitason oleva käyrä kuvaa kotimaisten tutkimusorganisaatioiden keskinäistä julkaisuyhteistyötä. Miksi tätä tarkastellaan osana yritysyhteistyötä, saattaa valpas lukija kysyä. Selvityksen tekijät antavat perustellun vastuksen: yhteistyöllä on merkitystä maailmanluokan TKI-ekosysteemien muodostumisessa, mitä Suomessakin tavoitellaan. Ekosysteemit taas houkuttelevat niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin yrityksiä pitkäjänteisen yhteistyön rakentamiseen.

Jo edellä mainitun Leidenin tietokannan mukaan suomalaisten yliopistojen yhteisjulkaiseminen on kuitenkin lisääntynyt säännönmukaisesti. Viimeisimmällä tarkastelujaksolla kaikki mukana olevat 10 suomalaista yliopistoa tuottavat yli 80 % julkaisuistaan yhteistyössä jonkin toisen organisaation kanssa, kun 10 vuotta takaperin tähän ylsi vain kaksi.

Ilman tarkempaa tutkiskelua yksi nopea selitys mittareiden erolle on se, että Leidenin tietokanta ei erottele yhteistyötä maan mukaan. Tiedämme muun muassa Suomen Akatemian arvioinneista, että suomalaisten yliopistojen kansainvälinen julkaisuyhteistyö on kasvanut merkittävästi, mikä osittain selittänee kokonaisyhteistyön kasvua Leidenin tilastoissa. Onko lisäys tapahtunut sitten kotimaisen yhteistyön kustannuksella, mene tiedä, mutta kansainvälistyminen on ollut yksi Suomen keskeistä tiedepoliittinen tavoitteista jo pitkään, eikä kansainvälistymistä sinänsä voi pitää negatiivisena asiana.

Mitä tilastoista pitäisi ajatella?

Yritysrahoitus korkeakouluille on vähentynyt, se käy ilmi niin selvityksestä kuin Tilastokeskuksen tiedoista. Yhteisjulkaiseminen taas on monimutkaisempi asia kuin mitä selvityksen kuvista voisi päätellä. Kansainvälistymisen vaikutukset ja mahdolliset erot yliopisto- ja tutkimuslaitoskentän julkaisemisen muutoksissa eivät selvityksestä käy ilmi.

 Monien tilastojen ja selvitysten mukaan tutkimusorganisaatioiden ja yritysten yhteistyö on Suomessa kansainvälisesti hyvällä tasolla, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö asiasta tarvitsisi olla huolissaan. Ainakin osa indikaattoreista kertoo, että yhteistyö on vähentynyt. Hyvin toimiva yhteistyö on hedelmällistä sekä yhteistyön osapuolille että yhteiskunnalle laajemminkin: tieto ja ideat liikkuvat, opiskelijat työllistyvät, tuottavuus lisääntyy, talous kohenee. Ehkä maailmakin paranee, voihan yhteistyössä syntyä vaikkapa vähäpäästöisiä keksintöjä, jotka käyttöönotettuna leikkaavat ilmakehään päätyvän hiilen määrää.

Keinoja yhteistyön lisäämiseksi

Selvityksen tekijöiden esittämät keinot yhteistyön lisäämiseksi ja tiivistämiseksi on varsin helppo allekirjoittaa. Vuorovaikutusta on syvennettävä organisaatioiden eri tasoilla ja rakennettava pitkäaikaisia luottamuksellisia suhteita. Tietoa on jaettava avoimesti. Oleellista on tukea motivaatiota yhteistyön tekemiselle, tai kuten selvityksessä todetaan ”edistää yhteistyölle suotuisien psykologisten tekijöiden kehittymistä”.

Jos vuorovaikutus on vähentynyt, miksi näin on käynyt ja miten sitä voisi lisätä? Ilmiselvä, vaikka ehkä ei-toivottu vastaus ja ratkaisu on raha. Ainakin korkeakoulujen tehtäväkenttä ja niille asetetut määrälliset ja laadulliset tavoitteet ovat vuosien mittaan kasvaneet, mutta rahoitus ei ole pysynyt tehtävien perässä. Tavoiteltu TKI-rahoitustason nosto 4 %:iin bruttokansantuotteesta edellyttää valtioltakin miljardin euron tasonnostoa vuoteen 2030 mennessä. Rahoitusta viisaasti käyttämällä TKI-tiekartan toteuttamiseen myös yhteistyö tutkimusorganisaatioiden ja yritysten välillä lisääntyy.

Rahoitusmallilla ohjaamista esitetään usein ratkaisuksi eri tavoitteisiin ohjaamisessa, mutta itse asiassa ohjaamattomuus voisi olla parempi ratkaisu. Nyt kaikki yliopistot tavoittelevat samoja asioita ja ammattikorkeakoulut samoja. Voisiko hieman höllempi tavoiteohjaus auttaa löytämään uusia tapoja tehdä myös yritysyhteistyötä? Tätä suositteli muun muassa OECD muutama vuosi takaperin.

Toinen teema, josta voisi löytyä keinoja, on kansainvälisyyden hyödyntäminen. Korkeakoulumme ovat kansainvälistyneet voimakkaasti. Tutkimustyön kansainvälistymisen lisäksi yhä useampi opiskelija tulee Suomen ulkopuolelta. Myös monet yritykset toimivat kansainvälisillä markkinoilla ja arvostavat varmasti kansainvälisyyden tuomia verkostoja, perspektiiviä ja laatuvaikutuksia. Kansainvälisten opiskelijoiden työllistyminen Suomeen ja kansainvälisten tutkijoiden verkottuminen suomalaisen työelämän kanssa toimii vielä tällä hetkellä heikommin kuin kotimaisten kollegoidensa. Tämän parantaminen lisäisi automaattisesti myös yritysyhteistyötä.

 Tutkimusorganisaatioiden ja yritysten yhteistyö ei ole niin huonolla tolalla kuin mitä selvityksestä tehdyt uutiset kertovat, mutta voisi se parempaakin olla. Yksi asia on kuitenkin varmaa, yhteistyö lisääntyy vain yhteistyötä lisäämällä.

Selvitys tutkimusorganisaatioiden ja yritysten yhteistyöstä.